Onkkaalan olohuone avasi

Kävijöiden päät pyörivät puolelta toiselle, kun Nuijantalolle muuttaneen Keltaisen Talon ovet avautuivat ensimmäistä kertaa sunnuntaina. Kommentit olivat ihastuneita: perinteikästä taloa ei ole laitettu talven aikana uusiksi, vaan sen henki on kaivettu entistäkin paremmin esille.

Päiväkävelyllä Nuijalle poikenneet ja matkojen päästä avajaisiin ajaneet vieraat täyttivät nopeasti kahvilan, joten väki levittäytyi myös salin puolelle. Siellä soi nostalginen musiikki, ja esillä oli Keltaisen Talon yhteistyökumppaneiden tuotteita: aitoolaisen Pottufarmin rieskaa ja bratwurstia, Hannele Haatajan pitopalvelu Morilean makupaloja, pälkäneläisen Spirraalin rautalankataidetta, Anja Wählingin kortteja ja ylöjärveläisen Suojärven suklaatilan herkkuja.

Näyttämön edustalle nostetussa keinutuolissa kiikkui kutomassa Jaana Hokkanen. Työn lomassa hän kertoi langoista, joiden tuottaminen ei aiheuta kärsimyksiä lampaille tai kaneille.

Kiikkutuolin äärellä kiteytyi Keltaisen Talon päivitetty toimintaidea: Nuijasta tulee Onkkaalan olohuone.

Kahvittelun lomassa virisi jo sen verran ideoita, että niistä syntyisi viikko-ohjelma Nuijan oveen. Satumummo voisi lukea tyynyjen kanssa ympärille kokoontuville lapsille. Paikallisten musiikkiryhmien harjoituksista tulisi kivoja kahvikonsertteja. Muutkin voisivat tuoda Nuijan lavalle elävää musiikkia ja muuta ohjelmaa talon aukioloaikoina.

Matalan kynnyksen periaatteella juhlatalosta tulee kylän keskipiste juhlan lisäksi myös arjessa. Erilaisten tilaisuuksien järjestäminen on helppoa, sillä pöydät, tuolit, äänentoisto, valot ja muu esitystekniikka on aina valmiina.

Myös kesäkaudeksi virisi jo ideoita uudenlaisista tapahtumista, kun keskelle kylää saatiin matkailun veturi, jonka suojissa toimii myös kunnan matkailuinfo.

 

Juhlapöydät katetaan saliin

Nuijantalo on edelleen juhlatalo. Tämä on otettu huomioon Keltaisen Talon aukioloajoissa ja myymälän suunnittelussa. Kahvilakauppa ei ole avoinna lauantaisin, vaan silloin sen hyllyt siirretään väliovien taakse pois keittiöväen tieltä. Keittiö toimii pitopavelun tarjoilukeittiönä.

Pitopalveluyrittäjät ovat olleet uudesta järjestelystä innoissaan: ruokapöytä on juhlien kohokohta, mutta tähän saakka se on katettu piiloon kahvilan puolelle. Nyt parven alle on tehty hienot tarjoilutilat, ja juhlapöytä saadaan salin puolelle. Pöydät voidaan kattaa huomaamatta verhon takana samalla kun juhlaohjelma jatkuu salissa.

Aiemmin parven alusta palveli epämääräisenä tuoli- ja pöytävarastona. Kahvilan puolelta siirretyt kaapistot toivat tarjoilutilaan lasku- ja säilytystilaa.

Nuijan juhlapöytiin mahtuu syömään noin 140 vierasta. Ilme muuttui juhlavammaksi, kun Heli Rapatti ompeli ikkunoihin sinisävyiseen saliin sopivat verhot.

Kaapistojen siirto salin tarjoilutilaan toi kahvilaan lisää tilaa. Heli Rapatin ylpeys on uusi kakkuvitriini. Sen lasin taakse tulee makeiden leivonnaisten lisäksi entistä enemmän suolaista syötävää, leipiä ja lounassalaatteja.

 

Yläkerrassa idylliset majoitushuoneet

Keltaisen Talon emäntä myöntää, että alkuun Nuijan koko hirvitti häntä.

– Aloitin sisustus- ja muutostyöt varovaisesti yläkerran asunnosta ja vierashuoneista. Ehkä oli ihan hyvä, että ajatukset saivat kypsyä hetken aikaa ennen kuin siirryin alakertaan, Heli Rapatti sanoo.

Nuijan kaikki tilat ovat saaneet talon historiaan liittyvän nimen. Yläkerran kokoustilat muuttuivat majoitusvieraiden käytössä oleviksi Käräjäkammariksi ja Luokkahuoneeksi. Lukon entinen kokoushuone on nyt Kokoushuone Lotta. Hanna-Liisa Anttila ja Liisa Muhonen ovat koonneet sen seinille vanhoja lottakuvia, -pukuja ja -nauhoja sekä muuta lottarekvisiittaa.

Nuija remontoitiin kymmenen vuotta sitten vanhaa vaalien. Uudet emännät ovat jatkaneet samalla linjalla. Maalia on käytetty vähän, enemmän on kaivettu ja tuotu esille talon vanhaa perinnettä sekä siihen sopivaa sisustusta.

Keltainen Talo palvelee kevään ajan perjantaisin ja sunnuntaisin kello 12–20 ja tiistaista torstaihin kello 11–17. Maanantai on emännän vapaapäivä ja lauantaisin talo on varattu juhlia varten. Kesällä Nuijan ovet ovat auki myös maanantaisin.

 

 

Nuijan historia ja lottaperinteet elivät iltamissa

Vanhalta kirkolta uudelle kirkolle muuttanut Keltainen Talo avaa Nuijalla varsinaisesti tänään keskiviikkona. Avajaistohina jaettiin useammalle päivälle, ja kanta-asiakkaat pääsivät tutustumaan uudistuneeseen Nuijaan jo sunnuntaina.

Ensimmäisen kerran Nuijan ovet avattiin jo lauantai-iltana, kun Heli Rapatti ja Sari Yli-Salomäki kiittivät iltamilla Keltaista Taloa vuosien aikana auttaneita.

Iltamissa keskityttiin Nuijantalon historiaan, jonka naapurissa seitsemän vuoden ajan asunut Marketta Vaismaa oli pukenut koskettavaksi runoksi.

Pirkko-Liisa Ollila paneutui juhlapuheessaan lottahistoriaan, jolle on omistettu yläkerrassa nimikkohuone. Ollila kertoi, että lotta-aate eli vahvasti Syrjänharjun Nuijan ja Vehoniemenharjun Lukon talon välillä.

Ollila kuvasi, millainen urakka oli järjestää muonitus Punamultalukossa harjoitelleille suojeluskuntalaisille ilman sähköä. Vesi ja kaikki muu tarvittava kuljetettiin polkupyörällä juurakkoista polkua pitkin.

Harjussa ja Nuijalla harjoitelluille lottataidoille tuli sodan aikaan käyttöä. Ollila kertoi, että yksi lotta saattoi huoltaa 700 kaatunutta siihen kuntoon, että arkut voitiin toimittaa vainajien kotipitäjiin.

Lotat tunnistivat jokaisen kaatuneen ja yrittivät siistiä vainajat siihen kuntoon, etteivät omaiset järkyty, jos arkku avataan ennen hautajaisia. Jos kasaan ei saatu riittävästi ruumiinosia, arkkuun laitettiin ei saa avata -lappu ja sisälle kerättiin kiviä, jotta paino vastaisi kantajien odotuksia.

Kokoushuone Lottaan lottarekvisiittaa ja kuvia kerännyt Hanna-Liisa Anttila muistelee, miten nuoruusvuotensa rintamalla uhranneita lottia kiitettiin sodan tauottua.

– Jo junassa syljettiin päälle. Monella lotista ei ollut kotiin palatessaan mitään muuta kuin yllään olleet vaatteet.

Lottajärjestö kiellettiin suojeluskunnan tapaan sodan jälkeen. Tämä toi runsaasti uusia jäseniä marttoihin, maa- ja kotitalousnaisiin ja Mannerheimin lastensuojeluliittoon.

Nuijantalolla etenkin maa- ja kotitalousnaiset sekä martat ovat jatkaneet lottien työtä. Talosta löytyy edelleen marttojen vuokra-astiat juhlia varten.

 

Tanssi- ja bingobuumit

Eero Laesterä ja Jukka Kittilä muistelivat Keltaisen Talon iltamissa Nuijantalon värikästä historiaa.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä on Nuijan kasvatti, sillä hänen isoäitinsä toimi neljän vuosikymmenen ajan Nuijan talonmiehenä. Laesterä muisteli, kuinka isoäiti heitti itseään ja juhlajuomia täynnä olleet tangotähdet illan päätteeksi pihalle ja kuinka hän itse konttasi tanssien jälkeisenä päivänä rapsuttelemassa purkkaa irti salin lattiasta.

Tanssien kultakautta elettiin 1960-luvulla, kun sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat olivat parikymppisiä. Iltamat juontanut Aimo Kokkola muisteli, että silloin samana iltana saattoi olla 800 tanssijaa sekä Nuijalla että Honkalassa.

Nuijan legendaarisiin tansseihin tultiin matkojen päästä. Kokkola ja moni iltamavieras muisti vieläkin, missä kohdassa salia aikanaan kuunteli musiikkia tai odotti tanssiinkutsua. Kun tanssibuumi hiipui, urheiluseuran bingo piti Nuijaa hetken aikaa pystyssä.

Vuonna 1907 valmistunut juhlatalo on aina ollut kyläläisille ja kuntalaisille tärkeä. Jos halutaan järjestää tilaisuus isolla T:llä, se viedään Nuijalle. Siellä on tanssittu, tavattu, juhlittu häitä ja vietetty muita perhejuhlia. Nuijalla on istuttu käräjiä, perustettu yhdistyksiä, pidetty koulua ja järjestetty lukemattomat historialliset kokoukset.

Eero Laesterä sanoi, että vuonna 2006 sulkeutui eräänlainen ympyrä, kun yhdistyneen kunnan uusi valtuusto kokoontui ensimmäistä kertaa juuri remontoidulla Nuijalla.

 

Säätiö pelasti Nuijantalon

Ylläpitäjälleen suuri talo ei ole ollut kultakaivos, vaan pikemminkin rasite. Reilut kymmenen vuotta sitten Pälkäneen Lukko alkoi etsiä Nuijalle uutta omistajaa, koska se nieli urheiluseuran voima- ja rahavaroja.

– Taloa ei sysätty perinteiseen tapaan kunnan kontolle, vaan taustalle perustettiin säätiö, Jukka Kittilä kertasi viimeisiä vaiheita.

Hän istuu talon edelleen omistavan säätiön hallituksessa MTK:n edustajana. Tuottajajärjestö on uhrannut talon remontteihin 150 000 euroa. MTK:n, urheiluseuran ja kunnan muodostama säätiö sai talon kunnostukseen kunnan ulkopuolelta yhteensä 250 000 euroa hankerahaa.

– Remontit tehtiin pala kerrallaan. Työt aloitettiin yläkerran asunnosta, jotta säätiölle saatiin vuokratuloja, Kittilä muisteli.

Remonteissa uusittiin välttämätön tekniikka.  Muun muassa keittiö ja ilmanvaihto tuotiin 2000-luvulle.

Itse rakennusta ei käyty läpi perustuksia myöten. Yläpohjaan lisättiin eristystä ja katto uusittiin, mutta muuten merkkirakennusta käsiteltiin vanhaa kunnioittaen. Tämä tarjosi erinomaisen lähtökohdan Keltaiselle Talolle.

– Talo vaatii isännät, tässä tapauksessa emännät, Jukka Kittilä sanoi.

Hän uskoi, että Heli Rapatin ja Sari Yli-Salomäen ideoilla ja markkinointiosaamisella Nuijasta tulee enemmän kuin juhlatalo.

– Upeaa, että Nuijan edustalla on nyt kyltti, jossa on talon aukioloajat.

Onkkaalan olohuone on tullut osaksi kylän arkea.