Kangasalla on kaksi k-kirjaimella alkavaa sanaa, joilla kuntalaiset herkistetään: kulttuuritalo ja kyläkoulut. Nyt kulttuuritalo on noussut koko massiivisuuteensa, ja kohtalonyhteys nostaa kyläkoulut taas tapetille. Kunnanhallitus etsii tällä viikolla keinoja tasapainottaa taloutta kunnanhallitusseminaarissa. Keinovalikoimaan on taas otettu kyläkoulujen – maaseudun kulttuuritalojen – lakkautus.
Kyläkoulutaistelu tekee siis paluun kolme vuotta sitten solmitun välirauhan jälkeen. Silloin kesti kaksi vuotta, että laskuoppi meni perille: lakkautus tulisi maksamaan liikaa.
Kunnan taloudelle kyläkoulut olivat – ja ovat yhä – mitätön asia. Kylien asukkaille kyse on viimeisestä kunnallisesta lähipalvelusta, kylän sielusta ja sydämestä. Jos omat päättäjät vievät viimeisen palvelun, ei jää yhtään syytä puolustaa Kangasalan itsenäisyyttä suur-Tamperetta vastaan.
Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti 4.9.2013, että pikkukouluja ei lakkauteta vaan oppilasmääriä seurataan. Sivistyskeskus oli laskenut täysin samoin perustein kuin aiemmin, että neljän koulun lakkautus toisi 400 000 euron säästöt. Vaikka edellisessä keskustelussa pyöritettiin lukuja todella perusteellisesti, välilliset kulut loistivat esityksessä poissaolollaan.
Edellisen koulusodan jälkeen moni asia on muuttunut. On rakennettu uusi lukio, uusi yhtenäiskoulu on tulossa, Kuhmalahti odottaa mihin kuntaliitoksen porkkanarahoina luvatut koulurahat lopulta sijoitetaan. Vilpeilän koulun alueella on alkanut kunnan ensimmäinen kyläkaavoitus, jonka tarkoitus on vahvistaa kylän elinvoimaa. Siihen kuvaan koulun lakkautus sopii äärimmäisen huonosti.
Edelliseen verrattuna moni asia on pysynyt myös ennallaan. Sariolan koulu on edelleen täynnä, lakkautus edellyttäisi lisärakentamista. Huutijärven alueen kokonaisoppilasmäärä on aleneva, mutta pikkukoulujen oppilasmäärä ei ole laskussa.
Edelleen kunnan länsipää huutaa rakentamista, koska Tampereen rajan puoleisessa päässä oppilasmäärät ovat kovassa kasvussa. Edes jo tehdyt koulurakennuspäätökset eivät ratkaise oppilaspainetta.
Kulttuuritalon oletettua suurempi rasitus kunnalle ei helpota tilannetta. Myös terveyskeskus odottaa isoja päätöksiä. Investointitarve on suurempi kuin Kangasalan talous kestää. Tällaisessa paineessa olemassa olevat seinät ja rakenteet kannattaa hyödyntää ensin.
Koulut on järkevää lakkauttaa, jos niissä ei ole riittävästi oppilaita ja jos lakkautus sivukuluineen ei itsessään tule kalliiksi. Silloinkin on vielä syytä miettiä tarkasti niitä kuuluisia arvokysymyksiä: onko tämä sukupolvi se, joka lakkauttaa historiallisen kulttuuriperinnön, kansakoululaitoksen nykypäivän jatkajan maaseudulla. Kulttuurin ja historian hintaa ei yleensä Excelihin saada, vaikka arvo on suunnaton.
Meillä on edelliseen koulukeskusteluun verrattuna uusi kunnanjohtaja ja uusi valtuusto. Edessä ovat historiallisen suuret ratkaisut: liitetäänkö Kangasala Tampereeseen pakolla vai hivuttamalla. Tässä tilanteessa koululakkautukset ovat näpertelyä, kun pitäisi puhua Kangasalan tulevaisuuden isosta kuvasta.
Kangasala on pitänyt kiinni imagostaan kesäpäivän maalaispitäjänä. Se on paineessa suuressa keskittymisaallossa. Mutta siinä on myös ainutlaatuinen mahdollisuus.
Vanhan Kangasalan kylät, Sahalahti ja Kuhmalahti voivat muodostaa yhdessä muiden Tampereen ympäryskuntien maaseutualueiden kanssa uudenlaisen vyöhykkeen, jossa väkevä historia kohtaa modernin tekniikan.
Keskittäminen on vallan ja talouden kieltä. Hajauttamisesta saattaa sittenkin tulla elonjäännin varmistaja: energiantuotannon ja ruokaturvallisuuden murros muuttavat maaseudun roolia. Nyt on oikea aika pohtia, haluaako Kangasala lakkauttaa maaseutunsa ja profiloitua Tampereen lähiöksi – vai säilyttää historiallisen identiteettinsä.
Meillä on vielä Kangasala, jossa voimme itse päättää. Tarvitaan mahdollistavaa politiikkaa, jotta olisi mitä pitää, vaikka Tampere tulisikin.
Hannele Valkeeniemi
puheenjohtaja
Kylä- ja kouluyhdistys Vilpeilän Valpas
