Luonto: Asiantuntijoiden mukaan kasvit ja eläimet selviävät, vaikka sää oikuttelee

Outo talvi – vai sittenkin ihan tavallinen

Tammikuun puolivälissä pakkanen muutti harmaan maiseman talviseksi.

Loppusyksyllä sataa vettä viikkokausia ja lämpötila pysyttelee plussan puolella. Väillä lumi valkaisee maiseman, mutta vain hetkeksi.

Joulukuussa pakkaset eivät saa aikaan juuri muuta kuin sitkeää jäätä pikkuteille. Jouluaattona sataa, joulupäivänä sataa, uudenvuodenaattona sataa.

Tapaninpäivänä on pouta ja silloin kerätään suppilovahveroita ja ihmetellään kukkivia kukkia ja vihertäviä silmuja. Monet pikkulinnut pysyttelevät metsissä, koska ravintoa on sieltä helppo löytää.

Tammikuun alussa sataa edelleen. Maa on roudaton ja niin vettynyt, että askelten alla litisee. Uutisissa kerrotaan karhuista, jotka heräävät kesken talviunien, kun pesät täyttyvät vedellä. Ne yksilöt, jotka ovat rakentaneet avopesän ja luottaneet lumen antamaan suojaan, ovat kylmän armoilla ja niiden pian syntyvät pennut hengenvaarassa. Huoli saimaannorpista ehtii jo levitä koko valtakuntaan: miten käy kuuttien, jos ei tule jäätä eikä lunta?

Puolessa välissä kuukautta iskevät kovat äkkipakkaset. Muutamassa päivässä elohopea painuu -15 asteeseen ja sen alapuolelle. Hetkessä ollaan jo 20 pakkasasteen kylmemmällä puolella, ja kylmyys jatkuu viikosta toiseen. Isot järvet jäätyvät Pirkanmaalla tammikuun keskipaikkeilla. Maata peittää muutama sentti kevyttä pakkaslunta, jonka saa pois vaikka puhaltamalla.

Vasta helmikuun alussa sataa reippaammin lunta.

Ihmisiä huolettaa, miten luonto selviää oudosta talvesta. Paleltuvatko kasvit ja eläinten poikaset?

 

Jäätyminen suojaa juuristoja

Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen sihteeri Esa Kalska rauhoittelee, että luonnonkasvien kannalta pakkanen tuli oikeaan aikaan. Märkä maa

Lehtien kellastumien on kasvin valmistautumista syksyyn. Jos lauha syksy saa kasviin puhkeamaan uusia lehtiä tai kukkia, äkkipakkanen saattaa palellullaa kasvin osia.

ehti kuivua ja routa painua riittävän syvälle suojatakseen juuristot ennen kuin lumikerros ehti päälle.

– Viime talvi oli varsinkin havupuiden kannalta paljon tuhoisampi kuin tämä. Ensin tuli ylenpalttisesti vettä ja sitten paksu lumikerros suoraan sulaan maahan, jolloin juuristot tukehtuivat. Havupuu yhteyttää koko ajan talvellakin ja kestää hyvin kovaa pakkasta, mutta sellaisissa oloissa kuin viime talvena sen normaali aineenvaihdunta estyy. Varsinkin voimakkaassa valossa kasvaneita puita kuoli pystyyn, hän selittää.

Tänä talvena havupuilla tai muilla luonnonkasveilla ei pitäisi olla erityistä hätää. Niille lumikerroksen paksuus ei ole niin tärkeä asia kuin se, että vesisateet, pakkaset ja lumet tulevat oikeassa järjestyksessä.

Tammikuun kantarellisatoa Laipanmaassa. Kuva Anssi Kukkonen

– Lämmin syksy saattoi kyllä aiheuttaa sen, että jotkut syyskukintaa yrittäneet kasvit eivät kuki keväällä. Itse näin syksyllä muun muassa kukkivan rentukan, ja jotkut puutarhakasvit ovat myös kukkineet tai tehneet lehtiä syyspimeillä, Kalska kertoo.

Hänen mukaansa sellaiset erityisesti puutarhakasvien osat, joihin on tullut lehtiä ja kukkia juuri ennen pakkasia, voivat paleltua, koska ne eivät ehdi valmistautua kylmään. Luonnonkasvit selviytyvät yleensä hyvin, ja niin varmasti käy nytkin, ellei lopputalven säässä tapahdu mitään täysin odottamatonta.

– On normaalia, että talvien kesto, lämpötilat ja lumen määrä vaihtelevat vuodesta toiseen, joten luonto kestää paljon ja osaa hoitaa itsensä. Näillä näkymin kukat kukkivat ja lehdet puhkeavat ensi keväänä samalla tavoin kuin aina ennenkin, Kalska toteaa.

Villisika ja kuusipeura kyläilevät

Tämä kuusipeurayksilö on kuljeskellut Pälkäneellä Onkkaalan ja Kukkolan välillä.   Kuva Heikki ja Kalle Syrjä

Pälkäneen ja Luopioisten Riistanhoitoyhdistys ry:n toiminnanohjaaja Jari Salminen kertoo, että talvi ei ole ollut riistaeläimille ollenkaan paha.

– Ruokintapaikoilla niitä käy vähemmän kuin tavallisesti, mikä kertoo, että ne löytävät tarpeeksi syötävää metsästä ja esimerkiksi oraspelloilta, Salminen kertoo.

Erikoinen talvi on sen sijaan tuonut alueelle erikoisia vierailijoita.

Pälkäneen, Sahalahden ja Kuhmalahden välillä on tehty useita villisikahavaintoja, ja Onkkaalan ja Kukkolan väliä on kulkenut kuusipeura.

– Koskaan ennen sinä aikana, kun minä olen ollut yhdistyksen toiminnassa mukana, täällä ei ole havaittu kuusipeuraa, Salminen ihmettelee.

Kuusipeura ei ole alkukantainen suomalainen hirvieläin, vaan se on levinnyt luontoon istutuksen kautta. Villit kuusipeurat elävät lähinnä Uudenmaan, Etelä-Hämeen ja Varsinais-Suomen alueella, mutta ilmeisesti lauha alkutalvi on saanut jokusen yksilön siirtymään pohjoisemmas.

Villisikakaan ei kuulu Suomen alkuperäiseen faunaan, mutta niitä on levinnyt maahan jonkin verran Venäjältä ja Virosta. Jari Salminen arvelee, että lämpö ja helppo ravinto ovat houkutelleet nekin liikkumaan tavallista vilkkaammin. Tavallisesti ne pysyttelevät talvisin jonkin ruokintapaikan lähettyviltä.

Ilves herkuttelee metsässä

Pedoista kärsimään joutuu talviunta nukkuva karhu, sillä karhujen pesät eivät ole saaneet tarpeellista lumisuojaa. Pesät saattavat olla liian vetisiä

Ilveshavaintoja on tehty tänä talvena runsaasti Pälkäneen ja Kangasalan alueella, mutta kotipihoissa iso kissa on vieraillut tavallista harvemmin.

tai kylmiä. Viimeiset karhuhavainnot alueella on tehty lokakuussa, mutta se ei tarkoita, ettei satunnainen yksilö voisi olla Sydän-Hämeen metsissäkin liikkeellä keskellä talvea.

– On hyvin mahdollista, että joku joutuu vaihtamaan pesää. Karhu tekee usein pesän esimerkiksi sopivan juurakon suojaan ja katteena on vain risuja. Normaalitalvena lumi antaa tarvittavan lämmön, Salminen kertoo.

Ilveksillä ja ketuilla on ollut tähän asti hyvät oltavat. Pieniä saaliseläimiä on tarjolla yllin kyllin. Myyräkanta on tällä hetkellä runsas, ja muutenkin pikkujyrsijöitä on paljon liikkeellä. Niiden on vaikea löytää suojapaikkaa, kun maa on jäässä eikä ole lunta. Saalieläimistä myös jäniksille riittää hyvin syötävää, kun lumi ei peitä matalalla kasvavia versoja ja oksia.

– Ilveshavaintoja alueelta on tehty paljon mutta pihahavaintoja tammikuuksi poikkeuksellisen vähän. Se kertoo, että ilves löytää metsästä tarpeeksi ravintoa eikä pyri asutuksen lähelle, Salminen toteaa.

Viimeiset susihavainnot Pälkäneen ja Luopioisten alueella on tehty loka- ja marraskuussa. Alueella ei ole pysyvää susikantaa, mutta Salmisen mukaan talven mittaan tehdään yleensä pari kolme läpimenohavaintoa. Näillä lumilla ei ole tehty vielä yhtäkään.

– Sudet käyttävät usein kulkureitteinä järvien jäitä. Nyt kun järvet olivat pitkään sulina, ne eivät ole olleet tavalliseen tapaan liikkeellä, hän selittää.

 

Kanalinnuilla on vaikeaa

Puheenjohtaja Jukka T. Helin Pirkanmaan Lintutieteellisestä Yhdistyksestä kertoo, että vähäluminen talvi tuottaa eniten vaikeuksia kanalinnuille.

– Kanalinnut eivät kykene tällöin menemään suojaan kieppiin. Kieppihän antaa suojaa petoja ja pakkasta vastaan. Monet muutkin linnut hyödyntävät kieppejä kuten urpiaiset ja punatulkut, hän selittää.

Äkillinen pakastuminen voi myös tuottaa pikkulinnuille ruokahuolia.

– Kun kostean kelin jälkeen tulee nopeasti pakkaset ja lumipyry, säätila voi jäädyttää puiden oksat ja silmut siten, että esimerkiksi metsätiaisten on vaikea saada ruokaa, Helin kertoo.

Hän toteaa, että ravinto on linnuille elinehto. Useat linnut kestävät hyvin kylmyyttä, jos vain on riittävästi ravintoa tarjolla. Pienet linnut tarvitset ravintoa 2–3 kertaa oman painonsa päivän aikana, joten lyhyet talvipäivät asettavat tälle aika suuret haasteet.

– Myyrien määrä on ollut noususuunnassa. Näin ollen on odotettavissa lukuisasti pöllöjen pesintöjä. Mutta vaikuttaako lumen vähyys ja pakkasten tulo myyräkannan vahvuuteen, eli mikä todellisuudessa on se myyrätilanne sitten pöllöjen pesintäaikaan ja poikasten kasvuaikaan? Mitään hälyttäviä tietoja tältä osin ei kuitenkaan ole kuulunut, Helin pohtii.

 

Ruokintapaikka puhtaaksi

Lintujen talviruokintapaikat on syytä puhdistaa säännöllisesti. Puhtaanapito on lauhana talvena erityisen tärkeää.

Jukka T. Helin kehottaa huolehtimaan erityisen tarkasti lintujen ruokintapaikkojen puhtaudesta.

– Lauhat kosteat talviset kelit edistävät erilaisten lintujen sairauksien kuten esimerkiksi salmonellan leviämistä, hän muistuttaa.

Sinänsä linnuille on edullista jäädä talvehtimaan eikä lähteä muutolle, koska se rasittaa lintua ja aiheuttaa vaaroja kuten metsästys. Jos lintu jää Pirkanmaalle talvehtimaan ja löytää riittävästi hyvää ruokaa, se voi vallata hyvän pesimäreviirin, ja lintu on muutoinkin paremmassa kunnossa kuin juuri muuttomatkalta saapuneet lajitoverinsa. Tietenkin kovasti äitynyt talvi pakkasineen muuttaa asetelmaa rajusti.

Helinin mukaan pitkään lämpiminä jatkuneet kelit ja lumeton alkutalvi pitivät linnut hajallaan metsissä. Se näkyy muun muassa ruokinnalla käyvien lintujen määrässä ja lajeissakin. Esimerkiksi mustarastaita ilmoiteltiin vähän ruokinnoilta, kunnes lunta tuli ja pakkaset alkoivat.

Lauhat talvet ja lintujen talviruokkiminen ovat vahvistaneet joidenkin lajien kantoja selvästi, esimerkiksi harmaapäätikan ja sinitiaisen.

Ruokinta vaikuttaa osaltaan myös siihen, että entistä useampia lajeja jää yrittämään talvehtimista Suomeen. Tyypillinen tällainen laji on mustarastas, mutta myös peippoja, järripeippoja ja punarintoja on havaittu talvehtimassa.

Helinin mukaan Pirkanmaalla näitä lajeja on havaittu kuitenkin tänä talvena yllättävän vähän.

– Laulujoutsenet viivyttelevät Pirkanmaalla niin pitkään kuin järvet pysyvät sulina ja jokusia laulujoutsenia talvehtiikin Pirkanmaalla joka talvi. Yleensä vesilinnut lähtevät kyllä Pirkanmaalta aika säännöllisesti keleistä riippumatta Helin kertoo.

 

Varhain soitimelle

– Monen lintulajin soidin on varhaistunut. Tämä johtuu osaltaan lämpimistä keleistä. Esimerkiksi mustarastaat alkoivat laulaa jo joulukuussa, samoin tiaiset, Jukka T. Helin kertoo.

Toinen laji, joka aloittaa soidintamisen varhain on lehtopöllö. Lehtopöllö saattaa aloittaa pesintänsäkin jo tammi-helmikuussa. Lintujen pesintöjen onnistumiseen voi sitten vaikuttaa hyvinkin haitallisesti se, jos tulee kova talvi yllättäen pesinnän alkamisen jälkeen.

Helin kertoo että sinisorsienkin on havaittu paritelleen lämpimien säiden vuoksi keskellä talvea ja kesykyyhkyjen eli pulujen pesintä on jo täydessä käynnissä. Tosin ne pesivät tavallisestikin tammi-helmikuussa.

Talven lintuhavaintoja Pälkäneellä ja Kangasalla

 

Valkoselkätikka on havaittu Kangasalla.

Hiiripöllöjä on havaittu syksyllä ja alkutalvesta noin 25, ja hiiripöllöjä on jäänyt myös talvehtimaan talvireviireille. Tänä keväänä on mahdollista kuulla hiiripöllöjen soidinta ja hiiripöllöjä saattaa jäädä pesimäänkin. Hiiripöllön pesintä Pirkanmaalla on aina harvinainen tapahtuma.

Koskikarat ovat tulleet ja kerääntyneet sulana pysyviin koskipaikkoihin. Esimerkiksi Pälkäneen Puutikkalassa on havaittu 3 koskikaran kerääntymä.

Merikotkia on kierrellyt pitkin suurien järvien selkiä ja rantoja. Merikotkia jää nykyisin joka vuosi talvehtimaan Pirkanmaalle kalastajien perkuujätteiden innoittamina. Merikotkia näkee nykyisin kiertelevänä lähes koko vuoden Pirkanmaan alueella.

Ampuhaukasta on pari havaintoa. Ampuhaukkoja jää joka talvi muutamia talvehtimaan Pirkanmaalle.

Kuikka havaittiin tammikuun alkupuolella havaittiin Kangasalan Pelisalmessa.

Lokkeja ja laulujoutsenia näkyi yleisesti siihen asti, kun järvet jäätyivät.

Lehtopöllön soidinta kuultiin Pälkäneellä uuden vuoden päivänä.

Tilhet, räkättirastaat ja taviokuurnat ovat olleet vähissä, koska ne ovat marjalintuja, ja marjoja oli vähän.

Vihervarpusia ja urpiaisia on ollut aika vähän. Tämä johtuu muun muassa heikosta koivun siemensadosta.

Havainnot on koonnut puheenjohtaja Jukka T. Helin Pirkanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä

Metsämiehet auttavat ilveslaskennassa

Suomen riistakeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteuttavat parhaillaan ilveslaskentaa koko Suomen alueella. Erillislaskennalla saadaan ilvesten määrästä tarkempi arvio kuin yksittäisten ilmoitettujen ilveshavaintojen perusteella.

Maastolaskennoissa olennaisen tärkeitä ovat vapaaehtoiset metsästäjät, joita laskentaan on osallistunut useita tuhansia niissä osissa maata, joissa laskenta on suoritettu.

Laskenta perustuu ilvesten jättämiin jälkiin, joten lumi on siinä keskeinen elementti. Jälkien perusteella lasketaan ilvespentueet, joiden avulla arvioidaan ilvesyksilöiden kokonaismäärä.

Pohjois-Hämeen alueella laskenta on tarkoitus tehdä tänä talvena, mutta huono lumitilanne on viivästyttänyt sitä. Laskentaa suunniteltiin helmikuun ensimmäiseen sunnuntaihin, mutta sen esti puolestaan liian myöhään satanut lumi. Kun pyry jatkui lauantai-iltaan asti, ilvekset eivät olisi ehtineet jättää tarpeeksi jälkiä.

– Paras aika laskennalle olisi ollut joulu- tammikuussa, mutta se nyt ei ollut mahdollista. Pitkään ei kannata enää yrittää, sillä pentueet hajaantuvat. Ellei laskenta pian onnistu, se täytyy siirtää ensi talveen, Jari Salminen harmittelee.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?