Koulumuistoja Pälkäneen yhteiskoulusta 1970-luvulta

Olin Pälkäneen yhteiskoulun senioritapaamisessa lokakuun 20. päivänä. Siellä oli jaossa lomake, johon voi kirjoittaa koulumuistoja. Entisten oppilaiden koulumuistoista julkaistaan myöhemmin kirja.

Lähetin omia muistojani sähköpostissa. Jaan ne myös Sydän-Hämeen lehden lukijoiden kanssa.

 

Pikkutuhmat hölmöilyt

Luonnollinen tarve yllätti välitunnilla. Tämän seurauksena myöhästyin liikuntatunnilta, jota opettaja Vesa Mellavuo piti urheilukentällä.

Oppilailla oli hauskaa, kun selitin myöhästymisen syyn. ”Anteeksi kun minä myöhästyin, mutta kun tuli pas.. ei kun kakkahätä ja oli pakko mennä kakalle!”

Koiviston Jouko nauroi niin railakkaasti, että hän ei enää pysynyt pystyssä. ”Jokke” heittäytyi urheilukentän nurmelle ja oli aivan kippurassa!

Uskontotunnilla päässyt railakas pieru innosti rehtori Erkki Kahran kertomaan tunnin päätteeksi tarinan:

Pohjalainen ja savolainen istuivat vierekkäin junassa. Savolainen alkoi kääriä sätkää. Pohjalainen jäyhänä miehenä sanoi ”Täällä on tupakoiminen kielletty”. Savolainen vastasi ”Enhän minä tupakoi, minähän vasta valmistelen tupakoimista”. Pohjalainen vastasi ”Täällä on tupakoimisen valmisteleminen kielletty”. Hetken kuluttua pohjalainen alkoi syödä eväitään. Savolainen lupsakkana miehenä sanoi ”Täällä on haiseminen kielletty”. Pohjalainen vastasi ”Enhän minä haise, minähän syön”. Savolainen vastasi ”Täällä on haisemisen valmisteleminen kielletty!”

Minulla oli lempinimi Konsta, joka johtui siitä että viheltelin välitunneilla mestaripelimanni Konsta Jylhän säveltämiä kappaleita. Biologian tunnilla opettaja Terttu Kahra kertoi Lapin luonnosta. Pojat kikattivat hillittömästi, kun äänsin ranskalaisittain La’pissa. Kankilan Jyri kysyi ”Onko se Konsta ranskaa?” Kikatin itse niin paljon, etten pystynyt vastaamaan!

Arja Päivärinteen musiikkitunnilla liitutaululle oli kirjoitettu tuttujen laulujen nimiä. Laulut pisteytettiin laulamisen jälkeen levyraadin tapaan. Rantasen Jarmo oli kirjurina.

Eräs laulu oli tuttu venäläinen kansansävelmä ”Kalinka”. Oppilailla oli hauskaa kun ”Jakke” kirjoitti laulun nimen perään kirjainyhdistelmän ”kka”. ”Jakke” pyyhki ylimääräisen kirjainyhdistelmän nopeasti pois heti naurunrämäkän alettua. Selin liitutauluun ollut opettaja ei ilmeisesti kerinnyt näkemään naurunrämäkän syytä.

 

Ruotsin opettajan huumoritarinat

Ruotsin opettaja Timo Sarkoja asui Tampereella. Tamperelaisille Aamulehden tilaajille jaettiin 1970 luvulla liite nimeltä Tamperelainen, josta Timo Sarkoja luki seuraavan tarinan.

Savolainen oli ensimmäistä kertaa elämässään Helsingissä ja kävi torilla. Kotona Savossa savolainen kertoi tuttavilleen ”Sen minä vielä jotenkin ymmärsin kun luki Ost juustoa, mutta sitä en enää ymmärtänyt kun luki Kött lihaa!”

Sarkoja kertoi luokkaretkestä, joka edellisenä kesänä tehtiin linja-autolla ruotsinkieliselle rannikkoalueelle. Hän oli luokkaretkeläisten luokanvalvoja.

Rannikkoalueella oli tiheässä baareja. Aina kun linja-auton ikkunasta näkyi baari, linja-auto piti pysäyttää ja baariin poiketa. En ymmärrä mitä oppilaat baareissa oikein näkivät. Baareissa luki ensin ruotsiksi Bar ja sen jälkeen suomeksi Baari. Siis Bar Baari!

Oppilaita luultavasti kiehtoivat baarien levyautomaatit (jukeboxit), sekä pelit ja peliautomaatit kuten biljardi, korona, flipperi ja pajatso. Kaljaa oppilaat kuitenkaan eivät saaneet!

Timo Sarkoja kommentoi raittiuskasvattajia: Minä en ymmärrä raittiuskasvattajia, sillä he eivät tunne ollenkaan kohtuukäyttäjää. He tuntevat vain täyden raittiuden tai jos ottaa yhden lasillisen, alkaa kierre.

Matematiikan opettaja ja rehtori Erkki Hylli käytti usein ilmausta Selvä. Koistisen Jukka keksi vitsailla, että ”Hylli ilmoittaa kun hän on selvä!”

 

Pistokokeiden pelko pisti lukemaan

Nuori vastavalmistunut kemian opettaja oli alkuun sitä mieltä, että pistot ovat kiero tapa kuulustella läksy. Kun läksyjä luettiin laiskasti, opettaja joutui tinkimään periaatteestaan.

Ruotsin opettaja Timo Sarkoja piti Ruotsin läksyn kirjallisen kuulustelun eli oppilaiden slangilla pistot. Oppilailla oli hauskaa, kun opettaja sanoi palauttamisen yhteydessä ”Eihän niitä voinut arvostella! ” Seuraavalla ruotsin tunnilla pidettiin uudet pistot. Taas oli hauskaa kun Sarkoja totesi samalla tavalla. Nauru loppui äkisti, kun opettaja jatkoi: ”Seuraavalla kerralla pistot arvostellaan, menivät ne miten tahansa.” Tämän jälkeen alettiin lukea ruotsin läksyjä!

Järvisen Juhalle Ruotsin kieli ei ollut kaikkein vahvin aine. Ruotsin opettaja Timo Sarkoja tiesi tämän hyvin ja siksi hän laittoi lähes aina Järvisen Juhan kääntämään läksyn viekas hymy kasvoillaan: ”Juha kääntää tästä!”. Juhan kasvoille tuli aina hyväntahtoinen hymy, sillä hän tiesi, ettei käännös tule menemään putkeen. Yleensä joku toinen sai jatkaa kääntämistä.

Biologian opettaja Pekka Jalkanen kertoi puiden kasvusta ”Puu on maapakoinen ja juuri on maahakuinen. Tämä pätee myös rinteessä.” ”Jallu” havainnollisti asiaa piirroksella, johon piirsi vuoren rinteen ja siitä suoraan ylöspäin kasvavia puita. Puut kasvavat näin. Kaikilla oli hauskaa kun ”Jallu” pyyhki puiden kuvat pois ja piirsi uudet puut kohtisuorasti rinnettä vasten – ilmaan nähden siis hyvin viistoon – ja jatkoi Puut eivät kasva näin!

 

Välitunneilla korttia pelattiin salaa

Korttipeli oli oppilailta kielletty koska opettajat pelkäsivät, että korttia pelataan rahasta. Opettajien pelko oli täysin aiheeton, sillä pienimmästäkään rahapanoksesta ei koskaan pelattu.

Kiellon vuoksi poikaporukka pelasi korttia salaa ulkona auditorion takana olevassa nurkassa. Ilmastosyistä poikien huvi rajoittui alkusyksyyn ja kevätkesään.

Pelasin tuttua peliä tutussa paikassa Koistisen Jukan kanssa. Kemian opettaja sattui paikalle ja sanoi viekas hymy kasvoillaan ”Täällä sitä pojat pelaavat korttia. Kortin viedään nyt rehtorin kansliaan, josta ne saa käydä hakemassa lukuvuoden päätyttyä.” En kuitenkaan kehdannut hakea korttejani kansliasta. Tähän päättyi poikaporukan vuosia kestänyt paskahousun pelaaminen!

 

Järvisen Juhan huikea trapetsitaiteilu

Järvisen Juha teki huikean trapetsitaiteilun kävelemällä Lahdentien sillan Pälkäneveden puoleista kaidetta pitkin Kostianvirran yli. Sirkuksen yleisönä oli kolme luokkatoveria: Matikaisen Ilkka, Rissan Pertti ja minä.

Sirkuksen ohjelmanumero oli enemmän kuin uhkarohkea. Juhan ”urheilusuoritus” ei tullut liikunnanopettaja Vesa Mellavuon tietoon, eikä Juhan liikuntanumero noussut kymppiin. Lupaavasta uran alusta huolimatta Juhasta ei aikuisena tullut sirkustaiteilijaa, vaan insinööri.

Jukka Ollikkala

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?