Kukaan ei ole niin röyhkeä kuin minkkiturkkimummo seisovan pöydän äärellä. Siinä jäävät lapset jalkoihin, kun tällainen pyyhältää varmistamaan, etteivät ravut vain lopu kesken.
Seisovasta pöydästä hamstrataan herkkuja hinnan eikä maun mukaan. Jokainen rapu on kotiin päin. Saksiniekkoja kannattaa rohmuta monta lautasellista, vaikkei niistä edes tykkäisi.
Hienostoateriaan kuuluu myös se, että lautasille kasatuista vuorista näykitään vain vähän ja loput viedään roskikseen.
Etelän treenileirillä kävi kerran niin, että hotelliin oli sattunut Keski-Euroopan hienostorouvia. He eivät olleet ennen nähneet, miten pari, kolme kertaa päivässä harjoitteleva kasvuikäinen syö.
Mammaseurueen haarukointi hidastui, kun he keskittyivät seuraamaan, miten joku voisi hakea vielä monta kertaa heitä enemmän ruokaa ja syödä kaiken viimeiseen muruseen.
Olimme mättäneet sekä alku- että pääruuat tuplana. Yleisön ruokahalu tuntui menneen lopullisesti, kun he katsoivat epäuskoisena, montako lautasellista suomalainen teini voisi mahaansa mättää,
Palkitsimme katsojamme ja söimme jälkiruokapöydästä näytöstyyliin sekä kakut, jätskit että vanukkaat.
Loppuhuipennuksemme oli heille liikaa. Kaiken kruunuksi päätimme vielä santsata pääruuan parhaat herkut. Mammat poistuivat kakoen huoneisiinsa, kun astelimme uudelleen lihapatojen äärelle ja mätimme menemään uudet annokset.
Silloin pitää syödä paljon, kun kuluttaa paljon.
Nuoruusvuosilta jäi puolikieroutunut suhde ravintoon. Ruoka ei edusta kulinaristisia elämyksiä, vaan proteiineja ja vitamiineja.
Ruokaa syödään, jotta jaksetaan – aivan kuten kahvia ja alkoholia lipitellään vaikutusten, ei maun vuoksi. Ruoka on energiaa, kahvi piriste ja alkoholi päihde.
Hienoihin kaupunkiravintoloihin mennään nauttimaan, eikä syömään. Useimmiten visiitti on pettymys. Kotona saa paljon parempaa ruokaa. Ja ainakin sitä saa riittävästi, sillä pitkin isoa lautasta levitelty kastike on vain tiskaajan kiusaamista.
Tämä ei ole niinkään moite ravintolaruualle, vaan kiitos kotiruualle ja sen raaka-aineille.
On vaikea jäljittää, missä vaiheessa ihmisiin iskostuu harhaluulo, että ruoka on ravintolassa parempaa ja hienompaa kuin kotona. Kaukomailta rahdattu parin kympin kala ei vedä vertoja Pälkäneveden ahvenelle, joita voi nyppiä maksutta. Lähipeltojen, järvien ja metsien antimet tarjoavat pöydässä elämyksiä ilman ruusuja ja viulunsoittajiakin.
Ravintolat voi jakaa kahteen kastiin kouluruokaloiden tapaan.
Suurin osa niistä alkaa olla jakelukeittiöitä. Pikaruokaloissa ja ABC-taukopaikoissa kansaa ravitaan pusseista sekoitettavilla ja lämmitettävillä aineksilla. Oikeaa ruokaa tuoreista raaka-aineista tekevät valmistuskeittiöt alkavat jäädä vähemmistöön.
Huolestuttavinta on kuitenkin se, että kaikki eivät enää istu ruokapöytään lainkaan. Ruoka on korvattu aterian hintaisilla kolmioleivillä, jotka säilyvät puoli kuukautta.
Kommentointi on suljettu.