Muistokirjoitus: Juhani (Jussi) Pennanen 20.2.1953–26.10.2013

Kukkolan Wimbledon jäi ilman isäntää

Vanhat autot ja moottoripyörät olivat Jussi Pennaselle rakas harrastus. Viimeisen Triumphinsa kimpussa hän hääri varovasti laskien satoja tunteja. Tänä kesänäkin hän teki pitkää päivää, useimmiten kai 10–12 tuntia päivässä.

Vain viitisen kuukautta sitten juhannusviikolla vietimme iloisissa merkeissä Jussin 60-vuotissyntymäpäiviä hänen ja Kristiinan rakkaassa kesäpaikassa Kukkolassa.

Isäntäväki oli kutsunut paikalle sukulaisia ja ystäviä viettämään kesäpäivää herkullisen lohikeiton, kahvin ja mansikkakakun kera. Sinne kokoontuivat muun muassa Jussin tytär Sara ja Olli-veli perheineen, kesänaapurit Arja ja Timo Tuomaala ja allekirjoittaneet.

Kukaan meistä ei ikinä olisi voinut aavistaa tai uskoa, että viiden kuukauden päästä viettäisimme Jussin kuoleman johdosta muisto- ja surujuhlaa. Kaikilla meillä oli se käsitys, että Jussi on hyväkuntoinen ja harvinaisen sporttinen kaveri, joka pelaa edelleen hyvällä menestyksellä kilpatennistä senioriluokissa.

 

Jussi innostui tänä vuonna uudestaan tenniksestä, jota hän rakasti eniten palloilulajeista. Hän harjoitteli talvikaudella 2–3 kertaa viikossa ja pyrki samaan kesällä, vaikka silloin muutkin rakkaat aktiviteetit ottivat osansa.

Jussi saattoi pitää pitkänkin tauon harjoittelussa, mutta kilpaottelun koittaessa hän oli täysin valmis taistoon. Hän pystyi sulkemaan ulkomaailman mielestään ja keskittymään täysin peliin.

Jussi pelasi ensin seuransa Varma Tennisklubin ja tästä syksystä alkaen Järvenpään Tennisseuran joukkueessa M60 liigaotteluita hyvällä menestyksellä. Hän kilpaili kesällä useissa tenniskisoissa 55- tai 60-vuotiaiden sarjoissa ja voitti muun muassa Lohjalla.

Parhaimmillaan Jussi pelasi tennistä A-luokassa. Pelitaidot säilyivät loppuun asti. Jussi oli monella tavalla liikunnallisesti lahjakas. Hän pelasi 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa jääkiekkomaalivahtina Töölön Vesassa. Jussi harrasti myös jalkapalloa, ja oli siinäkin teknisesti ja pelillisesti lahjakas ja taitava.

Jos Jussi olisi löytänyt tenniksen ennen aikuisikää, olisi hänestä kehittynyt vieläkin taitavampi ja parempi pelaaja. 1960–1970-luvuilla vain harvoilla oli mahdollisuus pelata tennistä, sillä edes pääkaupunkiseudulla ei ollut kenttiä eikä halleja kovinkaan montaa.

 

Jussi myös valmensi ja veti tenniksen peruskursseja. Kun Jarkko Pihkalan asfalttipintainen tenniskenttä valmistui vuonna 1982 Aitooseen, Jussi veti siellä peruskurssin paikallisille ja Onkkaalassa myöhemmin useammankin, samoin Luopioisten massakentillä.

Jussi ja Olli Pennanen rakensivat yhdessä 1980-luvun puolivälissä kivituhkapintaisen tenniskentän Pälkäneen Kukkolaan kesäpaikalleen. He paransivat vielä myöhemmin sitä laittamalla pinnaksi punaisen massan. Raaka-aineen taisi myydä ja toimittaa Salmen Timi, Pyynikin Rosendahlin turnauksen ja kenttien tennisguru.

1980-luvulla ja 1990-luvun alussa käytiin kesäisin melko tiukkoja seuraotteluita Pyynikin Tennisklubin ja Aitoon Tenniskerhon välillä. Jussi oli monena kesänä ansaitusti Aitoon joukkueen vahvistuksena ja voitti monet ottelunsa.

Monet Aitoon tienoon juniorit saivat Jussilta alkuinnostuksensa tennikseen sekä ensimmäiset lajiopit ja ohjauksen. Heistä Jussi sai pelikavereita Huhtamäen Maran ja Luopioisten kirkonkylän kentille. Oli nautinto monta kertaa seurata kun he löivät palloa yhdessä. Pallot pysyivät pitkinä ralleina kentässä ja tempo oli hyvä.

Jussi oli hyvin kilpailuhenkinen, kunnianhimoinen ja sitkeä taistelija. Temperamenttia löytyi. Takavuosina se haittasi hieman hänen kilpailusuorituksiaan. Myöhemmin Jussi oppi melko hyvin hallitsemaan tunteensa ja osasi pelata jo viileän järkevästi antaen vastustajan tehdä virheet. Hänellä oli erinomainen pallovarmuus.

Sain sparrata Jussia tenniskentillä vuosikausia kunnes Saarisen Hannu eli Enska ja Rikhard paremmilla pelitaidoillaan korvasivat minut paitsi ”tuhnussa” pehmyt pallossa, mitä löimme Jussin kanssa tänä kesänäkin hänen kesäpaikan nurmikolla, Kukkolan Wimbledonissa.

 

Jussin rakkaisiin harrastuksiin kuului myös 1960- ja 1970-lukujen moottoripyörien ja autojen korjaus ja rakentelu. Kukkolan vapaa-ajan viettopaikan pihalla oli kesäisin käynnissä useita korjausprojekteja.

Kesäkaudella Jussi kulki yleensä Vantaan kodin ja kesäpaikan väliä jollain moottoripyöristään. Muutama kesä sitten Jussi sai päähänsä rakentaa minulle osista 350-kuutioisen vuoden 1973 Hondan. Hyvä moottoripyörä siitä tuli ja Jussi ystävällisesti huolsi aina sitä tarpeen mukaan.

Jussi laittoi kuntoon myös naapureiden ja kavereiden perämoottoreita, ruohonleikkureita, moottorisahoja ja muita vempaimia.

Kuinkahan monta moottoripyörää Jussi korjasi ja laittoi vuosien mittaan? Hän saattoi tuunata samankin pyörän useampaan kertaan. Monesti hän joutui tilaamaan harvinaisiin merkkeihin varaosia ulkomailta aina Yhdysvalloista asti. Välillä hän oli pakotettu tekemään itse varaosat, joita ei ollut saatavilla tai joiden tilaus kesti liian kauan.

Vanhoista autoista italialaiset Alfa Romeot olivat Jussin ”heikkous”. Hän ehti korjata monta Alfaa. Hän rakensi upeita menopelejä toivottoman näköisistä ja kuntoisista raakileista ja ruosteisista romuista.

Hänen viimeiseksi projektiksi jäi vuoden 1963 Triumph TR 4. Tämän auton historia osoittaa maailman pienuuden. Nykyisin Jussin ja Kristiinan kesäpaikan naapurissa asuva Timo Tuomaala omisti tämän auton nuorena miehenä ja ajoi sillä 1970-luvun puolivälin paikkeilla kolarin pääkaupunkiseudulla bussin kanssa. Jotenkin auton raato kulkeutui parikymmentä vuotta sitten Jussin käsiin. Silloin työ jäi kesken. Viimeisten kolmen kesän aikana Jussi ahkeroi taas saman auton kimpussa.

Jussi käytti tämän auton kuntoon laittoon varovasti laskien satoja tunteja. Hän teki tänä kesänäkin pitkää päivää, useimmiten kai 10–12  tuntia päivässä.

Jussi sai Triumphinsa loppukesällä melkein valmiiksi. Hän kertoi, että aikoo viedä sen katsastettavaksi vielä tänä syksynä, mutta jättää viimeisen pintamaalauksen valkoiseksi ensi kesälle.

 

Jussi sanoi monta kertaa, että jokin suurempi voima ohjaa meitä kutakin täällä maailmassa ja omassa elämässämme.

Hän oli aina heikompien ja huonommassa asemassa olevien puolella. Hän purnasi välillä eikö rikkaille ja hyväosaisille riitä mikään kun he pyrkivät aina vaan kahmimaan taloudellista etua itselleen.

Jussi ei ollut kenellekään kade. Hän itse pyrki olemaan oikeudenmukainen ja halusi, että kaikessa ollaan kohtuullisia.

Tapasimme viimeisen kerran lokakuun alussa, kun Jussi ajoi yhden moottoripyöristään meille talvisäilöön. Kävimme Kukkolan kylän rannassa laittamassa Jussin soutuveneen talviteloille. Istuimme rannan penkillä ja katselimme ruskan värjäämälle kauniille Kukkolan selälle.

Sovimme, että ensi kesänä tekisimme kajakeilla melontaretken Kostianvirralle ja takaisin. Jussi kertoi, että hän aikoisi rakentaa uuden saunan kesäpaikan tontille, mutta sen ohessa jäisi aikaa myös muille asioille ja harrastuksille. Ikävä kyllä nämä suunnitelmamme eivät saneet toteutua.

Jussin poismeno jätti tyhjän aukon monen elämään. Toivomme Kristiinalle, Saralle ja Ollille perheineen voimia ja siunausta.

Juhani Pennanen siunattiin haudan lepoon Vantaalla Ruskeasannan kappelissa 23.11.2013.

Risto ja Rikhard Wallenius