Kirjoitimme taannoin Sydän-Hämeen Lehteen ajatuksiamme Epaalan koulun lakkauttamissuunnitelmista. Kaikilla ihmisillä on oikeus mielipiteeseen ja mielipiteen ilmaisuun. Olisi perin erikoista, jos halua puolustaa omaa yksikköään ei olisi ilmassa.
Haluamme korjata seikkoja, jotka ovat viemässä keskustelua pois alkuperäisestä aiheestamme. Keskustelu ja kirjoittelu sosiaalisessa mediassa sekä keskustelupalstoilla on ajautumassa vinoon. Tästä ei ole kuin haittaa kaikille osapuolille.
On hyvä, että asioista keskustellaan ja kirjoitetaan suoraan. Se on ainoa tapa tutustua toisen näkökantaan, tarkistaa ja ehkä jopa korjata omaansa. Oman mielipiteen muuttaminen ei ole ”takin kääntämistä”. Mikäli ihminen saa lisätietoa, on hänellä oikeus muuttaa aikaisempaa, joskus vankkaakin mielipidettään.
Koulujen lopettamiskeskusteluissa on tuotu esille asioita, jotka vaativat oikaisua. Ei ole kysymys siitä, etteikö Kostian koulu olisi viihtyisä ja laadukas koulu. Olemme molemmat opettajat nuoruudessamme työskennelleet Kostialla, joten meillä on omalta osaltamme vain hyvää sanottavaa kyseisestä koulusta. Meillä on yhteistyötä tälläkin hetkellä sekä oppilaiden että opettajien kanssa. Pieni koulu ei voi hautautua omiin oloihinsa ”pakoon pahaa maailmaa” emmekä tähän ole pyrkineetkään, päinvastoin.
Kysymyksessä ei osaltamme ole missään tapauksessa Epaalan ja Kostian koulun vastakkainasettelu eikä sitä saada sellaiseksi väkisin tekemälläkään. Pelkistettynä ajatuksemme on, että emme halua omaa kouluamme lopetettavan. Pidämme elinvoimaisten kyläkoulujen alasajoa koko valtakunnassa surullisena ja ajattelemattomana tekona.
Keinotekoinen vertailu eri koulujen välillä ei ole edes järkevää. Ei ole olemassa parempia tai huonompia kouluja: on vain erilaisia kouluja, joissa on erilaisia heikkouksia ja vahvuuksia. Usein nämä liittyvät puitteisiin tai resursseihin, toki myös henkilöihin niin hyvässä kuin pahassakin.
Pienessä kyläkoulussa opettajien on oltava erityisen kiinnostuneita työstänsä, koska siihen liittyy paljon muutakin kuin perinteinen opettajantyö. Henkilökuntaa on vähän, joten on otettava kokonaisvastuu muustakin kuin omasta opetustyöstään. Olemme painottaneet sitä, että opettajuus kyläkoulussa on enemmänkin elämäntapa kuin paikka, jossa käymme töissä.
Maailma on kova paikka. Lapsen ja nuoren hyvinvointi lähtee ensisijaisesti kotoa, mutta myös siitä, millä mielellä hän käy koulua. Suomi löytyy listan huipulta, kun vertaillaan oppimistuloksia, muttei valitettavasti silloin, kun mitataan lasten ja nuorten kouluviihtymistä. Koulussa saa ja tulee viihtyä: se on paras tae oppimiselle ja siten hyville oppimistuloksille. Yksi osa on hallittavissa olevat ryhmäkoot.
”Silloin kun minä kävin koulua” -keskustelu pitää unohtaa. Nykykoulu on aivan toisenlainen paikka. Vaatimusten paine niin opetussuunnitelmien osalta kuin lasten heterogeenisyydestä johtuen antaa haasteen, käytiin sitten kyläkoulua, maalaiskoulua kuten Kostia tai suurempaa kaupunkilaisyksikköä.
Toivomme keskustelussa muistettavan pääasian. Emme halua Epaalan koulua lopetettavan säästösyistä. Kaikki tästä rönsyilevä mielipiteenvaihto on jatkossa kunkin keskustelijan omalla vastuulla.
Epaalan koulun henkilökunta
