Vaeltava kivi

1950-luvulla rantakiven ympärillä on runsaasti vettä ja aurinko pääsee esteettä lämmittämään kiven pintaa. Kuva Yrjö Nikulainen.

Pälkäneläinen yrittäjä, perheenisä ja harrastajavalokuvaaja Yrjö Nikulainen kuvasi joskus 1950-luvun alussa lapsikatraansa polskuttelemassa perheen kotirannassa Iltasmäessä. Kuvassa oikealla näkyy parin kuutiometrin kokoinen kivenlohkare, jonka voisi kuvitella seisseen paikoillaan mannerjään sulamisesta asti.

Tämän vuoden marraskuussa Yrjö Nikulaisen pojista vanhempi, Juha Nikulainen, kuvasi saman kiven aivan rantaviivan tuntumassa. Hän on 1980-luvulta asti seurannut tämän levottoman vaeltajalohkareen matkaa ja samalla rannan kulumista Mallasveden jäiden puristuksessa.

– Monena keväänä on kiven takana, siis järven puolella lähes metrin syvyinen kuoppa, parhaimmillaan yli metrin levyinen, eli jäät ovat työntäneet kiveä sen verran rantaa kohti, Juha Nikulainen kertoo.

Eri aikojen kuvat kertovat sekä kiven kulkeutumisesta rantaa kohti että veden korkeuden vaihtelusta Ruotsilanselällä.