Asiaa: Pälkäneen itsenäisyysjuhlassa tervetulosanat olivat  poliittinen puhe  ja juhlapuhe yhteiskuntakriittinen kannanotto

Suojellaan suomalaista ihmistä

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä otti toivoi pälkäneläisille uskallusta rikkoa kuntarajat, jos se on kuntalaisten parhaaksi.

Pälkäneen itsenäisyyspäiväjuhla Aitoon Honkalassa muodostui tavallista terävämmin ja ajankohtaisemmin kantaaottavaksi tilaisuudeksi.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä puolusti tervetulosanoissaan kuntaliitosta ja nykyisen hallituksen kuntapolitiikkaa. Hän muistutti, että valtionkaan itsenäisyyttä ei uhkaa pelkästään toinen valtio vaan esimerkiksi taloudellinen romahdus. Sama koskee kuntia.

Laesterä vetosi siihen, että on tärkeämpää säilyttää hyvä ja turvallinen arki kuin kuntarajat. Pientä käyttäjäjoukkoa varten tuotetut palvelut voivat olla kohtuuttoman kalliita ylläpitää, ja sitä paitsi asukkaat ohjaavat ratkaisuja myös omilla valinnoillaan.

– Palvelut vähenevät siksi että niiden käyttö vähenee, hän muistutti.

Hän ei uskonut, että Pälkäne hukataan, vaikka rajat taas muuttuisivat. Onhan Luopioinenkin yhä olemassa, ja muun muassa kulttuurikeskus Mikkolan Navetta ja paikallinen urheilutoiminta ovat saaneet lisävirtaa kuntaliitoksesta.

– Jos Pälkäneen alue on vetovoimainen, se säilyy, vaikka kuntarajat olisivat missä, Laesterä sanoi.

 

Ensin turvattiin yhteiskunta

Nyky-yhteiskuntaan osoittavasta kärjestä huolimatta Pälkäneen itsenäisyysjuhlassa muistettiin myös niitä, jotka turvasivat sen, että suomalaisilla on yhä oma yhteiskunta.

Seppeleenlaskupuheessaan Pälkäneen sankariristillä kunnanjohtaja Esko Arasalokävi läpi sotatapahtumia ja tietä, jolla Suomi kamppaili irti

Sotaveteraanit Kaarlo Matikainen ja Tuomo Tiililä (edessä selin) laskivat Pälkäneen sotaveteraanien ja sotainvalidien seppeleen sankariristille.

kaikista henkisistä ja aineellisista menetyksistä ja raivasi tiensä nykyaikaisten ja menestyvien eurooppalaisten valtioiden joukkoon.

Juhlan juontaja Kirsi Urkko puolestaan totesi, että sotien veteraanien kokemus ja tieto on jotakin korvaamatonta.

– Kuunnelkaa niin kauan kuin on kertojia, hän kehotti.

Tilaisuuden musiikista vastasivat soitinyhtye Pohjalahti Boys sekä Aimo Kokkola kitaroineen. Koululainen Pyry Vaismaa esitti lähes ammattilaisen ottein itse kirjoittamansa runon Suomalainen on sellainen.

Herkullisen ja huolella toteutetun kahvitarjoilun järjesti Aitoon VPK.

Heimojohtamista säätyrakenteessa

Dosentti Matti Rimpelää kutsutaan Tampereen Taataksi.

Pälkäneen itsenäisyysjuhlapuhuja oli Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä. 71-vuotias   dosentti on Tampereen Taataksi ja kansakunnan unilukkariksikin nimitetty keskustelija ja kannanottaja.

Rimpelän mielestä sote-kysymys on saanut ylikorostuneen aseman. Mietitään sitä, minkä kokoisessa ja millä tavoin yhteen liimatussa yksikössä pitäisi järjestää mitäkin palveluja, vatvotaan loputtomasti järjestelmiä ja rakenteita, vaikka koko suunnittelun perustana pitäisi pitää ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Uudistuksen tehtävähän on suojella suomalaista ihmistä, ei palvelurakennetta.

Rimpelän mukaan asioita pitäisi tarkastella ikäryhmittäin ja asuinalueittain eikä julkisen hallinnon sektorien mukaan. 10-vuotias lapsi kuuluu jo vähintään kuuteen tai seitsemään eri rekisteriin, koska hänen asiansa on pilkottu eri sektorien kesken, jotka eivät kykene rakentavaan yhteistyöhön. Jos lapsella on erityisongelmia, rekistereitä on vielä useampia.

– Sotien jälkeen hyvinvointivaltiota ruvettiin rakentamaan pala palalta. Luotiin koululaitos, lääkäripalvelut, neuvolat, vanhainkodit, ja se olikin tarpeen siihen aikaan, kun kaikki piti kehittää alusta alkaen. Mutta nykyään olemme päätyneet umpikujaan julkisen sektorin järjestelmän kanssa, joka ei toimi, ja joka olisi pitänyt ajat sitten muuttaa, Rimpelä sanoi.

Suomessa vaalitaan hallinnon sektoreita, joissa työskentelevät ja joita johtavat pelkät yhden alan ihmiset.

– Meidän järjestelmämme on heimojohtamista säätyrakenteessa, Rimpelä jyrähti.

 

Pohjalahti Boys loi ohjelmistollaan juhlallisen tunnelman.

Apua ennen ongelmia

Dosentti Rimpelä totesi, että jos hän voisi vaikuttaa yhteiskunnassa kuin presidentti Kekkonen 1970-luvulla, hän aloittaisi korjausliikkeen nimenomaan lasten ja nuorten palveluista, koska ne ovat tulevaisuuden kannalta keskeisimmät.

– Miksi ihmeessä olemme luoneet järjestelmän, jossa varhaiskasvatus ja perusopetus nielevät noin 8 miljardia euroa joka vuosi, mutta silti ongelmat lisääntyvät ja tulokset huononevat ja osa tippuu turvaverkkojen ulkopuolelle? hän kysyi.

Rimpelä yhdistäisi neuvolat, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhdeksi kokonaisuudeksi, joka huolehtisi lapsista 16-vuotiaiksi asti. Sen jälkeen hän jatkaisi vielä 20 ikävuoteen asti yhteiskunnallista turvaa, joka takaisi, ettei kukaan alle 21-vuotias elä työttömyysturvan tai sosiaalitukien varassa.

Hän muistutti, että lapset eivät aikuistu nykyään aikaisemmin kuin ennen, vaikka niin mieluusti kuvitellaan. Hitaasti kypsyvät nuoret jätetään liian aikaisin maailmaan, joka on paljon vaikeampi ja monimutkaisempi paikka kuin vuosikymmeniä sitten. Kankealla, huonosti toimivalla ja asiantuntemattomalla järjestelmällä saadaan aikaan ongelmia, joita aletaan hoitaa vasta kun ne ovat tarpeeksi vaikeita. Kaikki kärsivät ja rahaa

kuluu.

– Miksi meidän pitää ensin hukata nuoret, jotta etsivä nuorisotyö voi sitten löytää heidät? Rimpelä ihmetteli.

Pyry Vaismaa toi juhlaan pilkahduksen huumoria ja hurmasi kuulijat esiintymisellään.

”Kekkosena” hän ei lisäisi lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä eikä terapeutteja vaan perhetyöntekijöitä, kotiapua ja vanhempien koulutusta ja opastusta. Hän toisi avun sinne, missä ongelmat syntyvät, eikä sinne, missä ne uhkaavat jo romahduttaa lapsen, nuoren tai koko perheen elämän.

Esimerkkinä hän esitti Imatran kaupungin mallin, jossa perhetyöntekijöitä on lisätty lapsiperheen palveluihin ja saatu sitä kautta lastensuojelukulut laskemaan merkittävästi. Muutos on tehty kaupungin sisäisillä päätöksillä ilman ulkopuolisia konsultteja ja hankerahoitusta.

– Kuntarakenne- ja sote-uudistuksissa puhutaan vain ylärakenteista, ei järjestelmän sisäisestä uudistumisesta, vaikka vain sillä on hyvinvoinnin kannalta todellista merkitystä. Imatran esimerkki osoittaa, että toisenlainen tie on mahdollinen, jos niin halutaan, Rimpelä painotti.

Honkalan pitkät kahvipöydät täyttyivät yleisöstä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?