Köyhäinhoidosta perusturvaan

Suomessa säädettiin vuonna 1852 asetus köyhäinhoidosta, joka salli myös työkykyisten köyhien avustamisen. Vuonna 1879 annettiin vaivaishoitoasetus, jossa vaadittiin, että työhön kykenevien oli elätettävä itsensä ja perheensä. Vuonna 1922 säädettiin köyhäinhoitolaki.

Vuonna 1920 joulukuun kokouksessa köyhäinhoitohallituksen kahdeksan vakituisen jäsenen lisäksi läsnä olivat kaitsijoiksi valitut kymmenen jäsentä. Hallitus kokoontui kunnanhuoneessa.

Kokouksessaan hallitus myönsi lukuisia köyhäinhoidollisia avustuksia suuruudeltaan 10–100 markkaa (3–30 euroa). Myöhemmin pöytäkirjan marginaaliin oli merkitty maksettu suoritus.

Samassa kokouksessa valittiin lastentarkastajaksi opettaja Kärki Laitikkalasta. Erään palvelijattaren poika päätettiin kaatumatautinsa vuoksi sijoittaa hoitolaan Ouluun. Lisäksi päätettiin ostaa 25 paria puukenkiä Turun puukenkätehtaalta köyhäinhoitohallituksen jaettavaksi.

Sittemmin köyhäinhoitohallitus muuttui nimeltään huoltolautakunnaksi.

Syyskuussa 1939 lautakunta valitsi mielisairaanhoitajan kunnalliskodin mielisairasosastolle. Valituksi tuli Lyyli Vähä-Ollikkala Hatanpäältä.

Lautakunta eväsi yksimielisesti avustusanomuksen ruumiskirstun ostamiseksi otetun lainan maksamiseksi. Hylkäävän päätöksen syynä oli se, että kunnalla oli ruumiskirstuja varastossa.

Lautakunta myönsi avustuksen ompelijan ammattikouluun aikovalle nuorelle naiselle Luikalasta. Lautakunta myönsi muutaman äitiysavustuksenkin. Lisäksi lautakunta hyväksyi ”puheenjohtajan toimenpiteen, jolla hän oli antanut maksusitoumuksen Keski-Hämeen Parantolaan (Pikonlinna) hoidossa olevalle nuorelle naiselle”.

Lokakuussa 1939 lautakunnassa käsiteltiin ”1. hallinto- ja talousasijoita 2. köyhäinhoitoasioita” ja lautakunta kieltäytyi lainaamasta 1000 markkaa (340 euroa).

Tammikuussa 1940 valittiin kunnalliskodin johtokunta ja päätettiin että jatkossa ”lautakunta kokoontuu jokaisen kuukauden kolmas maanantai klo 9.” Lautakunnan uudeksi asiakokonaisuudeksi oli tullut siirtoväen asiat, lähinnä raha-ja äitiysavustukset.

Helmikuussa 1940 myönnettiin yksi avustus Luopioisista kotoisin olevalle. Myönnettyjä äitiysavustuksia oli 15 kappaletta.

Maaliskuussa 1940 eräs mies anoi, että hänen avustuksensa lopetettaisiin ja sen sijaan hänelle toimitettaisiin kevyt työpaikka, josta hänelle maksettaisiin 35–40 markan (noin 11 euron) päiväpalkka. Lautakunta päätti yksimielisesti, että jauhoavustusta vähän lisätään, mutta ”mitä työpaikan toimittamiseen tulee ei sitä huoltolautakunta voi toimittaa, vaan saakoon sen mies itse hommata, jos sen luulee saavansa.

Syyskuussa 1940 hallinto- ja lastensuojeluasioiden lisäksi huoltolautakunta päätti yksimielisesti ”että tällä kertaa ryhtymättä jyrkempiin toimenpiteisiin antaa erään nuoren miehen äidille varoituksen ja velvoituksen, että hänen on kuukauden sisällä tiedonsaamisesta kuritettava poikaansa todistajan läsnä ollessa sekä yleensä kasvatettava poikaansa säädyllisyyteen ja totutettava hänet työntouhuun”.

Lautakunta antoi kurittamiskehotuksen myös nuoren naisen äidille ja kehotuksen ”kasvattamaan lapsensa hyviin tapoihin ja totuttamaan työntouhuun”.

Lokakuussa 1944 otettiin perhe kunnalliskotiin äidin ”huolimattomuuden ja raskaudentilan vuoksi”. Kokouksessa myönnettiin järjestyksessään 74. äitiysavustus. Lautakunta myönsi useita perhelisiä.

Joulukuun 1951 alun kokouksessa todettiin, että sosiaaliministeriö oli hyväksynyt 27.8.1951 Pälkäneen kunnan sosiaaliohjesäännön, jossa muun muassa huoltolautakunnan nimi muuttui virallisesti sosiaalilautakunnaksi.

Samassa kokouksessa lautakunta kieltäytyi maksusitoumuksesta Keski-Hämeen parantolaan, koska hakijalla oli säästövaroja itsellään 100 000 markkaa (3200 euroa) ja obligaatioita 75 000 markkaa (2400 euroa) ja eläke kaatuneesta pojasta sekä työkyvyttömyyseläke kansaneläkelaitoksesta. Osattiin siis sitä jo silloin anoa avustuksia. Äitiysavustuksia myönnettiin kymmenkunta.

Pälkäneen kunnan perusturvalautakunta piti ensimmäisen kokouksensa 30.1.1997. Silloin hyväksyttiin muun muassa Viirikukon päiväkodin aukioloajat ja toimeentulotuen ja omaishoidon tuen maksamisen perusteet. Käyttösuunnitelmassa todettiin muun muassa että kunnassa on vanhusten pitkäaikaisen laitoshoidon paikkoja runsaasti yli läänin ja valtakunnallisen keskitason. Tavoitteeksi asetettiin vanhainkotipaikkojen vähentämisen 51 paikkaan, jotta vähitellen päästäisiin lähemmäksi valtakunnallisia suosituksia. Päivähoitopaikkoja oli varattu 57 päiväkotiin ja ryhmiksiin 26.

 

Hyvät Pälkäneen kunnan historian viimeisen perusturvalautakunnan jäsenet! Suomalainen yhteiskunta on muuttunut vajaa sadan vuoden aikana melkoisesti. Kunnan sosiaaliasioiden sisältö on myös muuttunut melkoisesti.

Vähän harmittaakin, ettei minun puheenjohtajuuden aikana tullut tehdyksi yhtään päätöstä, jossa olisi velvoitettu huoltajia kurittamaan koiruuksista ja totuttamaan vallattomia nuoria työntouhuun. Olisi ehkä pitänyt.

Lyhyt katsaus pöytäkirjoihin osoittaa, miten terveydenhuolto ja sosiaalitoimi ovat kehittyneet huimasti. On siis outoa, että kun nyt pitäisi uudistaa sote-rakenteita, niin siitä ei tahdo tulla mitään.

Historialla ei voi perustella asioita, mutta se antaa näkökulmaa ja auttaa ymmärtämään miten todella vaatimattomasti menneet sukupolvet ovat eläneet. Ehkä meilläkin olisi vähän varaa luopua omastamme.

Esitän vielä isot kiitokset teille lautakunnan jäsenille arvokkaasta työstänne ja ennen kaikkea esittelijällemme Janitalle. Yhteinen tiemme eroaa nyt, mutta varmaan kohtaamme joissain muissa merkeissä.

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta vuotta Teille ja läheisillenne.

 

Rainer Zeitlin

Pälkäneen perusturvalautakunnan viimeinen puheenjohtaja

Viimeinen kokous

Pälkäneen sosiaalitoimi siirtyy vuodenvaihteessa Kangasalan hoidettavaksi. Perusturvalautakunta kokoontui viimeistä kertaa tiistaina 17.12.. Lautakunnan puheenjohtaja Rainer Zeitlin piti kokouksen päätteeksi puheen, johon hän oli poiminut otteita vanhoista pöytäkirjoista.

Kuritusmääräys

”Lautakunta päättää antaa erään nuoren miehen äidille varoituksen ja velvoituksen, että hänen on kuukauden sisällä tiedonsaamisesta kuritettava poikaansa todistajan läsnä ollessa sekä yleensä kasvatettava poikaansa säädyllisyyteen ja totutettava hänet työntouhuun”, Pälkäneen huoltolautakunta päätti syyskuussa 1940.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?