Luopioisten ratsastuskeskuksen hevonen, Vesorilla nimeltään, nautiskelee pilttuussaan pyörösukan hellivän hierovista liikkeistä turkillaan. Silmät lurpsuvat eikä suomenhevostamman karvakaan näytä värähtävän.
Hoitohevostaan harjaava 8-vuotias Anni Pennanen on sitä mieltä, että Vesorilla on koko tallin kiltein ja pitkämielisin hevonen.
– Se on tosi rauhallinen. Olen niin iloinen että se on juuri minun hoitoheppani.
Anni ratsastaa kerran viikossa. Sen lisäksi hän käy tallilla torstai-iltaisin hoitohevosillassa ja joka toisen viikon lauantaina järjestettävissä talli- ja heppakerhoissa.
Annin äidin Virpi Pennasen mukaan talli on Annin toinen koti – ja hänen itsensäkin, sillä Annin esimerkkiä seuraten hän alkoi ratsastaa nelisen vuotta sitten.
– Olisin halunnut lapsena ratsastaa ja olla hevosten kanssa tekemisissä. Veljeni oli kuitenkin todella allerginen, joten jouduin valitsemaan muita harrastuksia, Pennanen kertoo.
Sporttikorttia ja maastoratsastusta
Hoitohevosillat ja muut kerhot ratsastuskeskuksella järjestää keväällä 2013 perustettu ratsastusseura Kaukkalan Ratsastajat ry (KauRat). Seuran hallituksen jäsen Anne Ahosen mukaan seuran tärkein tehtävä on lasten ja nuorten ratsastusharrastuksen tukeminen ja vaaliminen.
KauRat ry sai viime vuonna opetus- ja kulttuuriministeriön seuratukea. Sen myötä KauRat pystyy järjestämään lapsille ja nuorille kerhoja, joita vetää hevos- ja ratsastusalan ammattilainen. Näitä kerhoja seura tarjosi viime syksynä myös eka- ja tokaluokkalaisille sporttikorttikampanjassa.
– Meillä kävi todella paljon pieniä ratsastajia. Paikan päälle tultiin usein koko perheen kera. Joillakin lapsilla oli isovanhemmatkin mukana, Ahonen kertoo.
Luopioisten ratsastuskeskuksen omistaja ja master-ratsastuksenopettaja Marissa Henttisen mukaan liian harva harrastus on sellainen, jossa koko perhe voi olla mukana.
– Nykymaailmassa ei ole liikaa asioita, joihin vanhemmat ja lapset voivat molemmat ottaa osaa. Ratsastamisessa sekin on hauskaa, että lapset voivat olla joissakin asioissa vanhempiaan pidemmällä ja täten neuvoa vanhempiaan. Se lisää itsetuntoa.
Seuratukea riittää myös harrastusstipendeihin, jotka kevään mittaan jaetaan sellaisten perheiden lapsille, joilla ei muuten olisi mahdollista ratsastusharrastukseen. Tuen saajista päättää Pälkäneen kunta.
Seura suunnittelee myös uutta perheliikuntamuotoa, ratsastusmaastoa. Ratsastusmaastoon hevosen selkään pääsevät sekä lapset että vanhemmat. Aikaisempaa kokemusta hevosista tai ratsastuksesta vaadita. Taluttajina toimivat vapaaehtoiset, hevosten kanssa puuhailemaan tottuneet ratsastajat.
Kun hevonen rentoutuu
Kun suurin osa irtokarvoista on harjattu pyörösukalla irti Vesorillasta, tarttuu Anni piikkisukaan, joka parantaa hevosen verenkiertoa. Vesorilla näyttää tuijottelevan jonnekin kaukaisuuteen – kuin taiteilija, joka on juuri saamassa kiinni jostakin elämää suuremmasta ideasta.
– Rentoutuneen ja jännittyneen hevosen erottaa siitä, että rentoutuneen hevosen kaula on pitkä ja pää matalalla. Jännittynyt hevonen sen sijaan pitää päätä ylhäällä, sen nenänsieraimet ovat suuret ja korvat pystyssä, Anni selittää.
Tällaisten tietojen omaksuminen onkin yksi syy sille, miksei Anni tyydy pelkkään ratsastamiseen, vaan ottaa osaa jokaiseen Kaukkalan Ratsastajien järjestämään hevoskerhoon.
– Ratsastustuntien aikana hevosen käytöksestä ei ehdi oppia kaikkea. Esimerkiksi tallikerhossa pääsee tekemään tallipuuhia, ja siinä samalla voi seurailla hevosten olemista. Hoitohevosilloissa olen oppinut kengittämistä, klippaamista ja hevosten häntien letittämistä.
Samoilla linjoilla on myös 11-vuotias Bettina Ahonen, joka käy tallilla jopa neljänä päivänä viikossa.
– Hevonen käyttäytyy erilailla omassa pilttuussaan tai maneesissa. On myös hauska katsella hevosten elämää ja vertailla sitä mielessään ihmisten elämään, Ahonen sanoo.
Ahonen piti erityisesti siitä tallikerhosta, jolloin yövyttiin maneesituvassa.
– Oli hauska nähdä, mitä tallilla tehdään iltaisin ja aamuisin. Jos kävisin vain ratsastamassa, en tietäisi niistä jutuista mitään.
Aivan innoissaan Ahonen on pian alkavasta hoitohevosillasta, jonka aiheena on näyttelykäyttäytyminen.
Näyttelytietouden ja hevosen esittämisen treenaaminen huipentuu keväällä järjestettäviin leikkimielisiin näyttelyihin, johon kurssilaiset saavat kutsua haluamiaan vieraita.
Täyttä rentoutumista
Kaukkalan Ratsastajien hallituksen jäsen Kati Laatikainen on huomannut, että suurilla talleilla ratsastusharrastaminen painottuu ratsastukseen hevostaitojen opettelemisen jäädessä vähäisiksi.
– On tärkeää toimia hevosten kanssa eri tilanteissa, jotta niiden tunnetiloja oppii tulkitsemaan parhaalla mahdollisella tavalla. Itse tykkään puuhailla hevosten kanssa myös ratsastustuntien ulkopuolella, Laatikainen sanoo.
Luopioisten ratsastuskeskuksessa tunneille tullaan reilusti ennen varsinaisen tunnin alkamista, jotta hevosen ehtii laittamaan kuntoon. Tunnin päätteeksi hevoset hoidetaan porukalla siitä huolimatta, vaikka jonkun hevonen jatkaisi vielä seuraavalle tunnille.
Laatikainen kehuu ratsastusharrastusta myös hyvänä tietoisuustaitojen opettelemisen paikkana.
– Sitä täytyy olla samaan aikaan tietoisena hevosesta, muista ratsastajista, itsestään hevosen selässä ja ratsastuksen opettajan ohjeista. Ratsastaessa on pakko keskittyä hetkeen. Sitä todella unohtaa kaiken muun. Itselleni ratsastaminen onkin mitä parhain rentoutumisen keino.
Katso lisää Kaukkalan Ratsastajista ja hevoskerhoista: http://www.luopioistenratsastuskeskus.com/
