Tähän aikaan vuodesta kansa taas virtaa terveysasemille saamaan rokotuksen talvikaudella uhkaavaa influenssaa vastaan.
Rokotus onkin verraton keino torjua vaaralliset tartuntatautiepidemiat, jotka kautta aikojen ovat ankarastikin koetelleet ihmiskuntaa.
Vanhoista kirkonkirjoista näkee, miten varsinkin suurina katovuosina tuoni on tauteihin kaatanut joukoittain nälän heikentämää väkeä, joidenkin perheiden kaikki lapset.
Historia kertoo kammottavista rutoista, kuten musta surma, josta eniten tiedetään. Kurkkumätä, hinkuyskä ja lopulta myös sitkeä tuberkuloosi on lähes täysin pystytty torjumaan rokotusten avulla. Poliota vastaan syötiin rokote sokeripalassa vajaat 30 vuotta sitten.
Kansalliseen rokotusohjelmaan on calmette- ja kolmoisrokotteen jälkeen lisätty useita erillissuojia, ja jos matkustaa kaukomaille, on tikattava vielä muutama lisää.
Herkästi tarttuvia lastentauteja kuten vihuri-, vesi ja tuhkarokko voidaan myös jo vastustaa, mutta todella vaarallinen, kansantautina riehunut isorokko vaati paljon uhreja ja järeät vastaiskut, kuten kirkkomuseossa säilyneestä kuulutuksesta (21.5.1916) käy ilmi. Yleinen ”Rokon istutus” järjestettiin kylittäin, ja siitä piti kolmena edeltävänä pyhänä kirkossa kuuluttaa. Kuulutuksista on merkintä asiakirjan alareunassa.
Vanhemman väen käsivarressa olevat rokotusarvet ovatkin kuin merkkejä voitetusta taistelusta.
Kemian teollisuus käy lääkkeiden ja kosmetiikan keinoin fysiikan lakeja vastaan ja onkin saanut monta torjuntavoittoa. Kulkutautisairaaloita ei enää ole, elinikä on pidentynyt, lapsikuolleisuus vähentynyt. Silti aina ilmestyy uusia tauteja ja viruksia. Niitä vastaan etsitään ja kehitetään – varoja ja vaivoja säästämättä – uusia lääkkeitä ja rokotteita. Vanhenemista vastaan ei kuitenkaan rokotus auta.
Sirpa Marttinen-Huhdanpää
