Tutuiksi: Pälkäneen koulut saivat uuden koulupsykologin ja koulukuraattorin

Ollaan ovet auki

Hanna Keskinen (edessä) ja Anna-Maria Niskanen.

Pälkäneen kouluilla on tutustuttu alkusyksyn aikana uusiin kasvoihin puolin ja toisin, sillä sekä koulukuraattori että koulupsykologi ovat vaihtuneet viime keväästä.

Hanna Keskisen ja Anna-Maria Niskasen ensimmäiset kuukaudet uudessa työpaikassa ovat kuluneet itsensä tutuksi tekemiseen monilla kouluilla ja satojen oppilaiden joukossa. He ovat työpari, joka tekee kouluilla oppilashuoltotyötä osana moniammatillisia oppilashuoltotyöryhmiä sekä osallistuu muihin palavereihin, oppitunteihin ja tapahtumiin.

– Me halutaan olla ovet auki ja näkyä. Meidän olisi hyvä olla tuttuja kaikille koululaisille, he sanovat.

 

Sopivan kokoinen paikka

Koulupsykologin virka perustettiin Pälkäneelle vasta viime vuonna ja täytettiin viime syksystä alkaen. Se on merkittävä askel aikana, jolloin kuntien on lakkaamatta pakko säästää ja supistaa ja yhdistää toimintaa toisten kuntien kanssa.

Hanna Keskinen aloitti uutena tehtävässä tänä syksynä. Hän asuu Kangasalla ja on työskennellyt koulupsykologina aikaisemminkin, viimeksi Tampereella.

– Aika uutta tämä on täällä Pälkäneellä, mitään perinteisiä käytäntöjä ei ole olemassa. Minusta on kuitenkin hyvä, että pohjatyötä on jo tehty, Keskinen pohtii.

Hänelle kertyy viikossa melkoisesti ajokilometrejä, sillä hän kiertää kaikilla Pälkäneen kouluilla. Asiakkaita on esikoulusta lukiolaisiin.

– Pälkäne tuntuu mukavalta paikalta, ja tänne on ollut helppo tulla uutena työntekijänä töihin, Hanna Keskinen kehuu.

Anna-Maria Niskanen työskentelee tämän vuoden vs. koulukuraattorina Pälkäneellä. Hän asuu Tampereella ja on työskennellyt aikaisemmin perhetyön ja päivähoidon puolella. Koulukuraattorin pesti on hänelle ensimmäinen laatuaan.

Hänen aluettaan ovat Kostian ja Harhalan koulut sekä yhteiskoulu ja lukio.

– Lasten ja nuorten joukossa on ollut mukava työskennellä. Toiveeni on ennen kaikkea, että minusta tulee lapsille ja nuorille turvallinen aikuinen, jolle uskaltaa kertoa pieniä ja isoja huolia, hän sanoo.

 

Tule ajoissa

Koulukuraattorista tulee useasti oppilaille tuttu koulun aikuinen. Hänen luokseen voi mennä periaatteessa aina, kun hän on paikalla. Yläkoululaisille ja lukiolaisille käytäntö on ennestään tuttu; alakouluikäiset taas ovat tottuneet näkemään kuraattorin koulussa ennemminkin mukana luokan toiminnassa.

Kuraattorin yksi tehtävä on olla mukana koulun arjessa sekä havaita ja ennaltaehkäistä mahdollisia pulmatilanteita keskustelun, ohjauksen ja neuvonnan avulla.

Koulupsykologin vastaanotolle ohjaudutaan usein koulun oppilashuoltoryhmän kautta. Asiakkaaksi tullaan muun muassa oppimisen vaikeuksiin tai psyykkiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Koulupsykologille voi ohjata myös esimerkiksi kuraattori tai kouluterveydenhoitaja. Asiakkuus alkaa usein yhteisestä keskustelusta heidän, opettajien, vanhempien ja oppilaan itsensä kanssa. Mutta ei välttämättä.

Kaikki ongelmat eivät näy ulospäin, eikä läheskään aina käy niin, että joku muu reagoi niihin. Psykologin luo johtaa myös suora tie, eikä asian tarvitse olla niin raskas, että se painaa maahan asti.

– Oppilas itse voi ottaa minuun yhteyttä ja varata ajan, tai vanhemmat voivat tehdä sen keskustelematta kenenkään muun kanssa koulussa, Hanna Keskinen muistuttaa.

– Minun neuvoni on, että tulkaa puhumaan mieluummin ajoissa kuin myöhässä, hän sanoo.

 

Anna-Maria Niskanen ja Hanna Keskinen

Kehu kantaa pitkälle

Koulussa yritetään parhaan mukaan tarjota apua, tukea ja erityisesti ennaltaehkäisyä lasten ja nuorten vaikeuksiin. Perustaa hyvinvoinnille ja selviytymiselle rakennetaan kuitenkin kotona joka päivä – mutta ei millään monimutkaisella tavalla.

– On tärkeää kuunnella nuorta, kysellä asioita ja jutella hänen kanssaan päivittäin. On tärkeää kuunnella silloin kun lapsi tai nuori haluaa kertoa jotain, Hanna Keskinen ja Anna-Maria Niskanen muistuttavat.

Nuorten oloja käsittelevät tutkimukset tuovat usein esiin sen, että nykyaika on liian hektistä tavalliseen yhdessäoloon. Perheenjäsenet eivät tapaa toisiaan esimerkiksi päivittäisellä yhteisellä aterialla eivätkä saman katon alla asuvat tiedä toistensa arkikuulumisia.

Kiireessä voi jäädä sanomatta jotain hyvää, ja se on usein se tärkein.

Ammattiauttajilla on yksinkertainen neuvo kaikille vanhemmille:

– Kuuntele, kohtaa ja kehu nuorta päivittäin – se kantaa pitkälle.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?