Suuri osa Pälkäneen yhteiskoulun koripallokatsomosta tuntuu odottavan pelitaukoa. Kun summeri vihdoin soi, kymmenet alakouluikäiset juniorit ryntäävät palloineen kentälle. On muutama minuutti aikaa heitellä koreja ja esitellä kikkoja.
Salin valtaavat pikkupelaajat ovat Pälkäneellä uusi ilmiö, mutta vanhoilla koripallopaikkakunnilla nappuloiden taukoshow on pyörinyt vuosikymmenten ajan.
Pälkäneen erikoisuus on se, että edustusjoukkueen lisäksi kaikki muutkin joukkueet pelaavat täysille katsomoille.
Koripallobuumi kiinnostaa
Pälkäneestä on tullut muutamassa vuodessa koripallopitäjä. Tämä näkyy jopa uusilla asuinalueilla: koripallokorit nousevat pihoihin ennen pihapuita. Korien äärellä hiotaan illasta toiseen heittoa ja harhautuksia.
Pelipäivät ovat juhlapäiviä. Silloin kokoonnutaan kavereiden kanssa yhteiskoululle kannustamaan omaa seuraa – jos oma joukkue ei satu olemaan pelireissussa.
Vanhempien, sisarusten ja kavereiden lisäksi katsomossa on alkanut näkyä muitakin urheilun ystäviä. Pälkäneläiset penkkiurheilijat ovat lähteneet katsomaan, mitä salilla oikein tapahtuu.
Kummajainen suurseurojen joukossa
Pälkäne on noussut nopeasti Suomen koripallokartalle.
Pikkupitäjä on uusi tulokas suurten kaupunkien joukossa. Kun kovatasoiset minityttöjoukkueet pelaavat ensi viikonloppuna Kouvolassa, mukana ovat isäntien lisäksi Helsingin suurseurat sekä Pälkäne.
Vielä lähempänä valtakunnan huippua ovat 12–13-vuotiaat C-pojat. Kun SM-karsintasarja on puolivälissä, joukkue keikkuu sitkeästi oman lohkonsa neljäntenä. SM-sarjapaikka on omissa käsissä: siihen tarvitaan vielä voitto tai kaksi.
Turun ja Tampereen alueelta SM-sarjaan etenee karsintojen viisi parasta joukkuetta. Pääkaupunkiseudulla ikäluokassa on enemmän lisenssipelaajia, ja siksi sieltä mukaan pääsee seitsemän joukkuetta. Loput kuusi joukkuetta selvitetään Keski- ja Kaakkois-Suomen karsinnoissa.
C-poikien SM-karsinnan seurat tulevat yleensä suurista kaupungeista. Seurojen edustusjoukkueet pelaavat SM-sarjassa tai ykkösdivisioonassa. Pälkäneen miehet tahkoavat vielä alimmalla sarjatasolla viitosessa, mutta juniorit haastavat jo suurseuroja.
SM-sarjapaikka ratkennee jo 24.11.
Jos Luja-Lukon C-pojat säilyttävät tasonsa viimeisissä karsintapeleissään, joukkue tekee pälkäneläistä urheiluhistoriaa ja etenee SM-sarjaan.
Pälkäne kohtaa tulevana viikonloppuna Turun NMKY:n ja Salon Vilppaan. Niillä SM-karsintaa pelaavat ikäluokan parhaista pelaajista kootut ykkösjoukkueet. Vajaan 7000 asukkaan paikkakunnalla pelaajia ei riitä moneen joukkueeseen, vaan Pälkäneellä SM-karsintoja tahkoavat ikäluokan kaikki pelaajat.
Turun ja Salon ykkösjoukkueet kukistivat Luja-Lukon selvästi joukkueiden ensimmäisissä kohtaamisissa. Myös ensi viikonlopun peleihin lähdetään altavastaajana. Voitto olisi yllätys ja ylimääräinen bonus hienoille karsinnoille.
Pälkäneen SM-sarjapaikka ratkaistaan kotisalilla sunnuntaina 24.11. Kello 10 alkavassa avauspelissä Luja-Lukko kohtaa Uudenkaupungin Korihait. Päivän päätteeksi kello 16.30 alkaen pelataan Salon Palloilijoita vastaan.
Pälkäneläiset voittivat molemmat vastustajat vieraskentällä, joten kotiturnaukseen lähdetään herkullisista asetelmista. Luja-Lukolle SM-sarjapaikan varmistamiseen saattaa riittää yksi voitto. Jos joukkue hoitaa molemmat ottelut kotisalillaan, viimeisiin SM-karsintapeleihin Tampereen Pyrintöä ja Raholan Pyrkivää vastaan voidaan lähteä vapautuneesti.
C-junioreiden SM-sarjassa pelaa ikäluokan 18 parasta joukkuetta. Ne jaetaan karsintasarjasijoitusten perusteella kahteen lohkoon. SM-sarjassa tahkotaan yksinkertainen, turnausmuotoinen sarja: ohjelmassa on talven aikana neljä kahden pelin turnausta.
Lohkojen kuusi parasta joukkuetta selviävät keväällä Vierumäellä pelattavaan SM-lopputurnaukseen. Molempien lohkojen kärkikolmikko pelaa Vierumäellä mitalisijoista, sijoille 4–6 sijoittuvat muista sijoituksista.
Lopputurnaukseen selviäminen edellyttäisi Luja-Lukolta paitsi erinomaisia pelejä, myös pientä arpaonnea lohkoja muodostettaessa.
Kovat pelit kehittävät
Pälkäneen C-junioreilla on takana yhtä paljon harjoitusvuosia kuin kaupunkiseurojenkin pelaajilla. Osa on aloittanut pallon kesyttämisen alle kouluikäisenä, suurin osa eka- ja tokaluokkalaisena.
Myöskään harjoitusten määrässä ja laadussa ei anneta tasoitusta. Nyt ensimmäiset naapurikuntien perheet kuskaavat junioreitaan kaupungin sijaan Pälkäneelle.
Suurseuran kakkos- tai kolmosjoukkueen vaihtopelaajana ei kehity samalla tavalla kuin pikkuseuran vastuunkantajana. Kyse on myös ajan- ja rahankäytöstä: kaupunkiseurassa kausi maksaisi tonnin verran ja treenit nielisivät matkoineen monta tuntia illassa.
On karu tosiasia, että Pälkäneen kokoisella paikkakunnalla yhteen ikäluokkaan mahtuu vain muutama huippulahjakkuus. Ja vaikka valmennus olisi miten tasokasta, kaikissa ikäluokissa ei tulla taistelemaan SM-sarjapaikoista.
SM-sarjan portteja kolkutteleva C-juniorijoukkue ei ole onnenkantamoinen, vaan koripallojaoston pitkäjänteisen työn tulos.
Sarjoihin ja turnauksiin ilmoittautuessaan Luja-Lukko ei tavoittele pikavoittoja, vaan mahdollisimman kovatasoisia pelejä. Monessa ikäluokassa tahkotaan kivikovassa ykkösdivisioonassa, vaikka alemmalla sarjatasolla olisi tarjolla helppoja voittoja. Turnauksissa lähdetään haastamaan huippujoukkueita, eikä pyörittämään muiden pikkupaikkakuntien seuroja.
Hieman itseään kovempia vastaan joutuu laittamaan kaiken likoon. Kun kohtaa ikäluokan huippuja, ei kuvittele itsestään liikoja, vaikka pärjäisikin kotisalilla.
Fysiikka on kunnossa
Pälkäneen C-juniorit ovat paiskineet tosissaan töitä SM-karsintakauden alla. Kesällä joukkue treenasi parhaimmillaan neljä tuntia päivässä. Pälkäneläisjuniorit eivät säikähtäneet kahden treenin päivätahtia, joka tarjosi esimakua huippu-urheilijan arjesta. Ydinryhmä on aina mukana joukkuetreeneissä, ja innokkaimmat tekevät myös itsekseen hommia: käyvät heittelemässä tai treenaamassa fysiikkaansa. Osa käy omien treenien lisäksi myös B-junnujen harjoituksissa.
Kerran viikossa koko joukkue juoksee harjoitusten päälle kuuden kilometrin lenkin. Syksyn vesisateet eivät tahtia haittaa, kun pelaajat painavat salitreenien jälkeen kohti pururataa.
Pienellä paikkakunnalla ei voi antaa fysiikassa tasoitusta vastustajille. Vaihtopenkki on suurseuroja pienempi, ja siksi kentällä pitäisi jaksaa painaa isompia minuuttimääriä.
Seura kasvattaa koripallotoimijoita
Matkan varrella osa pelaajista pistää tossut naulaan. Luja-Lukon toiminnassa tämäkin on otettu huomioon.
Junioreista kasvatetaan pienestä pitäen koripalloperheen jäseniä, ei pelkästään pelaajia. Junnuja istutetaan toimitsijapöydän taakse ja otetaan apuvalmentajiksi. Vaikkei juniorista tulisi tähtipelaajaa tai edes aladivarijyrää, hän tietää, että lajin parissa riittää mielekästä tekemistä. Siirtyminen taustajoukkoihin on tehty helpoksi. Ja ilman taustajoukkoja ei kasvateta tulevaisuuden pelimiehiä ja -naisia.
Jotkut jatkavat uraansa pilli kaulassa. Myös sillä saralla näkee innostavia esimerkkejä. Koripallon parissa toimii ihailtavalla asenteella puhaltavia tuomareita. Pienimpien peleissä osataan katsoa virheitä läpi sormien. Vihellyksen jälkeen aloittelevia pelaajia opastetaan ja neuvotaan.
Ohjaava ja kannustava ote tarttuu pelaajiin ja jopa katsojiin. Koripallokatsomosta puuttuvat kiekko-, jalkapallo- ja salibandyjunnujen pelejä terrorisoivat kiintiökarjujat.
Luja-Lukon koripallojaosto on toistaiseksi löytänyt uusia valmentajia sitä mukaa kun liikkeelle on lähtenyt uusia ikäluokkia. Nyt toimintaa pyörittää 12 valmentajaa ja ohjaajaa.
Seura kannustaa vetäjiä liiton koulutuksiin. Valmentajat tukevat myös toinen toistaan: otteluiden jälkeen pohditaan heti tuoreeltaan, mikä toimii ja mihin keskitytään seuraavissa treeneissä ja otteluissa.
Seinät rajoittavat koriksen kasvua
Pälkäneellä koripallo haastaa jo Luja-Lukon perinteisiä valtalajeja yleisurheilua ja salibandya. Sarjajoukkueiden määrällä mitattuna koripallo on jo ykkönen: läntisen alueen sarjoissa pelaa tällä kaudella kuusi juniorijoukkuetta ja miesten joukkue.
Koripallolla alkavat kuitenkin tulla seinät vastaan. Uusille ikäluokille pitäisi saada uusia harjoitusvuoroja, ja nykyiset joukkueet tarvitsisivat lisää treenejä viikko-ohjelmaansa.
Kun tänä syksynä aloitettiin esikouluikäisten ja ekaluokkalaisten harjoitukset, paikalle ilmestyi 21 tyttöä ja 14 poikaa. Tällainen joukko ei millään mahdu samaan aikaan salille, vaan vuoroja tarvittiin heti kaksi.
Arjen järjestämistä on helpottanut se, että yhteiskoululle on saatu koripalloiltoja. Niiden sisällä vuoroja voidaan sovittaa joustavammin ja harjoituksia järjestää lomittain: yksi joukkue lämmittelee salin toisessa päässä, toinen treenaa toisessa päässä ja kolmas venyttelee näyttämöllä.
Koripalloillat avartavat sekä pelaajien että valmentajien näkökulmaa. Juniorit huomaavat, että hekin voivat olla ensi vuonna entistä kovemmassa ykkösdivisioonaryhmässä, jos vain jaksavat paiskoa hommia. Valmentajat pääsevät vaihtamaan vinkkejä ja kokemuksia sekä tuuraamaan tarvittaessa toisiaan.
| C-pojat, SM-karsinta | |||||
| TuNMKY | 8 | 7 | 1 | 766-386 | 14 |
| Pyrintö | 6 | 6 | 0 | 611-310 | 12 |
| Vilpas | 6 | 4 | 2 | 453-344 | 8 |
| PäLuLu | 6 | 3 | 3 | 337-452 | 6 |
| RaPy | 8 | 3 | 5 | 412-581 | 6 |
| SalPa | 8 | 2 | 6 | 385-547 | 4 |
| Korihait | 8 | 0 | 8 | 368-712 | 0 |
Pälkäneen Luja-Lukon C-pojat tarvitsevat kuudesta viimeisestä pelistä voiton tai kaksi pitääkseen paikkansa SM-karsintalohkon viiden parhaan joukossa.
