Viinaralli

Alkon tehtävä on hankala. Pitäisi toisaalta rajoittaa kansalaisten juomista ja samalla kartuttaa valtion kassaa.

Ei tarvitse palata kuin neljä vuosikymmentä taaksepäin havaitakseen tilanteen kellahtaneen vallan toiseksi. Liikkeet olivat tuolloin melkein kaikki palvelutiskein varustettuja, valintamyymälät tekivät vasta tuloaan. Väkevää viinaa sai kerrallaan enintään neljä pulloa, joista kaksi piti olla värillistä. Halvin täysi lasti koostui kahdesta pöytäviinasta ja parista yhden tähden jallusta.

Kaupat pantiin ajoissa kiinni. Vapun, juhannuksen, joulun ja vuodenvaihteen alla jonot kiemurtelivat sisätiloista joskus etäälle ulos.

Vaikka keskiolutta myytiin maitokaupoissa, kantoi kansa korikaupalla kallista A-olutta monopolimyymälästä.

 

Kävin 31.12.2013 noin kello 16 hakemassa viinipakkauksen Foorumin viinakaupasta. Lisäkseni teki valintoja kaksi ihmistä.

Varsinkin tammikuussa näytti ravintoloissa melko hiljaiselta. Yrittäjien on otettava jatkoajat, sillä kahden jälkeen yöllä asiakkaiden jano jostakin syystä yltyy mahdottomasti. Kapakoihin mennään yhä myöhemmin ja entistä enemmän valmiiksi nauttineena.

Ravintoloitsijat valittavat kovasta verotuksesta ja muista kohonneista kustannuksista sekä lupapuoleen liittyvästä vaivannäöstä. Poliitikkojen rajoitussuunnitelmat huolestuttavat.

 

Helsingin matkustajasatamien kautta kulkee vuosittain yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Vain murto-osa suuntaa reissunsa muualle kuin Viroon.

Eteläinen naapurimaamme on lähellä. Matka sinne kestää saman verran kuin Tampereelle tai Turkuun. Laivat voisivat ajaa lujempaa, mutta polttoainetta menisi enemmän ja kansa ennättäisi ostaa vähemmän. Meitä sellaisia on kymmeniätuhansia, jotka jaksavat halutessaan kävellä rantaan.

Junalla kolkuttelee Seinäjoelta tai Jyväskylästä parhaimmillaan kolmessa tunnissa pääkaupunkiin.

Kansipaikalla pääsee arkena Eestiin kymmenellä eurolla. Kun on tehnyt laivamyymälässä vähän kauppaa, tulevat kuitin mukana vapaaliput seuraavalle ostosretkelle. Työpaikkojen kahvihuoneissa lojuu pöydällä ilmaisia matkakuponkeja.

Viinarallin totutusajon voi aloittaa syömällä täydellisen buffet-lounaan viihtyisässä ravintolassa merimaisemia ihaillen aluksen juuri päästyä liikkeelle. Hinta on huikeat 24 euroa sisältäen rajoittamattomasti viiniä ja olutta.

 

Laivojen omissa myymälöissä on aina tarjouksia, jotka yltävät Tallinnan rannalla olevien kauppojen tasolle.

Suurkuluttaja noutaa juomansa maista nostaen ne perhepakkauksissa autonsa peräkonttiin tai vetäen huterilla kärryillä alukseen. Koskenkorva maksaa tasan puolet siitä, mitä Alkossa. Maan omat votkapuolilitraset irtoavat neljällä eurolla.

Vahvat oluet, siiderit ja lonkerot kustantavat kolmanneksen suomalaisen marketin keskarin listahintaan verrattuna. Kaksi tuoppia keskiolutta helsinkiläisessä ravintolassa = 24 tölkkiä A-olutta saman kaupungin rantaan kiinnittyvässä risteilijässä.

Laatukonjakkia on tarjolla litran pulloissa hintalapulla, jolla kotomaassa saa korkeintaan puolikkaan lekan samaa juomaa. Laatikkoviinit löytyvät vähintään puolta edullisemmin makasiinikaupan hyllystä. Valikoima on kattava.

 

Vuosien tutkijakoulutuksen voi tässä asiassa korvata risteilemällä kerran vuodessa tai suuntaamalla kävelyretken vaikkapa Länsisataman matkustajaterminaaliin.

Huvittavaa on, kun maastamme viedään mahdottomat määrät täällä valmistettuja alkoholijuomia vajaan sadan kilometrin päähän ja tuodaan ne sitten takaisin.

Melko monella henkilökohtainen ”omaan käyttöön” tarkoitettu lasti on hirmuinen. Selvää on, ettei tulli kykene vähäisillä voimavaroillaan pontevasti hommaan puuttumaan. Kuljetusautoa voi vaihtaa tai sitten ajella eri laivoilla muutaman kerran vuodessa.

Matkalaiset käyttäytyvät lähes sataprosenttisesti mallikelpoisesti. Pari tuhatta ei ole prosentuaalisesti paljon kymmenestä miljoonasta.

Surulliselta näyttää, kun eläkeläismummon kuuden laatikon olutkärry karkaa matkustajaputken alamäessä omille teilleen. Tai jalattomaksi itsensä ryypännyttä kolmikymppistä raavasta miestä työntää järjestyksenvalvoja pyörätuolissa.

 

Tutkijan pätevyyttä ei liioin vaadita, kun tietää verotulojen vaeltavan kotimaastamme ulos.

Julkisuudessa esitetty tuontijuomien määrän vähäisyys kokonaiskulutuksesta kummastuttaa huonollakin rätinkipäällä varustettua. Yhä useampi alus on liputettu Viroon. Henkilökunta opettelee puhumaan suomea.

En osaa neuvoa, miten purjeet pitäisi näiltä osin reivata toiseen malliin.

En kuitenkaan pidä itseäni kovin suurena syntisenä, vaikka käyn kerran vuodessa vapaapäivänä aalloilla syömässä ravintolassa hyvää ruokaa edulliseen hintaan. Poikkean myös ostoksilla vastarannalla. Iltauutisilla olen kotona.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?