Muusikko Pekka Simojoen musiikkikäsitys syntyi lapsuusvuosina Ambomaalla

Ilo saa näkyä kirkossa

 

Kiire tarkoittaa teologian maisteri ja gospelmuusikko Pekka Simojoelle sitä, että kolmen päivän aikana hänellä saattaa olla konserttia. – Ulkomaillakin käyn. Juuri palasin Hong Kongista.

Gospelmuusikko Pekka Simojoki oli 2-vuotias, kun hän muutti perheineen Ambomaalle Namibiaan. Seuraavat 13 vuotta Simojoen vanhemmat tekivät Ambomaalla lähetystyötä: isä opetti ja kehitti kirkon diakoniatyötä ja äiti hoiti lapsia sekä opetti naisia tekemään ruokaa ja ompelemaan vaatteita.

7-vuotiaana Simojoki lähetettiin sisäoppilaitokseen tuhannen kilometrin päähän vanhemmista. Toisinaan koti-ikävä kasvoi kovaksi.

– Vanhemmille ei voinut soittaa, koska puhelut olivat kalliita. Niinpä me lapset sitten lähetimme kotiin kirjeitä, Simojoki kertoo.

Simojoen mukaan elämä Afrikassa, ja varsinkin sisäoppilaitoksessa, oli omiaan herättämään lapsissa luovuutta.

– Monella koti-ikävä ja elämä vieraassa ympäristössä purkautuivat luovana käytöksenä. Koulukavereissani on monia, joista on tullut myöhemmin jonkin alan taiteilijoita. Mainittakoon heistä vaikkapa gospelmuusikko Jaakko Löytty.

Simojoki myöntää, että oli niitäkin, jotka eivät sopeutuneet elämään kaukana vanhemmista. Joillekin puhkesi jopa mielenterveyden ongelmia.

– Pitää kuitenkin muistaa, että oli niitäkin lapsia, jotka Suomeen sukulaistensa hoivaan, kun vanhemmat lähtivät vuosiksi Afrikkaan lähetystyöhön. Elämä sisäoppilaitoksessa on mielestäni näistä kahdesta vaihtoehdosta se inhimillisempi.

 

Musiikki ei ole tekniikkaa

Afrikassa Simojoki koki myös musiikillisen herätyksensä, johon hänen nykyinen musiikkikäsityksensä perustuu. Hän muistaa ensimmäiset kerrat, kun hän kävi kirkossa kuuntelemassa afrikkalaista gospelmusiikkia.

– Ilo, riemu ja yhteisöllisyys olivat käsin kosketeltavissa. Muistan ajatelleeni, että Suomessa musiikki on tajuttu totaalisesti väärin. Suomessa musiikki on tekninen suoritus. Ajatellaan, että pitää opiskella vuosikausia jossakin musiikkiopistossa ennen kuin voi esiintyä julkisesti. Afrikassa ei tarvitse tajuta musiikin teoriasta tai nuoteista hölkäsen pöläystä voidakseen laulaa. Se on äärimmäisen hieno juttu.

Suomalaisessa kirkossa Simojokea ihmetyttää ihmisten tapa olla ottamatta toisiinsa minkäänlaista yhteyttä.

– Ollaan kuin hautajaisissa. Istutaan vakavina, ja varotaan katsomasta toista silmiin. En oikein ymmärrä sellaista iloa, jota ei sovi näyttää. Minun sielunmaisemalleni ovat etäisiä sellaiset suomalaiset sanonnat kuin vaikkapa ”Kel onni on se onnen kätkeköön.”

13-vuotiaana Simojoki valmisti itselleen kitaran peltipurkista. Samoihin aikoihin hän sävelsi ensimmäisen kappaleensa.

– Kitara ja ensimmäinen sävellys merkitsevät minulle yhä hetkeä, jolloin nuorelle miehelle syntyi unelma, Simojoki toteaa.

Suomeen paluun jälkeen tämä unelma alkoi etsiä purkautumistietään. Simojoki meni rippikouluun ja sai rippilahjaksi kitaran. Soittotaitojaan hän valoi rippileireillä isosena.

– Kyllähän siihen kitaransoittoon silloin sellainenkin ajatus liittyi, että poikaisonen, joka osasi laulaa ja soittaa kitaraa eikä ollut aivan hirveän näköinen, sai osakseen tyttöjen huomiota.

 

Malariasääskiä vatsassa

Satoja sävellettyjä hengellisiä lauluja, laulu- ja nuottikirjoja, virsiä ja kymmeniä gospel-musiikkiäänitteitä, joista esimerkiksi Ylistys myi kahdessa vuodessa kultaa. Näistä kaikista voi päätellä, että Simojoki on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä ja tuotteliaimpia gospelmuusikoita.

Hän on perustanut kaksi hengellisen musiikin yhtyettä, Jakarandan ja Exitin, sekä Et Cetera -kuoron, jonka kanssa hän matkaa ensi kuussa Ambomaahan esiintymään.

– Jännittää jo sen verran paljon, että tunnen malariasääskien lepattavan vatsassani, Simojoki toteaa.

Simojoen mukaan ”yhteisen kielen” syntyminen paikallisten kanssa ei vaadi yhteistä puhuttua kieltä.

– Puhuttu kieli on yhteyden syntymisessä toissijainen. Eleillä, ilmeillä ja tavalla olla läsnä voi toisinaan saavuttaa jopa syvällisemmän yhteyden kanssaihmisiin.

Simojoen säveltämistä virsistä kaikkein tunnetuin on Herra, kädelläsi. Vaikka kappale onkin saavuttanut vuosien saatossa melkoisen kirkollisen ”hittibiisin” aseman, ei sen päätyminen virsikirjaan ollut aluksi lainkaan selvää.

– Sain kappaleesta palautteen, että se on luterilaiseen virsikirjaan liian emotionaalinen.

Simojoki ei itsekään ollut alun perin varma sävellyksen potentiaalista. Itse asiassa hän oli jo hylkäämässä sitä, kun hän päätti sittenkin esitellä sävellyksen luottosanoittajalleen Anna-Mari Kaskiselle.

– Pyysin Anna-Marin sanoa suoraan, onko se aivan kauhea kappale. Siihen Anna-Mari vastasi, ettei se nyt ihan toivottaman huono sävellys ole, ja että hänellä saattaisi olla siihen sopiva sanoituskin valmiina.

Lopulta Herra, kädelläsi hyväksyttiin virsikirjaan. Virsikirjasta löytyvät myös Simojoen säveltämät virret Jeesus, meitä kosketa nyt, Taivaan isä suojan antaa, Jeesus, sinä huomaat meistä jokaisen ja Kiitos Jumalamme kun annoit kauniin maan.

Toisaalta Simojoki myös kritisoi virsikirjan kaltaista instituutiota.

– Nykyisessä teknisessä maailmassa asiat, maut ja mielipiteet muuttuvat nopeasti. Siksi en ole ihan varma, tarvitsemmeko virsikirjan kaltaista kokonaisuutta, joka pysyy vuosikymmeniä sisällöltään muuttumattomana.

– Jos kirkon musiikki on pääosin peräisin 1500-luvulta, onhan se nyt melko selvää, ettei se ainakaan vallan kauheasti tämän päivän nuoria kiinnosta.

 

Pekka Simojoki vieraili viime sunnuntaina Kangasalan kirjakahvilan vieraana kahvila Novelliassa pääkirjastolla.

 

 

 

 

 

Pekka Simojoki

- Kangasalla asuva teologian maisteri, hengellisen musiikin säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja

– vuonna 2011 teki yhdessä Kalle Vaismaan kanssa teoksen Seitsemän silmäniskua - tarina Pekka Simojoen 50-vuotisesta matkasta. Teos sijoittui kuuden finalistin joukkoon Vuoden kristillinen kirja -kilpailussa.

- yhteistyötä Anna-Mari Kaskisen kanssa: Afrikkalainen gospelmessu, Liekit-musikaali, Hiljaisuuden messu ja Pyhiinvaeltajan messu.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?