Valehtelu on pahasta vai onko?

Rouva Fox on tässä viimeaikoina kovastikin pohtinut totuuden ja muunnellun totuuden dilemmaa.

Kunnolliset vanhemmat opettavat lapsilleen jo pienestä pitäen, että valehtelu on pahasta. Tämähän on meille suomalaisille perusarvo ”ole rehti ja reilu”! Kuinkahan moni todella haluaa kuulla totuuden varsinkin itsestään?

Istuimme koko perheen voimin heinäkuun helteellä terassilla nautiskelemassa, kun paikalle tupsahti vanha tuttu Pate. Pate tietenkin kutsuttiin seuraan.

Perheen pienin osallistui myös keskusteluun makkarakorin lomassa. Kun lapsilla on asiaa, niin se sanotaan melko ponnekkaasti ja niin kuin asia on. Niinpä perheen pienin täräytti puskista Patelle melkoisen kysymyksen. Eikö sulla ole hammasharjaa? Noi sun hampaat kyllä putoo kohta.

Hetken aikaa syvää hiljaisuutta, paniikki, hämmennys, mitä nyt tehdään. Keskitypä sinä nyt vaan siihen syömiseen. Voiko lasta potkaista pöydän alta nilkkaan? Ei voi.

Ikävät asiat on niin helppo sivuttaa. Mekin sujuvasti vaihdoimme puheenaihetta ja Pate sujuvasti pöytää.

Jälkeenpäin kaveri toruttiin moisesta totuudesta. Paten hampaat todellakin olivat parhaat päivänsä nähneet.

 

Ystävättäreni näytti minulle kuvaa itsestään huikeassa juhlamekossa. Enkö olekin ihana ja eikös tämä mekko olekin magee?

Puhekuplassa pääni päällä lukee kammottava ja suustani suoltaa suitsutusta että kyllä kyllä olet kuin kuningatar.

Eikös tämä ole sitä valehtelua pahimmasta päästä.

Ihmisiä, jotka ovat suorapuheisia eivätkä kaunistele asioita, sanotaan usein epäkohteliaiksi ja tahdittomiksi. Heitä syytetään tunneälyn puutteesta ja taas on töitä vuorovaikutuksen konsulteille.

Johtopäätös edellisestä: rehellisyys on siis epäkohteliasta.

 

Palautteen saaminen on Rouva Foxin mielestä äärimmäisen tärkeää, siis rehellisen palautteen. Mietinkin tässä päivänä eräänä, että mistä löytyvät ne ihmiset, jotka todella uskaltavat antaa myös heikkouksistani palautetta.

Kyllä se lista melko ohueksi jäi. Mikä voimavara onkaan näissä totuuden torvissa kun vaan itse kestää kuulla totuuden.

Puolisoni saapui kaupasta ja tohotti tavanneensa kasapäin tuttuja. Eritoten häneen oli tehnyt vaikutuksen vanha naispuolinen koulutoveri, joka oli ollut hänen kanssaan kassajonossa. Ikä oli tuonut koulukaverille muutaman vuosirenkaan ja voi pojat mitkä bosat.

Seuraavat viisi minuuttia puhuttiin sitten naisten rintavarustuksesta. Loppukommentti oli, että mahtaa olla mukavaa pyöriä niissä varustuksissa. Huomioni kiinnittyi luonnollisesti omaan varustukseeni ja syvään huokaukseen että niinpä niin.

Tässä voi sitten kukin itsessään miettiä mitä haluaa kuulla.