Ensimmäisen lapsen syntymä muuttaa vanhempien elämän. Iso ihminen laajenee ja kokee, että enää en ole vain minä vaan olen jotakin enemmän. Olen Äiti tai Isä. Elintärkeä Ihminen.
Lapsen syntymän myötä ajatukseni muuttuvat, näkökulmani muuttuu, mielentilani muuttuu ja sisimpäni muuttuu. Elämäni saa laajemman merkityksen ja ulottuvuuden. Olen osa sukupolvien ketjua ja ihmiskunnan historiaa.
Teoillani ja tekemättä jättämisilläni on merkitystä. Lapsi on ikkuna tulevaisuuteen; ei vain omille vanhemmilleen, vaan myös isovanhemmille ja muille synnyinajan aikuisille.
Tämä sama tapahtui kahdelle ihmiselle kauan sitten. Luukas kertoo, miten Mariasta tuli jotakin enemmän kuin oma itsensä. Hänestä tuli Jeesuksen Äiti.
Maria tuskin tiesi, miten kauas tulevaisuuteen hänen ikkunansa tulevaisuuteen ulottuisi. Marian oma esimerkki, avoimuus ja rohkeus antavat yhä voimaa ihmisille, vuosituhansia myöhemmin.
Jumalan maailmassa yksilö ja yhteisö limittyvät. Sinä olet minä ja minä olen sinä.
Yhteisönä olemme myös jälleen kerran uuden ajan kynnyksellä. Uuden joulun ja uuden vuoden ovensuussa. Mitä tuo, vielä hahmoa ottamaton, mahdollistaa minulle tänään? Mihin se antaa tilaa? Mihin kutsuu?
Kerrotaan tarinaa nelivuotiaasta, joka supatti vastasyntyneelle pikkusiskolleen kehdon vieressä: ”Kerro millaista siellä taivaassa oli – kun minä alan unohtaa…”
Vastasyntynyt ihminen tuo terveisiä taivaasta. Kuten muutkin vauvat, se etsii aisteillaan tuttuja hahmoja, ääniä ja kosketusta ympäristöönsä, itkee kipuaan ja nauraa ihastuksesta, kun sitä kohdellaan hellästi ja lämpimästi.
Vastasyntynyt voi herättää meidän ihmisiksi. Äitikirkko olemme me ihmiset ja meistä kaikista riippuu millaiseksi uusi maailma kasvaa ja mitä se mahdollistaa.
Joulu kertoo meille miten Jumala murtautui ihmisen aikaan. Tuli kosketettavaksi, näkyväksi ja ihmeteltäväksi. Ihmiseen syntyvä mahdollisuus, armon houkutteleva kutsu tuottaa väistämättä meissäkin ulkoisia muodonmuutoksia.
Miten ja millaisia – se selviää pikkuhiljaa, päivä kerrallaan yhdessä eläen ja katsellen toisiamme lämpimästi ja hellästi – Jumalan katseella.
Tuula Lehto
Sahalahden pappi
Kangasalan seurakunta
