Voi olla kypsää hommaa – puuduttavaa ja ankeaa. Sellaista tehdessä aika kypsyttää.
Lasten mielestä koulu on välillä kivaa ja hetkittäin kypsää. Työssä on paljon hyviä tilanteita ja mielenkiintoisia hetkiä, mutta ei ole harvinaista tulla kypsänä kotiin. Harrastusten ei kuuluisi kypsyttää.
Ihmisen tärkeitä ominaisuuksia on se, että kypsytystä kestää. Emme vaihda työtä ankarien päivien jälkeen. Harrastuskin kestää huonoja päiviä. Lapsille opetetaan kärsivällisyyttä, koska ilman sitä liitelee sinne tänne, mihin milloinkin kypsyen.
Ankaraa on huomata kypsyvänsä kotona. Sisarukset vääntävät ja kypsyvät, mikä on ihan tavallista. Aikuisen tehtävä on kestää kypsää aikaa, mutta ylikypsää ei tarvitse tulla. Koti hyydyttää, jos ei saa hetken rauhaa.
Kypsää on olla yksin. Tuskastuttavaa on huomata, ettei saa läheistä ihmistä. Vanhuksia kypsyy vuoteisiinsa, eikä se ole henkilökunnan vika. Kouluissa yllättävän monet kypsyvät yksin.
Melkein mikä tahansa voi kypsyttää: aika ja ajan puute, työ ja työn puute, läheisyys ja läheisyyden puute. On kypsää olla rahaton, ja – kuulemma – rikas kypsyy tylsyyteen.
Siksi asioilla on aikansa: kypsytyksellä ja viilentymisellä, hyvällä tyytyväisyydellä ja pettymyksillä.
Kypsytykseltä suojaa merkitysten ymmärtäminen. Yksitoikkoisilla, ikävillä ja jopa epämiellyttävillä asioilla on tarkoitusta ja merkitystä. Ne vievät eteenpäin – tekevät meistä ihmistä. Perusturvaa ja tyytyväisyyttä voi tuntea tylsyydessä ja hiivuttavissa vaikeuksissa.
Kristilliseen elämänfilosofiaan on kuulunut elää rauhassa kypsyttävää aikaa, sitä, joka tekee meistä kypsiä ihmisiä, täyteen kasvaneita. Siitä on sanonta ”vaikeuksien kautta voittoon!”
Aika on ystävä, joka vie kohti kypsää ja valmista ihmistä. Olemme itäneitä siemeniä. Kristuksen antaman elämän avulla kypsymme tähkäksi, jota ei syksykään palelluta. Siinä välissä siemen mullataan ja möyhennetään moneen kertaan.
Henri Lehtola
kappalainen
Kangasalan seurakunta
