Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä

Olli Mäkelän esikoisromaani Pomo (Arktinen Banaani 2013, 236 s.) avaa ikkunan 1950-luvun maalaismaisemaan: Sodat on sodittu. Suomella riittää haasteita, kun maata jälleenrakennetaan ja sotakorvauksia maksetaan.

Olli Mäkelän näkökulma aikakauteen on mikrohistoriallinen. Pomon päähenkilö on Eerikki Heikkilä – sodankäynyt mies, päähän haavoittunut. Luonteeltaan Eerikki on pahapäinen ja äkkipikainen, mutta toisaalta miehen pehmeämpikin puoli piirtyy lukijan mielikuviin kirjan riveiltä ja rivien välistä, varsinkin kun puhutaan perheestä ja ystävistä.

Eerikin perheeseen kuuluvat vaimo Aino ja kaksi lasta, poika ja tyttö. Eerikkiä ajaa elämässä eteenpäin unelma. Mies haluaa multaa muuallekin kuin kynsiensä alle: hän haluaa oman tilan ja talon.

Arkisen elämän kuvauksen taustalla kummittelevat Eerikin menneisyyden haamut. Tarinan keskiössä on riitaisa naapuruussuhde, jota osin selittävät aiemmin eletyt ja koetut tapahtumat. Unelman lisäksi Eerikin sisintä polttelee näyttämisen halu.

Kirjan sivuilla vilahtelee paljon sahalahtelaisille tuttuja paikannimiä ja joitakin tunnettuja henkilöitäkin. Tarina alkaa Moltsian kylältä, jossa Eerikki perheineen asuu vuokralla. Omaa taloa aletaan rakentaa Tursolaan. Leipäpuut kasvavat Laipanmaan metsissä. Välillä piipahdetaan Sappeessa ja Pälkäneen maisemissakin. Tampereelle ajellaan Ylisen Arvon kyydissä.

Olli Mäkelä on valinnut esikoisromaanileen lapsuudestaan tutun näyttämön, sillä hän on itse kotoisin Sahalahden Tursolasta. Paikallisten maisemien ja miljöön kuvaus jää kuitenkin tässä kirjassa viitteelliseksi. Kovin kattavaa ajankuvaakaan kirjailija ei maalaile. Pääosassa on yhden miehen kamppailu itsensä kanssa. Kaikki käy ilmi puheesta ja ihmisten ajattelun kuvauksesta. Eerikin kohdalla olennainen kiteytyy usein yhteen sanaan: Perkele!

Oma talo saadaan valmiiksi. Eerikistä tulee pomo metsäyhtiön palvelukseen. Autotallikin pitää rakentaa kaiken varalta ja puhelin hankkia, ennen kuin naapurit ehtivät. Kymmenkunta vuotta vierähtää. Lapset kasvavat. Katkeruus ja viha kulkevat kuitenkin miehen matkassa – erityisesti naapuria, Paska-Paavoa, kohtaan.

Olli Mäkelän romaanissa ihmiset tulevat kuvatuiksi. Kirjailija suosii suoraa esitystä, dialogille jää vähemmän tilaa. Kertojan ääni kuuluu, mutta toimiva dialogikin voisi parhaimmillaan piirtää hyvän kuvan todellisuudesta ja elävöittää tekstiä.

Pomoon kannattaa tarttua jo pelkästään sen vuoksi, että tapahtumat sijoittuvat kotikulmillemme. Sitä paitsi Eerikin tarina ansaitsee tulla kerrotuksi, vaikkei se vastaisikaan vallitsevia uskomuksiamme ja toiveitamme.

Pomo löytyy ainakin Sahalahden ja Kangasalan kirjaston valikoimista.

Seppo Rinne