Pentorinteen vanhainkoti on yksi Suomen vetovoimaisimmista sote-alan työpaikoista. Tunnustuksen myönsi sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko. Ei Pentorinnekään silti täydellinen työpaikka ole. Vahvuus on kuitenkin se, ettei ristiriitoja jätetä käsittelemättä.

Halki, poikki ja pinoon

 

Eila Munne (vasemmalla) juttelee mielellään kommunikaattorin avulla.
– Ikävä kyllä totuus on, että seurustelemisen asukkaiden kanssa jää aikaa hyvin rajallisesti, lähihoitaja Sirkka Salminen sanoo.

TV5: Green Zone kello 21.00. AVA: München kello 21.50. Teema: Käyntikorttini kello 22.35. MTV3: Ryöstö 00.30.

Yllä olevat elokuvat on kirjoitettu selkein kirjaimin pahvinpalaan, joka on aseteltu Pentorinteen vanhainkodissa asuvan Leo Mäkisen vuoteen viereen.

Leo Mäkisen vaimo kirjoittaa miehelleen päivittäin listan elokuvista, joista hän arvelee miehensä saattavan pitää. Edellisenä päivänä mies on nauranut silmät kosteina Pekalle ja Pätkälle. Mutta vaikka komediatkin osuvat, sanoo Leo Mäkinen pitävänsä eniten toiminnasta. Hän nostaa kädet ilmaan ja on ampuvinaan:

– Pum pum pum, hän imitoi aseen ääntä ja mainitsee, että joskus koko yö saattaa mennä elokuvia katsellessa.

Toisinaan harmittaa, kun työntekijät kurkkivat kierroksellaan huoneeseen.

– Kyllä minä pärjään, 12 vuotta Pentorinteessä asunut Mäkinen vakuuttaa.

Elokuvien ohella Mäkisen sydäntä lähellä on kunnallispolitiikka. Hän toimi aikoinaan yli 30 vuotta Sahalahden kunnallispolitiikassa.

– Demareissa, hän täsmentää.

Mäkinen seuraa yhä säännöllisesti kotipitäjänsä asioita. Tietokoneen kautta hän tutustuu muun muassa pöytäkirjoihin.

Hän kertoo yhä olevansa tuohtunut tavasta, jolla Kangasalan kunta alkoi hoitaa Sahalahden asioita kuntaliitoksen jälkeen.  Eritoten yksi asia kuohuttaa.

– Palvelutalo, Mäkinen toteaa. – Kangasala lupasi rakennuttaa sen Sahalahdelle, mutta sopimuksesta ei pidetty kiinni.

Toki on muitakin mieltä kaihertavia asioita. Mäkistä pelottaa ylipäänsä, miten käy piskuiselle Sahalahdelle, kun palvelut kyläkouluineen ajetaan pikkuhiljaa alas.

 

Virikeohjaaja Anne Rantanen hieroo Sylvi Maisalmea.

Ilman kyräilyä ja juoruilua

Arvioiden mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon alalta jää vuoteen 2020 mennessä eläkkeelle vuosittain lähes 17 000 henkilöä. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan alan vetovoimaisuutta on lisättävä, jotta työvoimaa olisi jatkossakin riittävästi.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko myönsi hiljattain tunnustuksen vetovoimaisimmista sote-alan työpaikoista 12 työpaikalle. Palkitut työpaikat ovat luoneet toimintatapoja, joilla henkilöstön hyvinvointia ja sitoutumista työhön on lisätty.

Yksi tunnustuksen saaneista on Kuhmalahdella sijaitseva Pentorinteen vanhainkoti.  Tunnustus jaettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Valinnat teki Työterveyslaitos.

Kangasalan laitoshoidon vs. johtaja Satu Järvenpää kertoo olevansa iloinen tunnustuksesta.

– Olemme tehneet pitkään töitä näiden asioiden eteen. Meillä on ollut tunne, että työhyvinvointiin liittyvät asiat toimivat meillä hyvin. On tietenkin hienoa, että asia on havaittu myös ulkopuolisin silmin.

12 vuotta Pentorinteessä asunut Leo Mäkinen käy Sahalahden kodissaan perjantaisin ja sunnuntaisin. Vaimo vierailee hänen luonaan vanhainkodilla päivittäin useamman tunnin ajan.

Prosessi tunnustuksen saamiseksi ei ollut aivan lyhyt. Alun perin tunnustusta hakevia työpaikkoja oli satoja, joista Pentorinne valikoitui loppusuoralle. Syksyllä Pentorinteessä vieraili väkeä Työterveyslaitokselta, jolloin myös henkilökuntaa haastateltiin.

Tarkkaan syyniin pistettiin Pentorinteen työterveyshuollon toimivuus, oikeudenmukainen johtaminen, yhteisöllisyys ja henkilökunnan mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.

Pentorinteessä kaikki osa-alueet toimivat kiitettävästi. Muun muassa osastonhoitaja Marjut Hietanen saa kehuja joka suunnalta. Esimerkiksi lähihoitaja Sirkka Salminen kehuu Hietasta helposti lähestyttäväksi ja luotettavaksi esimieheksi.

– Marjutille uskaltaa mennä puhumaan aina, oli asia sitten mikä tahansa.  Ei tarvitse pelätä, että mielipide lytätään tai sitä ei otata huomioon. Olen itsekin nostanut esille epäkohtia, ja aina ne on saatu porukalla käsiteltyä.

Virikeohjaaja Anne Rantanen antaa kiitosta Pentorinteen yhteishengelle.

– Tiedän tämän alan työpaikkoja, joissa eri ammattiryhmien välillä on kyräilyä ja juoruilua. Olen ollut töissä paikassa, jossa eri ammattiryhmien edustajilla oli omat kahvipöytänsä. Täällä lähihoitajat, sairaanhoitajat ja johtajat istuvat samassa pöydässä ja nauraa rätkättävät samoille jutuille, Rantanen toteaa.

Satu Järvenpää kuitenkin muistuttaa, ettei Pentorinne ole mikään kiiltokuvamainen täydellinen työpaikka.

– Luonnollisesti meilläkin on ollut, on tälläkin hetkellä ja tule jatkossakin olemaan ongelmia. Ei ole olemassa ongelmatonta työpaikkaa. Onneksi olemme vuosien varrella huomanneet, että meillä on avuja ja halua lähteä kohtaamaan ja purkamaan ristiriitoja ja vastoinkäymisiä. Se on meidän vahvuutemme, ja toivottavasti tulee jatkossakin olemaan, Järvenpää toteaa.

 

Pentorinne on yksi Suomen vetovoimaisimmista sote-alan työpaikoista. Työntekijät iloitsevat Paula Risikon myöntämästä tunnustuksesta.

Huumori on välttämätön

Sirkka Salmisen iltavuoro on juuri alkanut aamuvuorolaisten raportilla. On torstai, ja raporttien luvun jälkeen Pentorinteeseen saapuu pappi pitämään hartautta. Sen jälkeen kahvitellaan – tai ne kahvittelevat, jotka siihen vielä kykenevät.

Salminen vie kääretortun palan ja muovikupillisen mustaa kahvia Eila Munnelle.  Munne ei pysty puhumaan – kukaan ei tiedä syytä hänen puhumattomuuteensa. Sen sijaan häntä naurattaa kovasti.

Munne käyttää kommunikaattoria. Kun häneltä kysytään, saako lehteen laittaa kuvaa, hän nyökkää ja kirjoittaa: ”Ei sitten ikää siihen.”

– Eila on meidän rinsessa. Aina niin hienot vaatteetkin, Salminen toteaa ja pörrottää Munnen kaunista, kiharaisen paksua tukkaa.

Iltapäivän ruokailun jälkeen työntekijät aloittavat hoitotoimenpiteet. On pistämisiä, haavanhoitoa, vaippojen vaihtamista, iltatoimia ja vatsan toimituksia.

Salmisen mukaan on hyvä, että lähihoitajat ­ – kun ovat saaneet siihen koulutuksen – saavat pistää ja ottaa verikokeita.

– Se helpottaa työtä kovasti. On hienoa, että meillä on johtaja, joka luottaa taitoihimme. Emme ole vielä onnistuneet saamaan yhtä ainutta asukasta hengiltä, Salminen naurahtaa.

Huumori – toisinaan melko tummasävyinenkin – on yksi Salmisen tärkeimmistä työkaluista.

– Huumoria on ehdottomasti viljeltävä. Sillä jaksaa pitkälle. Ja ilo, se täällä syntyy pienistä, hyvin arkisista asioista. Moni ei arvaakaan, kuinka onnellisia täällä ollaan, kun jonkun vatsa saadaan toimimaan. Toisinaan sitä oikein tekee mieli hihkua ilosta!

– Monia tällainen alituinen eritteiden kanssa toimiminen saattaisi kammoksuttaa. Minulle se on kuitenkin luonnollinen osa työtä, Salminen toteaa.

 

Kuolemaan törmää väistämättä

Tietenkin välillä väsyttää. Esimerkiksi silloin, kun työntekijöitä on sairaana, eikä tilalle ole palkattu sijaista.

– Sijaisia sairastuneiden tilalle otetaan iltavuoroon ja viikonloppuun. Päivisin on usein pärjättävä vähemmällä väellä. Varsinkin aamuisin tämä tietää kiirettä, sillä aamupesut ovat hektistä aikaa täydelläkin miehityksellä, Salminen kertoo.

On toki suurempiakin asioita, joiden voisi kuvitella olevan työntekijälle kuormittavia. Yksi asia on kuolema, johon vanhainkodilla väistämättäkin törmää.

Salmisen mukaan kuolemiseen kuitenkin tottuu.

Aino Mäkinen pitää torstain hartaustuokiosta.

– Se on normaalia siksikin, että täällä kaikki ovat eläneet pitkän elämän. Eri asia olisi, jos kohtaisi päivittäin lasten kuolemia.

Ensimmäisen kerran Salminen koki asukkaan kuoleman työskennellessään Pikonlinnassa.

– Silloin se oli paha paikka. Näin kuolleen kasvot parin päivän ajan kaikkialla, minne vain katsoinkin.

Työturvallisuuskoulutustakin tarvitaan, sillä osa potilaista on aggressiivisia. Esimerkiksi Alzheimerin tautia sairastavat saattavat olla väkivaltaisia ja äänekkäitä.

Kaikesta huolimatta Salmisella ei ole ollut 14:n Pentorinteessä vietetyn työvuoden aikana yhtä ainutta päivää, jolloin hän ei olisi halunnut tulla töihin.

– Olen ollut neljässä tämän alan työpaikassa, ja tämä on ehdottomasti kaikista paras. Yksi asia kyllä on, johon haluaisin muutosta. Meillä on yksi mieshenkilö täällä töissä. Olisihan se kiva, että miehiä olisi enemmänkin – niin meidän työntekijöiden kuin asukkaidenkin kannalta, Salminen hymyilee.

 

4-vuotias Nuppu-kissa asuu Pentorinteessä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?