Syntimittari

Kirjoittaja on eläkepappi Sappeesta

Kun ensi kerran luin uutisen syntimittarista, ajattelin asialla olevan jonkin ovelan simpauttajan. Oletin hänen hykertelevän jossakin kolossaan tyytyväisenä ylitettyään jekullaan korkeimmatkin uutiskynnykset.

Jos jollekulle tuo uutinen ei ole osunut silmiin, kerronpa lyhyesti, että pohjoisessa Keminmaalla toimii ihan tosissaan veljespari, joka uskoo ihmisen kuivaverianalyysillä selviävän ei vain yksinkertainen totuus ihmisen yleisterveydestä, vaan myös totuus hänen syntisyytensä asteesta. Ihmisen syntisyys näkyy kohonneina tulehdusarvoina ja veren värissä.

Ja lähtökohtana on kuulemma ollut Raamatusta jae Jesajan kirjasta: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi”. (Jes 1:18)

Se tieto sai muistelemaan omassa nuoruudessani kuulemaani varoitusta raamatunjakeiden mielivaltaisesta irrottamisesta asiayhteydestään. Varoituksessa luettiin kolme jaetta eri evankeliumeista peräkkäin. ”Juudas meni pois ja hirttäytyi” (Mt 27:5) ” Mene ja tee sinä samoin.”(Lk 10:37) ”Mitä aiot, tee se pian.” (Joh 13:27) Kaikki taatusti Raamatusta, mutta äärimmäisen kaukana yhteyksistään. Veljesten Jesajan lainauksessa on taas kyse uskomattoman omaperäisestä tulkinnasta itse jakeesta.

Sitten menin tietokoneelleni ja kävin veljesten nettisivuilla nimeltään Syntimittari. Visuaalisesti tasokkailla sivuilla oli kuvien kera havainnollinen luettelo keskeisimmistä synneistä. Ei ollenkaan hullumpaa.

Lukija tuli miettineeksi suorasukaista kohti tulevaa varoitusta. Tarpeellista ja tärkeää itsetutkistelua, siis juuri sitä, mitä laki Raamatun tekstissä tekee jokaiselle ihmiselle.

Sitten sivuilla tuli vielä parempaa: oli mahdollisuus tunnustaa nimettömänä syntinsä sähköpostin välityksellä. Hienoa!

Mutta jatko olikin sitten sitä, jossa palasin lähtöruutuun. Nettisivujen syntimittarissa Raamattua lainattiin oikein olan takaa, mutta ei ollut tolkun häivää saman kirjan sisällöstä. Siis pelastuksen ytimestä: että Jumala olisi ilmoittanut tahtonsa, sen joka on hyvä kaikille ihmisille. Ja että Hän on valmistanut paluun yhteyteensä kaikille Jeesuksen sovintokuoleman kautta. Meistä kun ei kenestäkään ole muuten saavuttamaan vapautta ja omantunnon rauhaa. Syntimittari jättää ihmisen vain kamppailemaan, jos joku siihen tarttuu.

Myöskään kysymystä synnin ja sairauden yhteydestä ei soisi riepoteltavan niin kevyesti kuin syntimittari tekee. Kaikki syntihän aiheuttaa kärsimystä, jos ei itselle niin toiselle tai toisille. Yhteisön synnit aiheuttavat kaikkialla kärsimystä ja sairautta.

Mutta sairaus sinänsä on aivan eri juttu. Perimme esipolviltamme taipumuksia jos mihin kipuihin. Ilkeä virus löytää paremmin jo ennestään vastustuskyvyttömämmän. Ja jokainen ikääntymisensä kanssa elävä tietää, että keho ei ainakaan kohene vuosien myötä. Se kuuluu elämään. Niin myös elämän varrella usein paraneminen hyvässä hoidossa, joskus ihan muuten lahjana. Jos niin tapahtuu, se on aina kiitoksen paikka elämän antajalle ja Luojalle.

Keminmaalla kehitelty syntimittari on saanut aikaan paljon keskustelua. Mielestäni paras kommentti on Ilkka Koiviston ( ei sen korkeasaarelaisen) blogissa:

”Asiasta kiistely on täysin tarpeetonta. Totta kai verestä voi mitata syntisyyden. Se tapahtuu näin: Jos veri on punaista, testattava on syntinen. Muussa tapauksessa testaaja on syntinen, sillä hän valehtelee.” Samaa mieltä ollaan kirkkomme jokaisessa jumalanpalveluksessa. Siellä lainataan usein samaa Jesajan kohtaa vastauksena hiljaisiin synnintunnustuksiin penkissä. Tai toista kohtaa: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1 Joh 1:7)

Helvi Jousmäki

eläkepappi Sappeesta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?