Se, miten viljelijä muokkaa ja lannoittaa peltojaan, vaikuttaa paitsi hehtaarisatoihin niin myös lähialueen ympäristöön. Etenkin sateisina vuosina puiduilta, paljaiksi jääneiltä sänkipelloilta huuhtoutuu ravinteita vesistöihin valumavesien mukana.
Helpotusta vesistöjen kuormittumiseen ja samalla maan typpilannoitustarpeen vähentämiseen on etsitty tänä kasvukautena seitsemällä pirkanmaalaisella tilalla yhteistyössä ProAgria Etelä-Suomen neuvojien kanssa.
Keväällä tuotantokasvien sekaan kylvettävät aluskasvit mahdollisina valumien suitsijoina olivat kokeilussa sahalahtelaisen Tarmo Keskisen tilalla. Keskinen kylvi keväällä vehnälohkolleen samanaikaisesti sekä tuotantokasvin että italianraiheinän ja valkoapilan siementä.
Kun vehnä puitiin pellolta pois, sen alta koealueilta paljastui tasaisen vihreä matto aluskasvin kasvustoa.
– Hyvännäköistä kasvustoa, MTT:n vanhempi tutkija Hannu Känkänen kehui viime perjantaina pidetyssä katselmuksessa.
– Ajattelin, että aluskasvit olisivat roihahtaneet vielä voimakkaampaan kasvuun sen jälkeen, kun olin puinut vehnän päältä pois, isäntä itse luonnehti näkymiä.
Maa tehtailee itse typpeä
Hankevetäjä Sari Hiltusen peltoon kaivamasta kuopasta erottuu valkoapilan juuria ja juurinystyröitä.
– Täällä on typpitehdas toiminnassa. Maa on muutenkin multavaa, Hiltunen iloitsee.
Silmämääräinenkin tulos tietää sitä, että aluskasvin viljely vähentää hehtaarikohtaista väkilannoitemäärää. Samalla myös vesistöt kuormittuvat vähemmän, kun aluskasvillisuus sitoo maamassaa.
Tutkimusten mukaan apila aluskasvina korvaa seuraavan vuoden typpilannoitustarvetta yleensä 10-30 kiloa hehtaaria kohden ja jopa 60 kiloa, jos kasvusto on rehevää. Heinäaluskasvien on todettu vähentävän typen huuhtoutumista 5-40 kiloa hehtaarilta.
– Koko maassa puhutaan jopa tuhansista tonneista, tutkija Hannu Känkänen tietää.
– Jos halutaan reippaasti lisätä kerätä typpeä, niin raiheinän ja timotein seos on kaikkein tehokkain, jos maa muokataan vasta keväällä, hän lisää.
Aiemmissa tutkimuksissa esille tullut hyvä uutinen viljelijän kannalta on se, että satotasot pysyivät samoina, vaikka väkilannoitusta vähennettiin. Aluskasvia viljelevälle myös EU-tukiosuus on hiukan suurempi.
Muokkaus loppusyksystä tai vasta keväällä
Aluskasvin siementä kuluu kohtuullisen vähän. Tarmo Keskinen kylvi apilaa koelalalleen 2 kiloa hehtaaria kohden ja italianraiheinää 6 kiloa hehtaarille.
– Aluskasvuston ei tarvitse olla kovin rehevää. Tärkeintä on, että se peittää peltolohkoa, Hannu Känkänen vahvistaa.
Typen valmistamisen ohella raiheinä lisää maan multavuutta. Biomassa, josta puolet on maan alapuolella, voi kasvaa jopa 3000 kilolla hehtaaria kohden.
Ympäristön kannalta iso merkitys on myös sillä, mihin aikaan pelto syksyllä muokataan tai kynnetään. Maan muokkaamista viivyttämällä vähennetään huuhtoutumisen riskejä.
– Syksyllä muokkausajankohdalla on tosi iso merkitys, Känkänen korostaa.
Keskisen tilalla ainakin osa koealasta kynnetään vasta keväällä hankevetäjän pyynnöstä.
Viljelijöiden ja YmpäristöKompassihankkeen vetäjien yhdessä tekemien viljelykokeiden avulla kerätään hyviä toimintatapoja ja arvokkaita viljelykokemuksia alus- ja kerääjäkasvien vaikutuksesta. Yksi tärkeä projektin tavoite on välittää tietoa ja kokemusta kaikkien pirkanmaalaisten viljelijöiden käyttöön.
