Puutikkalan VPK eli kylätoimikunnaksi muuttunut vapaaehtoinen palokunta teki vuonna 2008 kulttuuriteon tuomalla yleisön nähtäväksi ainutlaatuisen valokuva-aarteiston.
Kunniaa kylävalokuvaajan aarteille – Jalmari Vesslinin valokuvia 1918–1947 -näyttely on nyt esillä Mikkolan Navetalla. Näyttely herätti jo pystytysvaiheessa suurta kiinnostusta, ja odotettavissa onkin varsinainen kansainvaellus Luopioisten suuntaan.
Esillä on noin 70 upeaa mustavalkoista valokuvaa, täynnä menneen maailman lumoa ja nostalgiaa. Kuvista katselevat nykyisten puutikkalalaisten sukulaiset ja tutut tiet, talot ja maisemat ovat niissä tallella.
Perinnekylän historialliset kerrostumat avautuvat katsojalle Jalmari Vesslinin kuvien kautta. Katsoja voi kuvitella itsensä Isonmäen huipulle katse kohti Saksalanlahden näkymiä tai Rekolan riihen katolle, jonka vieritse kulkee Puutikkalan raitti kuten Vesslinin aikaan.
Jalmari Vesslinin valokuvakokoelma olisi ainutlaatuinen aarre mille tahansa pitäjälle – erityisesti koska kuvissa ovat säilyneet yhden kylän tapahtumat ja ihmiset pitkältä ajanjaksolta.
Juhlavia asetelmia ja hämäläistä arkea
Suutari-valokuvaaja Jalmari Vesslin tallensi silloisen Luopioisten pitäjän Puutikkalan kylän elämää kolmenkymmenen vuoden ajan. Varhaisimmat kuvansa Vesslin otti isänsä hautajaisista vuonna 1918 ja viimeiset otokset ovat vuodelta 1947.
Jalmari Vesslin syntyi Puutikkalassa Huudonmäellä isänsä Reetu Vesslinin mökissä vuonna 1897. Aikaa myöten itseoppineesta valokuvaajasta kehittyi kotikylänsä ilojen ja surujen, häitten ja hautajaisten, juhlapäivien ja kansankokousten kuvaaja.
Jalmari kuvasi erityisesti Puutikkalan tapahtumia ja ihmisiä, mutta ajoi polkupyörällään myös Sappeeseen ja muualle lähikyliin. Hän ilmestyi kaikkiin juhliin mukanaan musta tarvikelaukku ja kookas 9 x 12 paljekamera sekä tietysti perinteinen musta kangas.
Ihmiset tottuivat näkemään Jalmarin järjestelemässä ryhmiä ja etsimässä kuvakulmia.
Mikkolan Navetan näyttelyssä on esillä muutamia hienoimpia Vesslinin kuvia, muun muassa suuret ryhmäkuvat äitienpäivästä koulun mäellä 1930-luvun alussa ja 16-vuotiaana kuolleen sepäntyttären Hanna Vuorisen hautajaisista.
Kuva-aarteen arvoa nostaa se, ettei Vesslin kuvannut pelkästään juhlavia asetelmia, vaan myös hämäläistä arkea. Jalmari filmasi ihmisiä työn touhussa ja pyöräili muun muassa Koiviston turnipsipellolle ikuistamaan väen kahvitauon tai Ansiomäen tietyömaalle ja Vihavuoden sahalle, jossa koko työväki kokoontui puruvuorelle yhteiskuvaan.
Tilaustöitä ja tunnelmakuvia
Kansa kävi kaukaakin kuvauttamassa itsensä. Kesäaikaan Jalmarin studio oli laaja: taivas kattona, valkokukkaiset omenapuut ovenkamanoina.
Vesslin veti valkoisen lakanan pirttinsä ulkoseinälle, istutti mallinsa jakkaralle tai keinutuoliin, kuvattavan iästä ja arvosta riippuen. Antoi sireeninoksan tai pihlajankukkatertun käteen ja kätkeytyi kankaansa alle mumisten sieltä kehotuksiaan.
Tilaustöiden lisäksi Jalmari otti omaksi ilokseen myös ihastuttavia tilannekuvia, joissa poseeraavat milloin kylän nuoret miehet saappaanvarret kiiltäen tai kauniit neitokaiset rantakivillä.
Kuvissa ovat säilyneet myös senaikaiset rakennukset ja maisemat, jotka voi hyvin vieläkin tunnistaa – onhan Puutikkala säilyttänyt hyvin vanhan raittiasutuksen leiman. Jalmarin luontainen sommittelukyky tekee monista kuvista todellisia taideteoksia.
Bromihopeaihme kellarikomerossa
Jalmari Vesslinin laboratoriotyöt olivat aivan oma lukunsa.
Vieläkin on entisen Vesslinin mökin porstuan viereisessä seinässä luukku, jonka mökin nykyinen omistaja on säilyttänyt. Tämä luukku on päivänvalotusluukku.
Kaksikymmenluvulla tunnettiin niin sanottu päivänvalopaperi, jota muun muassa pikavalokuvaajat käyttivät ikuistaessaan mallejaan markkinoilla ja kansankokouksissa. Jalmarinkin oli pakko käyttää sitä, koska mökissä ei ollut koko hänen elinaikanaan sähköä.
Kun Vesslin oli kehittänyt otoksensa negatiiviksi, hän asetti sen valotuskehykseen valmiiksi siten, että lasinegatiivi oli alimmaisena ja sen päällä tiivisti päivänvalopaperi. Kehys sopi luukussa oleviin uriin.
Kun kehys oli paikoillaan, Jalmari juoksi talon ulkopuolelle ja avasi luukun eli päästi negatiivin läpi paperiin valoa. Kun valoa oli tullut sopivasti, hän sulki luukun, juoksi taas sisälle, otti kehyksen pois ja kehitti paperin altaassa, jota valaisi karmiininpunaisella lasilla ja sen päässä olevalla peltisellä hatulla varustettu öljylamppu.
Itse negatiivien kehitys tapahtui Jalmarin kamarin lattian alla olevassa kehityskopissa. Jalmarin vaimo Hilma lukitsi miehensä kellariin ja siellä tämä kookas mies kuppelehti pilkkopimeässä ja teki aikansa puutikkalalaisista kuolemattomia.
Ainutlaatuinen matka kylän menneisyyteen
Kunniaa kylävalokuvaajan aarteille -näyttely kunnioittaa kylävalokuvaaja Jalmari Vesslinin elämäntyötä.
Kuvat ovat säilyneet jälkipolville sen ansiosta, että reilut 500 lasinegatiivia pelastettiin aikoinaan entisen Luopioisten kunnan arkistoon. Kiitos tästä kuuluu edesmenneelle puutikkalalaiselle toimittaja Pekka Kososelle, joka vedosti kuvat huolellisesti negatiiveista ja arkistoi hauraat lasinegatiivit vedoksineen siististi numerojärjestyksessä mappeihin 1970-luvulla.
Valokuvat taltioitiin digitaaliseen muotoon vuonna 2008. Työn tekivät Seppo Ahonen ja nyt jo edesmennyt Reino Mattila.
Valokuvanäyttelyn teettäjä on Puutikkalan VPK ja sen ovat kokosivat Päivi Loukamo ja Piia Salmi.
Reino Mattilan työ on ollut korvaamaton edellytys näyttelyn aikaansaamiselle, samoin ovat arvokasta apuaan antaneet ne monet kyläläiset, jotka ovat tunnistaneet kuvissa esiintyviä henkilöitä. Muutamaa harvaa lukuun ottamatta kuvien kaikki henkilöt tiedetäänkin nimeltä.
