Muutos: Maksulappujen ja kokouksien määrä pienenee

Laipan metsäteitä yhdistettiin isommaksi tiekunnaksi

Risto Keskinen (vasemmalla), Markku Vuorinen ja Erkki Mäkijärvi ovat pohjustaneet Laipan tiekuntien yhdistämistä parin vuoden ajan.

Kun osa Laipan metsistä jaettiin pari sataa vuotta sitten Pakkalan, Taustialan ja Tursolan tiloille, jokaiselle lohkaistiin tasapuolisesti metsää sekä läheltä että kaukaa. Tämän seurauksena Laipan metsäpalstoista tuli pitkiä ja kapeita kaistaleita.

Kun Laipanmaan korpiin alettiin 1950-luvun puolivälissä rakentaa metsäautoteitä, ne kulkivat kaistaleiden poikki ja tiekuntiin tuli paljon osakkaita. Teitä rakennettiin vähitellen, ja siksi myös tiekuntia syntyi paljon. Lopulta sama tila saattoi olla osakkaana useissa pienissä tiekunnissa. Niiden hoito keskittyi kuitenkin samoille isännille.

– Meilläkin taisi olla kolmen tai neljän tiekunnan mapit, sahalahtelainen Erkki Mäkijärvi sanoo.

Hän ehdotti pari vuotta sitten pienten tiekuntien yhdistämistä.

– Tekijöitä ei ole liikaa. Se helpottaa sekä teiden hallinnointia että kunnossapitoa, kun saman suunnan teiden asiat hoituvat kerralla, Mäkijärvi perusteli ehdotustaan.

Parin vuoden ajan valmisteltu Laipan tiekuntien yhdistäminen saatiin päätökseen marraskuussa. Teivaantien ja Saarijärventien suunnan metsäautotiet keskitettiin kahteen osakaskuntaan.

Teivaan metsätien tiekuntaan yhdistyi viisi pienempää tiekuntaa. Uusi iso tiekunta käsittää Teivaantien Taipaleentieltä lannoituskoneiden entiselle lentokentälle saakka sekä Lamminsuon, Kaukokorven, Lautasillan, Lammasojan ja Saarilahden metsäautotiet. Uudella tiekunnalla on 112 osakaskiinteistöä ja hoidossaan yhteensä 18,6 kilometriä metsäautoteitä. Teiden kautta tavoitetaan 2199 hehtaaria Laipan metsiä.

Saarijärven suunnalla yhdistymisiä tehtiin jo 25 vuotta sitten. Silloin neljä pientä tiekuntaa yhdistyi Saarijärven tiekuntaan. Nyt Saarijärven tiekuntaan yhdistyi kaksi tiekuntaa.

Tursolasta kohti Kaakkojärveä johtavalla Saarijärven metsätiellä on 147 osakaskiinteistöä. Uuden tiekunnan hoidossa on yhteensä 24 kilometriä metsäautoteitä, joiden hyötyalueella kasvaa 1800 metsähehtaaria. Saarijärven metsätien tiekuntaan yhdistyi Oinaankorven ja Nokansuon metsäautotiet.


Risto Keskinen johtaa molempia tiekuntia

Risto Keskinen (oikealla) toimii puheenjohtajana sekä Teivaan että Saarijärven metsäteiden hoitokunnissa.

Sahalahdella yhdistetyt metsäautotiet ovat vain pieni osa Laipan tieverkosta. Kaikkiaan Laipanmaassa on metsäautoteitä noin 250 kilometriä.

Teivaan ja Saarijärven metsäautotiet Sahalahden suunnalla hoitaa jatkossa Risto Keskinen. Rajalan kämpän isäntä lupautui tehtävään kolmeksi vuodeksi.

Osakkaiden kannalta ei muutu mikään muu paitsi maksulappujen ja kokouksien määrä.

– Nyt kokouskutsut ja maksut tulevat vain yhdestä tai kahdesta tiekunnasta, eikä enää kaikista erikseen. Maksut pysyvät jokseenkin ennallaan, tiehoitokuntien puheenjohtaja Risto Keskinen uskoo.

Metsäautotiet eivät saa kunnan tieavustusta, koska niiden varsilla ei ole vakituista asutusta. Teiden kunnossapito hoidetaan osakkailta kerättävillä maksuilla.

Ensimmäisenä vuonna molemmat yhdistyneet tiekunnat laskuttavat osakkaitaan, mutta jatkossa voidaan siirtyä siihen, että laskut lähtevät parin vuoden välein.

– Jos maita on vain vähän tien alkupäässä, laskut jäävät pieneksi, eikä niitä kannata lähettää joka vuosi, Keskinen perustelee.

Maksut määräytyvät entiseen tapaan yksiköiden mukaan. Yksiköt lasketaan metsähehtaarien,  tien käyttömatkan ja lomakiinteistön käytön mukaan.

 

Pirkanmaan toinen metsäautotie

Metsäpalveluesimies Markku Vuorinen Otso Metsäpalveluista ei tiedä, että muualla olisi yhdistetty näin suuren alueen metsäautoteitä.

Vuonna 1955 valmistunut Teivaantie oli Pirkanmaan ensimmäisiä metsäautoteitä. Alkuun tie tehtiin vain Teivaan torpalle saakka, ja sitä jatkettiin myöhemmin Rajalan kämpälle ja Haltialle saakka. Laipan toinen ”pääväylä”, Sahalahden Tursolasta lähtevä Saarijärventie valmistui 1958.

Metsäautoteitä ryhdyttiin rakentamaan, kun puu siirtyi uitosta pyörille. Aiemmin puuta oli rahdattu soiden poikki jäädytettyjä uria pitkin rantoihin, 1950-luvulla tukkirekat alkoivat ajaa suoraan puupinoille.

Metsäautotieverkosto laajentui vähitellen, ja Laipan viimeiset tiet valmistuivat 2000-luvun puolella.

– Nyt Laipanmaan tieverkosto alkaa olla valmis. Sieltä ei löydy enää sellaista kolkkaa, jossa metsäautotien rakentamiseen saisi valtion tukea, Markku Vuorinen sanoo.

Viime vuosina metsäautoteitä on peruskunnostettu Kemera (Kestävän metsätalouden rahoituslaki) -tuella. Teiden runkoja on kunnostettu, ja niille on ajettu mursketta, joka kantaa paremmin kuin alkuperäinen sora. Lisäksi vanhojen betonirumpujen tilalle on asennettu muovisia rumpuja.

Teivaantiehen ja Saarijärventiehen yhdistetyt tiet perusparannettiin, jotta kaikki yhdistyneet tiet olisivat kunnoltaan samantasoisia.

 

Uusia osakkaita ja kulkijoita

Vuosikymmenten varrella metsäautoteille on tullut uusia käyttäjiä. Marjastajien ja ulkoilijoiden lisäksi myös mökkiläisiä on alkanut kulkea metsäteillä, kun Laipan järvien rannoilta on myyty vapaa-ajan tontteja. Vaellusreitit ovat levittäneet sanaa Laipasta entistä laajemmalle ja tuoneet lisää kävijöitä.

Uusien kulkijoiden kanssa ei ole tullut yhteentörmäyksiä.

– Kangasalan kunta tuli osakkaaksi Teivaantiehen ja maksaa yksikkömaksuina käyttömaksua vaeltajien puolesta, Erkki Mäkijärvi sanoo.

Mökkiläiset ovat ymmärtäneet, että metsiä hyödynnetään edelleen, ja siksi joskus vastaan tulee metsäkone- tai rekka.

– Teitä ei olisi, jos metsänomistajat eivät olisi niitä rakentaneet tai rakennuttaneet, Mäkijärvi muistuttaa.

Hän kiittää Keskistä siitä, että asiat ovat lutviutuneet hyvin erilaisten osakkaiden ja kulkijoiden kanssa.

– Risto liikkuu Laipassa paljon ja tuntee kaikki.

Keskinen nauraakin toimivansa eräänlaisena mökkiläisten tietotoimistona. Kun kaupunkilainen hankkii Laipasta mökin, hän ei välttämättä tunne seudulta ketään, ja siksi Keskinen auttaa mitä ihmeellisimmissä asioissa.

Mäkijärvi muistuttaa, etteivät tiekunnan asiat hoidu kirjoituspöydän äärellä. Paperitöiden lisäksi pitää hoitaa myös varsinainen kunnossapito.

– Tietä pitää lanata ja levittää mursketta. Vesakoita on raivattava ja jäätyneitä rumpuja availtava. Ja puunkorjuun jäljiltä pitää vahtia, että tiet korjaillaan kuntoon.

Jatkossa teiden kunnossapito helpottuu, kun hoitotöitä voidaan tehdä samalla kertaa koko Sahalahden suunnan tieverkostolla. Säännöllinen kunnossapito lykkää kalliita peruskunnostuksia.

– Ei niitä tarvita ollenkaan, kun tiet pidetään kunnossa, Risto Keskinen väittää.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?