Aistikasta joulua

 

Ismo Mäkinen ja Päivi Järvinen näyttävät miten joulukinkku elehtii. Vasemmalla Janica Talvivaara, oikealla nurkassa Milla Vaittinen.

Aitoon koulutuskeskuksessa opiskelevalle Janica Talvivaaralle opiston ranta on äärimmäisen tärkeä paikka.

– Menen sinne usein, kun jokin asia harmittaa. Pidän laineiden äänistä, koska ne rauhoittavat. Vaikka olisi syksy, laineiden ääni tuo minulle mieleen kesän ja kesän tuoksut, Talvivaara kertoo.

Viikko sitten järvi jäätyi. Mutta Talvivaara tietää, että ihminen pääsee haluamiinsa paikkoihin mielikuvituksen avulla. Hyvää mieltä Talvivaaralle tuo pelkkä ajatus liikkuvasta vedestä.

– Tai mielikuva jäätyneen järven pohjasta, hän lisää.

 

Oma nimi liikkeen kautta

Vapaa kulttuurityöpaja Paku, tanssija-koreografi Päivi Järvinen ja Aitoon koulutuskeskuksen opiskelijat kutsuivat viime viikolla yleisöä niin kutsuttuun ”aistikylpyyn”.

Aistikylpy järjestettiin jo valmiiksi aisteja hellivässä ympäristössä koulutuskeskuksen Lyylintuvassa Jouttesselän rannassa. Takassa paloi tuli, ikkunan takana siinsi järvenselkä, ja jossakin vaiheessa huoneen täytti tuoreiden ruusunlehtien tuoksu – minkä lisäksi terälehtiä sai myös kosketella.

Yleisö pääsi ottamaan osaa kylpyyn jokaisella aistillaan. Esimerkiksi kylmälohitahnalla päällystettyä palttoonnappia syötiin silmät kiinni, mikä tehosti voimakkaasti tunto-, haju- ja kuuloaistia.

Syömisen jälkeen oppilaat osoittivat liikkeen keinoin, miltä rouskinta näytti.

Monissa tehtävissä jo pelkkä silmien sulkeminen sai muut aistit heräämään ja korostumaan. Korvan juuressa kuuluva vedenloiskunta ja keveästi soiva sormipianon ääni täyttivät tajunnan siinä määrin, ettei ylimääräisille ajatuksille jäänyt sijaa. Tietokoneen käytön rasittama käsi puolestaan muuttui höyhenenkevyeksi, kun sitä siveltiin olkapäästä sormenpäihin saakka.

 

Ruususade herättää kaikki aistit.

Aistitulitusten joulu

Päivi Järvisen mukaan nykyihmisen aistit ovat usein liian yksipuolisessa käytössä – tai sitten ihminen joutuu sellaiseen aistitulitukseen, ettei mikään oikein tunnu miltään. Aistit turtuvat ja lopettavat reagointinsa ympäristöön.

– Joulu on hyvä esimerkki aistitulituksesta vilkkuvaloineen ja meteleineen. Tavarataloissa joululaulut soivat päällekkäin, ja loisteputkilamput sähisevät silmiin, Järvinen sanoo.

– Äärimmäisten aistikokemusten sijaan kannustaisin ihmisiä antautumaan joulun lukuisille pienille nyansseille, tuoksujen, makujen ja tuntujen sävyille.

Joulussa onkin paljon asioita, jotka liittyvät moniin aisteihin. Esimerkiksi piparitaikina tuntuu käsissä, tuoksuu nenässä ja maistuu suussa. Niin ikään kuusi tuoksuu, näkyy ja tuntuu. Ja kuuluukin, kun sen oksia kevyesti heiluttaa.

Järvisen mukaan tietoyhteiskunnassa elävä ihminen vaikuttaa toisinaan olevan pelkkää päätä. Informaatiotulvan keskellä seilaaminen täyttää tajunnan, ja mielen yhteys kehoon lakkaa. Kaikki koettu pitää analysoida, tulkita ja punnita.

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa työskennellessään Järvinen huomasi, kuinka valtava kyky heillä on vain olla läsnä, elää aistimusten keskellä.

– Puolestaan meidän niin kutsuttujen ”ei niin paljon tukea tarvitsevien” ihmisten kyky antautua aistien valtaan on vajavaista.

 

Liike on myös oiva apuväline tiedon sisäistämiseen. Kuvassa liikutaan joulukinkkuina.

 

 

Valtteri Kleemola ja Milla Vaittinen antavat kosketushoitoa aistukylpyyn tulleille.