Ikonimaalauksen alkeiskurssi: Ikonimaalauksessa pyhyyden ilmentäminen on teknistä taituruutta tärkeämpää

Sielullinen herkkyys on avuksi ikonimaalauksessa

 

Katriina Pentti (oikealla) kertoo olevansa täysin koukussa ikonimaalaukseen. – Olen todella kiitollinen, että meillä on täällä opettajana sellainen opettamisen ja maalaamisen taituri kuin mitä Riitta on, Pentti toteaa.

Erkki Yli-Vakkuri on taipunut lähes kaksin kerroin Jumalanäitiä esittävän piirroksen päälle.  Väliin hän vilkaisee vieressä olevaa mallikuvaa, jonka yksityiskohdat hän pyrkii mahdollisimman tarkkaan siirtämään omaan työhönsä.

Ollaan Pälkäneen yhteiskoulun kieltenluokassa, jossa on meneillään Valkeakoski-opiston Pälkäneen osaston ikonimaalauksen alkeiskurssi. Luokan seiniä koristavat popidolien puolipukeiset julisteet; Christina Aquileran julisteessa huomio kiinnittyy flirttailevaan ilmeeseen ja katseen liioiteltuun raukeuteen. Metallimusiikkiyhtye System of a Downin mustapukuiset muusikot sen sijaan katsovat kameraan röyhkeän haastavasti.

Ikonikurssilla pelataan vallan toisenlaisten kuvien ja symbolien kanssa: Kristuksen, Jumalanäidin, pyhien ihmisten ja kirkkovuoden kierrossa esitettävien juhlien.

Silti aivan kuten idolijulisteissa, on myös ikoneissa katseella tärkeä merkitys. Esimerkiksi Jumalanäidin kuvassa kärsivällä ilmeellä on ensiarvoisen tärkeä merkitys.

– Jumalanäidin eli Neitsyt Marian surumielinen ilme perustuu siihen, että hänellä on ennakkoaavistus Poikansa tulevista kärsimyksistä, kurssin opettaja Riitta Sipilä selittää.

Sipilä ryhtyy ohjeistamaan Yli-Vakkuria Jumalanäidin suun piirtämisessä.

– Voisit kiinnittää huomiota vielä enemmän huulen kaareen. Suun keskiviivan tulee nousta aavistuksen verran vasemmalla ylöspäin antamatta kuitenkaan hymyn vaikutelmaa. Siis niin, että kokonaisvaikutelma on hillitty ja rauhallinen.

Jonkun verran voi pelata myös kontrasteilla: jos suuhun ilmestyy hymynhäivettä, voi sitä tasapainottaa tekemällä silmistä asteen verran surumielisemmät.

Yli-Vakkuri tekee työtä käskettyä.

– Ikonin tekemisessä on se mielenkiintoinen homma, että vaikka tässä ollaan tekemisissä yksityiskohtien kanssa, on tämä samalla äärimmäisen rauhoittavaa, rentouttavaa ja jonkin oleellisen ääreen pysäyttävää puuhaa, ensi kertaa ikonia maalaava Yli-Vakkuri sanoo.

 

Läsnä hengellinen ulottuvuus

Niinpä. Ikoni ei olekaan mitä tahansa taidekuva, vaan siihen liittyy aina henkinen – tai hengellinen – ulottuvuus. Itse asiassa ikonin tärkein tehtävä on Raamatun hengellisen sanoman välittäminen. Sipilä siteeraa 300-luvulla eläneen kirkkoisä Basileios Suuren sanomaa: ”Minkä sana ilmoittaa korvalle, sen ikoni näyttää vaieten silmälle.”

– Ortodoksisen perinteen mukaan ikoni on Raamatun täydellinen vastine. Ikoneissa näemme kuvin sen, minkä Raamattu esittää sanoin.

– Ikonimaalaus ei ole vain inhimillisen osaamisen taidonnäyte, jonka kautta tekijä pyrkii hengellisyyttä kohti, vaan jo itse maalaustapahtumassa  Jumala lähestyy ihmistä. Maalaaminen onkin yksi hartaudenharjoittamisen muoto, parhaimmillaan se on Jumalan ja ihmisen kohtaamisen paikka. Monet ovat ikonimaalauksen kautta löytäneet elämäänsä uuden suunnan, jopa ateistille ikoni voi avata tien Jumalan tuntemiseen,  Sipilä mainitsee.

Ikonikurssille tuleminen ei kuitenkaan vaadi uskossa olemista – eikä varsinkaan minkään tietyn uskonsuuntauksen edustamista.

Kurssia käyvä Katriina Pentti kertoo kohdanneensa Valamon luostarin ikonikursseilla esimerkiksi muslimeita ja buddhalaisia.

– Sen olen kuitenkin huomannut, että ikonikursseille tulijat ovat usein vähintäänkin uskonnoista kiinnostuneita, vaikkeivät uskossa olisikaan, Pentti toteaa.

Ikonit merkitsevät Pentille itselleen muun muassa rauhoittumisen apuvälinettä.

– Kun haluan ajatella ja olla hetken täysin hiljaa, sytytän lampukat, jotka ovat erään minulle tärkeän itse tekemäni ikonin vieressä. Ikonia katsellessa minulle tulee rauhallinen olo.

Joillekin ihmisille ikonilla on kuitenkin merkitystä vain visuaalista kauneutta välittävänä taide-esineenä.

– Opettamisessa lähdetään kuitenkin siitä, että tekemiseen liittyy aina tietty hengellisyys. Mutta ei tietenkään ole väärin, jos haluaa laittaa ikoneita kotinsa seinälle ja katsella niitä ihan vain esteettisin silmin, Sipilä sanoo.

 

Kurssi alkaa viivan piirtämisestä

Mutta miten kaksi lukukautta kestävä alkeiskurssi sitten etenee?   Sipilä kertoo, että alkeiskurssi alkaa yksinkertaisesti viivan piirtämisestä. Viivan piirtämisestä edetään suurempiin yksityiskohtiin: tehdään harjoituksia Jumalanäidin (joka on tämän kurssin aiheena) kasvojen yksityiskohdista, kuten silmistä, nenästä ja suusta. Maalaustyö puolestaan aloitetaan esipiirroksella maalattavasta aiheesta.

– Ennen kuin ryhdymme tekemään lopullista työtä, tutustumme maalattavan pyhän henkilön elämäkertaan tai tapahtumaikonin sisällöstä kertoviin teksteihin. Tämä on hyvin tärkeää, koska se edesauttaa kuvan saamista eläväksi ja pyhäksi.

Myös ryhmästä huokuva yhteishenki ja taustalla soivat ortodoksiset kirkkoveisut tukevat myös varmasti ikonin tekemistä.

Visuaalisessa mielessä ikoninmaalauksessa on kysymys alkukuvan toistamisesta. Jokainen ikoni on ainutkertainen luomisprosessin tulos, jossa henkilökohtainen luovuus ilmenee muun muassa sommitelmallisissa ratkaisuissa, väreissä ja linjoissa.   Kun esipiirustus on hiottu lopulliseen muotoon, se siirretään kuultopaperin avulla puupohjaiselle laudalle.

Ikoni maalataan perinteisellä munatemperatekniikalla, jossa kananmunankeltuaiseen sekoitetaan väripigmenttiä.

– Sen verran herkullista tuo munatempera on, että kissani oli päässyt nuolemalla pilaamaan erään harjoitustyöni Jumalanäidistä, kurssia käyvän Virpi Yli-Vakkuri nauraa.

Työskentely aloitetaan maalaamalla pohjavärit. Värejä sivellään useita kerroksia päällekkäin, jotta niihin saadaan sävyä ja kuultavuutta. Monien eri työvaiheiden jälkeen ikoni suojataan lopuksi pellavaöljyllä.

Sipilän mukaan ikonissa pyhyyden ilmentäminen ja tulkinta ovat tärkeämpiä kuin tekninen taituruus, sillä ikonin tulisi herättää katsojassa rukouksen henkeä. Sipilän mukaan teknisesti hyvinkin taitava maalaus saattaa olla hengellisesti köyhä.

−Kurssilla pyrimme kuitenkin hyvän teknisen taidon saavuttamiseen, koska se omalta osaltaan luo pohjan pyhyyden ja hengellisen kauneuden esille tuomiseen.

– Jonkinlaisesta ”sielullisesta herkkyydestä” ja tulkinnan kyvystä on selkeästi hyötyä ikonia maalattaessa.

Sipilän mukaan ikonit heijastavat tekijänsä sielua.

– Ikonimaalauskurssilla voi siis testata millainen sielu sitä itsellä on, Sipilä hymyilee.

 

 

 

 

Ikonimaalaaminen

-varsinainen ikonien kotimaa on Itä-Rooman keisarikunta eli Bysantti (v. 395-1453), jossa ikonitaide kehittyi voimakkaasti Bysantin perinteeseen ankkuroituneena

- Bysantista ikonimaalaus kulkeutui Venäjälle, jossa se saavutti erittäin korkean taiteellisen ja hengellisen tason – ikonimaalausperinteessä voidaan erottaa kaksi pääkoulukuntaa: kreikkalainen ja venäläinen. Suomessa ikonimaalauksen opetus perustuu pääosin venäläisen koulukunnan perinteeseen

– ikonin tekemistä säätelee traditio ja ikonografian tarkat säännöt

– ikonimaalarin tehtävä ei ole luoda uusia muotoja, vaan antaa elämä jo olemassa olevalle. Valmiissa ikonissa tulisi yhdistyä tuhatvuotinen maalausperinne ja -tekniikka, kanonisuus, hengellinen kauneus, esteettisyys ja harmonia

Ikonimaalaamiseen jää koukkuun

– Kun katson ikoneitanne, minä luen teitä kuin avointa kirjaa.

Näin totesi Moskovan hengellisen akatemian ikonimaalauskoulun johtava opettaja Natalia Aldoshina eräällä kurssilla, jolle myös Riitta Sipilä osallistui.

Sen lisäksi, että Sipilä on käynyt 30 vuoden aikana lähes kaikki mahdolliset ikonimaalaukseen ja sen opettamiseen johtavat koulutusmuodot Suomessa, hän käy myös pari kertaa vuodessa venäläisten ikonimaalausopettajien mestarikursseilla.

– Opettajistani arvostan Natalia Aldhoshinaa ylitse muiden. Pidän mestarikursseille osallistumista tärkeänä, koska oman osaamisen laajentamisesta hyötyvät myös oppilaani. Aldoshina opettaa  perinteistä venäläistä, pehmeän herkkää    tyyliä, samanlaista kuin tunnettu ikonimaalari Andrei Rubljov on käyttänyt töissään.

Valkeakoskella Sipilä on vetänyt ikonikurssia jo kahdeksan vuotta. Maalaamiseen jää koukkuun: Sipilä kertoo, että kurssilla käyvät lähes kaikki, jotka sen aikoinaan aloittivatkin.

– Toivon, että kurssi jatkuisi syksyllä Pälkäneelläkin. Kurssilla ei todellakaan ole mitään vaatimuksia taiteellisen  lahjakkuuden suhteen. Tärkeintä on motivaatio ja halu tutustua ikonin tekemiseen ja sen perinteisiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?