Omituiset uutiset leviävät kesällä, kun iltapäivälehtien kesätoimittajat pyörittävät päivästä toiseen olemattoman uutistarjonnan puhuttavimpia aiheita.
Viime kesänä kiihkoiltiin ruokakaupassa myytävien oluiden ja siidereiden laimentamisesta korkeintaan 3,5-prosenttiseksi. Ehdotuksesta älähtivät muun muassa pienpanimot ja kyläkaupat, joille koittaisi loppu, kun alkoholi alettaisiin hakea Alkosta tai Virosta.
Poliitikotkin perääntyivät aiheessa, ja keskivertolukijalle jäi se käsitys, että kyse oli taas yhdestä mätäkuun jutusta. Tosiasiassa sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee edelleen juomien laimennusta osana alkoholilainuudistusta.
Jos alkoholin kulutusta haluttaisiin oikeasti vähentää, keskityttäisiin tuontirajoituksiin ja niiden valvontaan.
Suomen edustalla edestakaisin ajavat Ruotsinlaivat ovat suomalaisen alkoholilainsäädännön irvokkaimpia monumentteja. Laivoja mainostetaan bilepaikkoina, mutta todellisuudessa ne ovat eläkeläisten väsyneitä karaokekaukaloita, joilla ajetaan hakemaan halpaa viinaa.
Ihmiset reissaavat aluevesirajan taakse, jotta saavat raahata maihin edullisemmin verotetun juomakuorman. Aiemmin käytössä olivat kokoontaitettavat kärryt, joilla sai kulkemaan muutaman juomalaatikollisen. Nyt haetaan valmiiksi pakattu pumppukärryllinen. Palvelu pelaa: hakumiehen ei tarvitse lähteä nostelemaan juomalaatikoita, vaan ne pakataan valmiiksi pakettiautoon.
Vaikka suomalaisille maistuu olut, kukaan ei saa juotua eikä ainakaan varastoitua säiliöautollista kaljaa. Juomat eivät oikeasti ole tarkoitettu omaan käyttöön, kuten älytöntä touhua läpi sormien katsovien tullimiesten kuuluu ajatella.
Maissa alkoholin kirojen kitkemiseen käytetään uskomatonta luovuutta, josta osa voitaisiin siirtää rajoille.
Pälkäneellä alkoholiviranomaisten oikut tuntee parhaiten Rönnvik, joka valmistaa tilaviinejä Laitikkalassa.
Fiinit viinin ystävät ovat alusta alkaen haukkuneet tilaviinejä kotiviineiksi, koska ne valmistetaan marjoista eikä rypäleistä. Rönnvik on vastannut huutoon. Kun seudulla alettiin kasvattaa viinirypäleitä, viiniä alettiin valmistaa myös alkuperäisraaka-aineesta.
Mutta kyllähän jokainen ymmärtää, ettei tällaista viiniä voi sanoa viiniksi, koska Suomi ei ole EU:n viinintuotantoaluetta. Kysehän on kotimaisesta viinirypäleestä käymisteitse valmistetusta miedosta alkoholijuomasta.
Tämäkin on lyhennetty versio alkoholiviranomaisen alkuperäisestä nimiehdotuksesta. Se oli niin pitkä, että viini olisi pitänyt myydä tynnyrissä, jotta tekstin olisi nähnyt lukea.
Oluen ystävät ovat odottaneet vesi kielellä, että Rönnvikin panimo saadaan käyttöön.
Pienpanimotoiminta on luonnollisesti alkoholiviranomaisen erityisvalvonnassa, sillä jokainen tietää, miten viina kiroihin joutuneet vaihtaisivat lähikaupan halpaoluet ja hakumiesten kantamat katkerot pienpanimotuotteisiin. Jatkuvat taksiralli kulkisi kohti Laitikkalaa, kun puoliraittiit punanenät matkaisivat tutustumaan uutuuslagereihin ja tummiin erikoisuuksiin.
Rönnvikissä on kuitenkin totuttu elämään alkoholiviranomaisten kanssa, ja se perkasi panimon esteet yksi toisensa jälkeen. Mutta vielä valmistustakin suurempi ongelma on myynti. Eihän sellainen sovi, että viinimyymälässä alettaisiin kaupitella olutta, joka on päivittäistavara.
Niinpä Rönnvikin myymälä jakautuu nykyisin kahtia. Toinen puoli on viinimyymälää, toinen puoli elintarvikekioskia, joka voi myydä myös olutta.
Taistelu päihteitä vastaan ei ole turhaa, sillä niistä aiheutuu paljon harmia ja kustannuksia. Alkoholin kohdalla on kuitenkin tähän saakka edetty kohti suurempaa vapautta – toisin kuin tupakan kohdalla.
Tupakkalainsäädännön tiukennuksia vastaan on aina purnattu, mutta harva kaipaa röyhyttelijöitä takaisin baareihin. Seuraavana aamuna päätä särki pelkästä kärystä ja haisevat vaatteet joutui melkein polttamaan.
Ravintoiloihin rakennetut tervaiset lasikopit on vähitellen purettu. Tupakkamiehetkään eivät viihtyneet ankeissa tupakkatiloissa, vaan sätkällä alettiin käydä pihalla.
Ennen ravintoloita tupakoitsijat on häädetty julkisista tiloista, työpaikoilta ja busseista. Nyt tuntuu uskomattomalta, että ennen palaveripöydässä pistettiin tupakaksi.
Tupakan vastaisessa taistelussa on edetty jo hienovirityksiin. Mentolisavukkeiden kielto sataa jälleen varustamoiden laariin: ne saavat laivoilleen uuden asiakasryhmän.
Myös tupakan tuotemerkit pyritään häivyttämään ihmisten silmistä ja mielistä. Kaupoissa tupakat on siirretty numeronäppäinten taakse ja kioskeissa niiden eteen vedetään seinämä. Tuotemerkkien sijaan askien kylkeen painetaan varoittavia tekstejä ja kuvia.
Lisäksi tämän päivän tupakat ovat lähes terveystuotteita takavuosikymmeniin verrattuna. Niistä on kitketty valtava määrä myrkkyjä, jotka aiheuttavat valtaosan terveyshaitoista.
Enää ei imeskellä syöpäkääryleitä, vaan täsmälääkettä, jossa koukuttava aine pyritään tarjoilemaan mahdollisimman puhtaaksi jalostettuna.
Nikotiini on tuotu tarjolle monessa muussakin muodossa, ettei keuhkoja tarvitsisi turhaan pilata savulla. Nikotiinipurkat ovat tarjolla paraatipaikalla kaupan kassalla, mutta samaa tuotetta vesihöyryn seassa annostelevan sähkötupakan myynti ja markkinointi on yritetty tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Se ei ole kovin johdonmukaista.
