Katselin erästä elokuvaa, jossa vietettiin juutalaisia hautajaisia. Pappi rukoili haudalla vainajan puolesta: ”Herra, muista hänen hyviä tekojaan.” Vaikka kohtaus oli kuvitteellinen ja itse elokuvan kannalta merkityksetön sivuseikka, jäi se vaivaamaan mieltäni. Ajatus, että omalla haudallani pyydettäisiin Pyhää Jumalaa muistelemaan minun hyviä tekojani taivaspaikan toivossa, tuntuu epätoivoiselta ja suorastaan kornilta. Vähäinen ja vaatimaton olisi sellainen ansioluettelo Jumalalle esitettäväksi. Pikemminkin olisi syytä rukoilla, että Jumala unohtaisi kaikki pahat tekoni, ne, joita vaakakupissa on runsaasti hyviä enemmän.
Omien tekojeni varassa minun ei onneksi tarvitse Luojaani kohdata vaan saan uskoa ja luottaa, että Jeesus sovitti syntini ristinkuolemallaan. Ristin ryövärin tavoin voin pyytää: ” Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Muista minua, luotuasi, lunastamaasi, rakasta lastasi, älä tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni. Psalmin 25:7 sanoin rukoilen: ” Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.”
Kirkkovuoden loppu ja miksei arkinen elämä yleensäkin haastaa arvioimaan omia tekemisiä ja asenteita, miten uskoani toteutan käytännössä. Saako Jumalan rakkaus käteni käyttöön lähimmäisteni hyväksi, johtaako toimiani oma itsekkyyteni vai haluanko kuunnella Jumalan tahtoa valinnoissani. Ja vaikka tahtoa olisi, olen kuitenkin voimaton elämään oikein. Moneen vääryyteen ja laiminlyöntiin syyllisenä saan tulla Jumalan eteen tunnustaen, että pieleen meni ja pyytää armahda minua, anna anteeksi.
Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä niin paljon, että kärsi itse Pojassaan rangaistuksen puolestamme. Paastonajan virressä 54 laulamme: ” Hän, Karitsa, kaikkien puolesta saa tuomion yksin kantaa.”
Jeesus kulkee rinnallani auttaen, vahvistaen ja varjellen koko elämäni matkan ja turvallisin mielin saan itseni Hänen käsiinsä jättää myös viimeisellä rajalla luottaen, että:” luoksensa kerran hän kokoaa ne, jotka hän tunsi tiellä.” (Virsi 54:4). Minä yritän muistaa Luojaani, Hänen hyviä tekojaan ja uskon, Hän muistaa minua.
Päivi Giren, Diakoni Pälkäneen seurakunta
