– Olen asunut melkein koko ikäni pääkaupunkiseudulla. Mutta ikinä ennen kauppa ei ole ollut yhtä lähellä kuin nyt, Rautajärvellä muuttokuormaa purkava Alpo Nieminen sanoo.
Hänen mielestään Pirkanmaan Vuoden kylä tarjoaa asukkailleen ainutlaatuiset palvelut.
– EloTähkän ohi on vaikea kävellä, jos on kerran maistanut Eija Tähkäsen munkkeja. Kyläkaupasta saa kaiken tarvittavan. Saman katon alla on myös parturi. Ja tuossa tien toisella puolella punttisali, jonka vuosihinta on reilusti edullisempi kuin kaupunkisalin kuukausihinta.
Erityisellä antaumuksella Nieminen kertoo kuitenkin naapuristaan, Hippeläisen kaupasta.
– Missään ei saa yhtä hyvää ja monipuolista palvelua. Siellä hoituu kellon pattereiden vaihtoa myöten kaikki.
– Viimeksi olin hakemassa sovitinta, joka tarvittiin pesukoneen liitokseen. Pengoimme Jarin kanssa kaikki hyllyt ja sitten miehen omat miljoonalaatikotkin, mutta sopivaa osaa ei millään löytynyt. Lopulta luovutin ja palasin kotiin. Kohta ovella kolkutettiin. Jari kysyi osa kädessään, että oliko se tällainen mitä etsit. Kaupungissa ei vastaavaa tapahtuisi ikinä!
Hippeläisen tavarataivas on pelastanut Alpo Niemisen ennenkin.
– Minulla on mökillä vanha traktori. Tarvitsin sitä varten rasvaa ja prässipuristimen. Yritin selittää kaupungin rautakaupassa, mitä haen. Eiväthän myyjät edes ymmärtäneet, mitä yritin selittää, sillä rautakaupoista on tullut tavarataloja, joissa myydään kiinalaisia pajukoreja ja sipsejä. Kun soitin Hippeläiselle, häneltä löytyi neljää erilaista rasvaa. Vaimo kävi tullessaan hakemassa sopivan patruunan.
Palvelut ovat olleet Niemisen nykyisessäkin asuinpaikassa Klaukkalassa lähellä, sillä muutaman kilometrin päässä olevasta keskustasta löytyy kaikki mahdolliset liikkeet.
– Mutta silti väki ajaa Jumboon tai Itäkeskukseen ostoksille. Minun ei tulisi mieleenikään lähteä ajamaan kauppojen tai tarjousten perässä. Tällaisessa kahden hengen taloudessa on aika turha ruveta vertailemaan hintoja. Vaikka marketissa olisi millaiset tarjoukset, se tulee heti kalliimmaksi, kun starttaa auton.
Koti pieneni sadalla neliöllä
Alpo Nieminen ja Maj-Brit Rantanen tekevät muuttoa Rautajärven entisen kirjaston tiloihin. Kerrostalon alakertaan remontoitiin talven ja kevään aikana kolme reilun 50 neliön asuntoa. Katutason kaksiot on kuin tehty eläkepirteiksi: kaikki palvelut ovat ovella ja tilaa sopivasti kahdelle ihmiselle.
Saneerausalan hommia ikänsä paiskineella Alpo Niemisellä ei huomautettavaa huoneistosta. Hyvällä maulla saneeratun asunnon kruunaa pieni sauna.
– Ainoa mitä olen suunnitellut, on pieni aita etupihalle. Saisi koira olla vapaana, kun se haluaa kuitenkin aina mukaan, kun menen tupakalle.
Uusi Rautajärven koti on reilut sata neliötä pienempi kuin Klaukkalassa parhaillaan tyhjennettävä vanha talo.
– Osa huonekaluista on vain käynyt sisällä. Ne on kannettu saman tien takaisin, kun niille ei olekaan ollut tilaa, Maj-Brit Rantanen nauraa.
Klaukkalan talo tyhjenee lokakuun puoliväliin mennessä, jotta tytär pääsee asettumaan taloksi. Ketjureaktioon tuli vauhtia, kun tyttären asunto kävi nopeasti kaupaksi.
Tyttären lisäksi Nurmijärvelle ja Tuusulaan jää neljä muuta lasta ja 16 lastenlasta.
– Ei etäisyys ole mikään ongelma. Tämän välin hurauttaa reilussa puolessatoista tunnissa, Alpo Nieminen sanoo.
Leppoisa meininki hurmasi
Maallemuutto ei ole Alpo Niemiselle ja Maj-Brit Rantaselle hyppy tuntemattomaan, sillä he ovat olleet Luopioisten kesäasukkaita parinkymmenen vuoden ajan.
– Silloin ei tullut pääsiäispyhien vuoksi lehteä neljään päivään ja ehdin lukea asunto-osan pikkuilmoituksetkin. Bongasin sieltä pikkuilmoituksen, jossa Luopioisten kunta tarjosi vuokramökkejä vuokralle.
Perhe ihastui Rajalanniemen mökkiin, vaikka sähkötön rakennus oli melko vaatimattomassa kunnossa. Paikka oli kuitenkin mahtava: vesi kirkasta, maisemat upeat ja kylän palvelut kävelymatkan päässä.
– Ranta oli loistava, sillä saunan ovelta loiskautti kolmiloikalla järveen, Alpo Nieminen kertoo.
Parasta oli kuitenkin Luopioisten meininki: ihmiset olivat aitoja ja vilpittömiä.
Perhe viihtyi mökillä myös talvella.
– Hiihtolomalla aurattiin luistinradat jäälle. Ja mökin sai lämpimäksi juuri kun piti palata kotiin, Nieminen nauraa.
Rajalanniemen ainoa miinuspuoli olivat verenhimoiset hyttyset. Suojaisassa paikassa inisijöitä oli pahimpaan hyttysaikaan tolkuttoman paljon.
– Kerran meidän oli pakko palata kotiin, kun tyttö oli syöty aivan pahkuroille.
Muutto lopetti huolehtimisen
Muutaman vuoden päästä Alpo Nieminen ja Maj-Brit Rantanen halusivat luopua mökistä samasta syystä kuin lähes kaikki muutkin kunnan mökkivuokralaiset.
– Haimme Sydän-Hämeen Lehden kautta omaa tonttia tai mökkiä Luopioisista. Mistään muualta en olisi suostunut edes katselemaan mökkiä.
Kukkialta ei silloin löytynyt sopivia paikkoja, ja perheen uudeksi vapaa-ajan osoitteeksi tuli Rautajärvi. Mutasjärven rantaan hinattiin asuntovaunu, jossa saattoi majailla viikonloput ja nikkaroida mökkiä.
Nyt lapset ovat jo omillaan, eikä työkään pidättele enää pääkaupunkiseudulla, sillä Alpo Nieminen lopetti saneeraushommat viime vuonna.
– Mökillä on tullut vietettyä yhä enemmän aikaa kesät, talvet.
Mökillä ollessa on kuitenkin ainainen huoli kodista: onkohan lämmöt päällä ja postilaatikossa tilaa. Kotona taas pitää murehtia, paljonko mökin katolle tai tielle on kertynyt lunta.
Nieminen ja Rantanen alkoivat miettiä, josko he vaihtaisivat kokonaan maisemaa. Ratkaisu kypsyi nopeasti, kun he poikkesivat Rautajärven markkinoiden yhteydessä katsomaan asunnoiksi muutettuja entisiä liiketiloja. Tarjolla oli sopivan kokoinen asunto maalaismaisemassa ja vireässä kylässä.
