Kun Pohjan kyläkaupan yrittäjä Riitta Tuominen kuuli, että Pohjan Kessaa ollaan taas kerran lopettamassa, hän huudahti:
– Eipäs olla! Minä pidän huolta siitä, että hommat jatkuvat.
Ja niinhän se meni. Kahden sekunnin harkinta-ajan jälkeen Tuominen oli päättänyt elvyttää Kessan toiminnan.
Heti alkuun Tuominen sai idean itse tehdystä keittolounaasta, jota onkin jo tarjoiltu parin viikon ajan.
– Tarkoitus olisi vielä markkinoida keittolounasta kotiinkuljetuksena esimerkiksi yksinasuville vanhuksille. Vaikka toki muutkin voivat tilata annoksen lämpimänä kotiin, Tuominen kertoo.
Kuten kaikki varmasti kylällä tietävät, menee yrittäjällä aikaa myös kaupalla.
– Aamut vietän kaupan päässä ja myöhemmin tulen tänne, Tuominen toteaa ja lisää nauraen, ettei kenenkään kannata kateelliseksi hänen ”bisneksistään” ryhtyä.
– Kuten ei kannata ylipäänsäkään vihreäksi mennä suomalaisen pienyrittäjän elämästä, eli se pienyrittäjä sitten missäpäin Suomenmaata tahansa.
Tuominen on sitä mieltä, että keskustaajamankin ulkopuolella täytyy yrittää elää ja pitää palveluita toiminnassa.
– Ikävä kyllä säästökuurit uhkaavat meiltäkin viedä palveluita ensi vuoden puolella pois.
Lähes monitoimitalo
Minna Saario ja Jarmo Vainikkala istahtavat Kessalle juomaan kahvia ja syömään hernekeittoa ja pannukakkua. He muistelevat 1990-lukua, jolloin Kessalla kävi tanssimassa parhaillaan 140 henkilöä.
Riitta Tuominen aikookin elvyttää Kessan myös tanssipaikkana. Tästä kertoo jo tanssilattian ylle kiinnitetty diskopallo, ja saliin tuodut lököttelyyn kutsuvat sohvaryhmät. C-luvat Tuominen hakee, kun ”asia tulee ajankohtaisemmaksi”.
– Ihmisiä tanssittamaan kutsutaan varmaankin paikallisia bändejä. Jon Bon Jovikin kutsuttiin, mutta hän ei ihan ehtinyt, Tuominen hymyilee.
Kun Tuominen kertoo muista toiminnoista, alkaa tuntua, että Kessasta on tulossa melkoinen monitoimitalo – mikä on hyvä asia, sillä keskittäminen auttaa ihmisiä löytämään palvelut paremmin.
Elina Helmisen saa soitolla paikalle laittamaan ripsiä ja kynsiä, minkä lisäksi Kessan kautta voi tilata Helena Tapailan pitopalvelun.
– Lapsille täällä on leluja leikkimistä varten, ja myynnissä erilaisia kädentaitajien töitä, joita voi kukin taitaja tuoda läheltä ja kauempaakin. Kessaa voi kysyä myös kokoustarkoitukseen.
Tuominen vastaa myös Juha Mäkisen omistaman bensa-aseman bensiininmyynnistä.
– Jaska Ahonen sen sijaan on Juhan kanssa sopinut, että hän voisi tulla fixailemaan ja pesemään omien asiakkaidensa autoja pesuhallin puolelle. Juha puolestaan on luvannut vuokrata autokorjaamon monttua öljynvaihtoa varten. Ja tietenkin Kessalle saa tulla ihan vain oleilemaan. Vaikkapa kutomaan sukkaa tai pelaamaan porukalla korttia, Tuominen lupaa.
Kessan monet kasvot
Jarmo Vainikkala kertoo, kuinka Kalle Salmen vuonna 1956 rakentama huoltoasema siirtyi 1960-luvulla hänen omistukseensa, vaikka hän oli ”häthätää täysikäinen”.
Vainikkalan aikana Kessalla myytiin bensan lisäksi limonadia ja pilsneria, ja korjattiin autoja.
– Muistan hyvin, kuinka äijät joivat pöydissä pilsneriä ja juttelivat. Rakennusmiehiin mahtui erityisen paljon juotavaa raskaan työpäivän jälkeen, Vainikkala naurahtaa.
Eläväksi historiankirjaksi tituleeratulla Vainikkalalla on monta tarinaa kerrottavanaan niin Kessan ajoista, kuin ylipäänsä ajoista ”ennen vanhaan”. Hän muistelee muun muassa, kuinka ennen kolmosoluen keksimistä pilsneriin sekoitettiin hotapulveria ”rennon olon aikaansaamiseksi”.
– Ja saattoipa joku pulveria sekoittaa juomiinsa ihan julkisissa paikoissakin. Tosi useimmiten ihan salaa.
Vainikkala on iloinen siitä, että Kessan ovet ovat taas auki.
– Tietenkin se on vain hyvä, että joku yrittää pitää huolta siitä, etteivät palvelut katoa pienilta paikkakunnilta. Uskon myös, että kauppa ja lounaspaikka tukevat palveluina toisinaan. Vaikka totta on sekin, kuten Tuominen itsekin sanoi, ettei pienyrittäjän arjesta vihreäksi kannata valahtaa.
Pohjan Kessa avoinna talvikaudella: arkisin kello 8–18, la 9–16, sunnuntaina kiinni. Keittolounas tarjolla kello 10.30–14.
