Raakuuksia ei juhlita, vaan muistellaan

Kustaa H. J. Vilkuna puhui Kostia 300 -pääjuhlassa.

Kostianvirran taistelu ei ole jäänyt historiaan hävityn taistelun vuoksi, vaan siitä alkaneen aikakauden vuoksi.

– Vihan aika alkoi Kostianvirralta ja Napuelta ja kesti kahdeksan vuotta, professori Kustaa H. J. Vilkuna sanoi Kostia 300 -pääjuhlassa Nuijantalolla sunnuntaina.

Isovihan aika 1713–1721 on muista aikakausista erottuva epookki. Venäläisvalloittajat rosvosivat Pälkäneen lisäksi Hauhon, Hattulan ja Längelmäen seudun. Valloittajat varastivat kaiken sirppejä ja viikatteita myöten ja polttivat kylät.

Verenhimosta saivat kärsiä myös aseettomat miehet ja naiset. Ihmisiä seivästettiin ja poltettiin eläviltä ja piinattiin kaikin mahdollisin keinoin. Eläimet tapettiin, poikalapset ryöstettiin Venäjälle ja elintarvikkeet vietiin.

Pelolla ja väkivallalla hallinnut valloittaja kykeni hämmästyttäviin julmuuksiin.

Kostia-juhlan juontaja Kalle Vaismaa korosti jo avaussanoissaan, ettei Pälkäneellä juhlita, vaan muistellaan raakuuksia. Hän muistutti, että Kostianvirran taistelu ja sitä seurannut venäläismiehitys oli käännekohta Suomen historiassa. Siitä alkoi kehitys, joka reilut 200 vuotta myöhemmin johti itsenäisyyteen.

Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Petri Urkko iloitsi siitä, miten paljon Kostian juhlavuoden tapahtumat ovat keränneet osanottajia. Vuodesta jää myös pysyviä jälkiä Pälkäneeseen, sillä taistelun kunnostettu muistomerkki on osa maaseutupuistoa.

Kostianvirran taistelun juhlavuonna 300 vuoden takaisia tapahtumia on lähestytty Pälkäneellä monella tavalla ja monesta kuvakulmasta. Aihetta on käsitelty muun muassa keppihevosten ja nykytanssin keinoin.

– Ennen pääjuhlaa lähes 8000 ihmistä on osallistunut juhlavuoden tilaisuuksiin, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Petri Urkko iloitsi.

Historialliseen tapahtumaan on tarjottu uusia kuvakulmia seminaarissa, luennoilla ja julkaisuissa. Pääjuhlassa puhunut Kustaa H. J. Vilkuna kuvasi, miten käsitys tapahtumista on muotoutunut vähitellen ja vuosisatojen varrella. Kuvaan on vaikuttanut myös se, miten Suomessa on suhtauduttu venäläisiin.

Satakunnan sotilassoittokunta käynnisti juhlan Vapaa Venäjä -kappaleella, joka oli viimeisten sotien aikaan kielletty kappale. Eikä sitä kuultu ennen sotiakaan suojeluskuntatalona toimineella Nuijalla.

Suomi tasapainoilee idän ja lännen välissä

Pertti Salminen (vasemmalla) toi juhlaan valtiovallan tervehdyksen.

Valtiovallan tervehdyksen juhlaan tuonut kenraalimajuri Pertti Salminen pohti, mitä hävitystä taistelusta opittiin.

– Rikkonaisuudesta huolimatta Suomea ei puolusteta vähäisin voimin. Johto tarvitsee aikaa luottamuksen hankkimiseen. Huollon ja tiedustelun on toimittava. Taistelutaitoa on hankittava ennen tärkeitä taisteluita. Varovaisuus on pahasta, Salminen luetteli.

Kostianvirralla kohdattiin ylivoimainen vihollinen. Toinen maailmansota tarjosi vastaavasta asetelmasta monta lisäoppia. Niiden perusteella on luotu suomalainen hajautettu ja joustava taistelutapa, jossa vihollinen pyritään kohtaamaan mahdollisimman edullisessa paikassa.

Kostianvirralla puolustajat luottivat linjaan, mutta vihollinen osoitti luovuutta.

Jussi Saari, Mika Eerola ja PyryVaismaa esiintyivät Marketta Vaismaan kirjoittamassa Kuula-näytelmässä.

– Kostianvirran vesieste ja linnoitukset tarjosivat mahdollisuuden pärjätä ylivoimaiselle viholliselle. Venäläiset olivat kuitenkin säilyttäneet innovaatiokykynsä. He osasivat käyttää hyödykseen olosuhteita. Päähyökkäys tuli yllättävästä suunnasta, kun he ylittivät Mallasveden hirsilautoilla pimeyden ja sumun turvin.

Länsi-Suomen sotilasläänin komentajana toimiva Salminen sanoo, että Kostianvirran taistelu kertoo Suomen asemasta idän ja lännen välissä. Molemmilla puolilla pelätään toista puolta ja pyritään laajentamaan omaa vaikutuspiiriä. Suomi tasapainoilee tässä välissä.

– Pietari Suuri näki, että Suomi on astinlauta Venäjälle. Hän vahvisti pohjoista sivustaa turvatakseen eteläisen reitin. Ruotsin joukot vetäytyivät vähäisin taisteluin pohjoiseen. Sotilaat olivat suurelta osin Suomesta, mutta johto tuli Ruotsista. Maata oli helpompi luovuttaa viholliselle, kun se ei ollut isänmaata, Salminen sanoi.