Vanhat Kontula-kuvat kiinnostivat Risto Keskistä ja Eila Rantaa.
Kontula oli etenkin 1940- ja -50-luvuilla varsinainen Sahalahden napa, monitoimitalo, jossa käytiin lääkärin ja nimismiehen puheilla ja hoidettiin kunnan asioita. Tietotalokin se oli siellä toimineen puhelinkeskuksen ansiosta.
Kontulan pihalta Sahalahden miehet lähtivät sotaan. Samasta paikasta pitäjään tulleet siirtolaiset jatkoivat matkaa heille osoitettuihin taloihin lottien tarjottua heille lämmintä ruokaa ja hoivaa.
Ohjelmalliset tanssit vetivät salin täyteen paikallista ja lähikunnista tullutta nuorisoa. Elokuvaesitykset ja teatteri-illat kuuluivat tuon ajan kulttuuritalon tarjontaan. Pidettiin naamiaisia, säärikilpailuja ja kisattiin Sahalahden kauneimman naisen tittelistä.
Kontulassa poikkesi myös korkea-arvoisia vieraita puolustusvoimain komentaja Jaakko Simeliuksesta Urho Kekkoseen.
– UKK kävi 1956, hänen autoansa kyttäsimme täällä, Jukka Laurila kertoi Kontulan menneisyyteen keskittyneessä kotiseutuillassa.
– Mutamäen päällä tuli tsaikka vastaan, Risto Keskinen täydensi.
Rautavaara huomasi punaiset korkkarit
Kontulan ohjelmallisissa iltamissa kuultiin ja nähtiin 1950-luvulla tuon ajan suosituimpia esiintyjiä Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa heistä kirkkaimpina tähtinä.
– Rautavaara oli minun suuri idolini. Istuin ohjelman aikana eturivissä, jaloissa uudet punaiset korkokengät, joita siinä varmaan vähän heiluttelin.
– Yhtäkkiä Tapio sanoi, siskolla on uudet kengät, mistä huomasikin. Tanssia oli lopuksi, ajattelin, että varmaan tulee hakemaan, mutta ei tullut, Onerva Arra kertasi muistoilleen nauraen.
Monet iltamista olivat urheiluseurojen järjestämiä. Talo pullisteli väen paljoudesta, tanssia tahdittivat Lauri Arran mukaan orkesterit monipuolisilla kalustoilla, joskus kahtenakin iltana peräkkäin. Myös kesäjuhlia järjestettiin.
– Niissä oli ainakin tikanheittoa. Minulla on vieläkin palkinnot tallessa, Eila Ranta mainitsi.
– Huutokauppoja pidettiin, isäni oli niissä meklarina, hän lisäsi.
Maidontuottajat kävivät piimäjuhlissa
Jukka Laurila muistaa Kontulan piimäjuhlat yksinä parhaimpina juhlina. Meijeri kutsui niihin maidontuottajat ja heidän perheensä.
– Monta sataa voileipää tehtiin, piimää juotiin niiden kanssa, Meeri Salonen kertoi.
Hevosmiehet järjestivät tansseja Pakkalanjärvellä pidettyjen jääravien päätteeksi. Urheiluseura Sahalahden Kunnon ohjelmalliset pikkujoulut vetivät aina talon täyteen väkeä. Nämä ja monet muut tilaisuudet tarjosivat työtä lähialueen nuorille.
– Maaseudun pojat oppivat työntekoa. Kun täytti 15 vuotta, niin pääsi töihin miesten narikkaan, sitten naisten, sieltä ovimieheksi ja lipunmyyjäksi, Jukka Laurila muisteli.
Iltamien järjestäminen alkoi vähentyä 1960-luvulle tultaessa.
– Tanssien pito kaatui siihen, että yhtyeet alkoivat maksaa niin paljon, ettei niihin ollut varaa, Pekka Laurila huomautti.
Kontulasta ei haluta luopua
Kontulassa laitetaan jalalla koreasti edelleen, nyt pyörähdellään eläkeläisten ohjelmallisissa päivätansseissa. Kontula on myös suosittu erilaisten perhejuhlien pitopaikkana. Lions-Club Sahalahden toimijat ovat elvyttäneet iltamaperinnettä järjestämällä ohjelmallisia loppiaistansseja.
– Ennen Kontulan elämä oli värikkäämpää, muistelutilaisuuden järjestäneen Sahalahti-Seuran puheenjohtaja Seppo Rinne tiivisti.
Talkoilla 1990-luvulla hienoksi remontoidun Kontulan tulevaisuutta varjostaa vaara joutua uudelleen kunnan myytävien kiinteistöjen listalle.
– Lievässä vaaravyöhykkeessä se on edelleen, Simo Arra myönsi.
– Kontula ei ole kunnan perustoimintaa, mutta ei myös nouseva kulttuuritalo, Seppo Rinne rinnasti.
Kotiseutuillassa oltiin yhtä mieltä siitä, ettei kunta saa myydä Kontulaa. Talon tehokasta markkinointia pidettiin tärkeänä, samoin kuin sitä, että Kontula esitellään uudelle kunnanjohtajalle mahdollisimman pian.
Viimeisimmät kommentit