Auki: Iharin kannaksen poistaminen avasi reitin Längelmävedeltä Heposelän ja Iharinjoen kautta Pälkänevedelle

Päivä, jona Pälkäneestä tuli saari

Antti ja Raija Ala-Kauppila seurasivat Iharin kankaan avaamista omalta tontilta, mutta eivät suinkaan yksin. Antti Ala-Kauppila arveli, että voi hyvinkin olla ensimmäinen uutta reittiä pitkin veneilevä – jäiden pitää tosin sitä ennen lähteä. Kaivurin kauha nosteli kivien mukana kymmeniä senttejä paksuja jääkimpaleita.

– Tämän myötä Pälkäneestä tulee tavallaan saari, joten onhan se sillä tavalla mullistava asia, Antti Ala-Kauppila tuumaa.

Hän on yksi kymmenistä uteliaista, jotka saapuivat viime viikonloppuna todistamaan historiallista hetkeä, Iharin kannaksen avaamista. Ala-Kauppila ja vaimonsa Raija muistelevat, että avaamisesta on puhuttu jo vuosikymmenien ajan, jopa 1950-luvusta lähtien. Suunnitelmien jalostaminen käytäntöön vaati kuitenkin pitkän päivätyön ennen kuin se saatiin lopulta toteutettua.

Kannaksen poistaminen avasi reitin Längelmävedeltä Heposelän ja Iharinjoen kautta Pälkänevedelle. Kaivannon kautta purkautuvan vesivirtaaman on arvioitu reitin avaamisen myötä pienenevän ja Kostianvirrassa puolestaan kasvavan. Lahtivesien rehevöityminen on virallisissa arvioissa nähty mahdollisena, mutta toisaalta Aluehallintovirasto näkee yhtä lailla mahdollisena kannaksen sulkemisen uudelleen, jos avaamisen haitat käyvät suuriksi.

Kostianvirtaa ja Kaivannon kanavaa hyödyntäen on jatkossa mahdollista kiertää läntinen Pälkäne vesitse. Osa Iharin kannaksen avausta seuraavista pohtii, voiko Pälkänettä kutsua vielä saareksi, koska lopputulos on saatu aikaan keinotekoisesti. Joku muistuttaa, että Längelmävesi ja Pälkänevesi ehtivät olla yhteydessä ennen joutumistaan erilleen sata vuotta sitten.

Ala-Kauppila seuraa kankaan avaamisen seurauksia tiiviimmin kuin moni muu lauantaina paikalle saapunut. Hän asuu vaimonsa kanssa talossa, jonka tontti rajoittuu nyt avattuun uuteen vesireittiin.

Hän arvioi, ettei vesiliikenne tule tuntuvasti lisääntymään, vaikka vedet erillään pitänyt pieni maakaistale onkin nyt tiessään.

– Eihän tuosta rummusta kovin suuri vene läpi sovi, ja lisäksi Heponiemessäkin kulku on niin pienen ojan kautta, että se on loppukesästä melkein kuiva. Jos vesi taas on korkealla, sillan alta siellä ei toisaalta mahdu.

Ala-Kauppila arveleekin, että uuden reitin käyttäjät ovat enimmäkseen lähistön asukkaita, joista osa kokeilee reittiä lähinnä uteliaisuuttaan.

– Kanooteille reitti on hyvä, mutta melojia on kulkenut siitä ohi aiemminkin, vaikka niitä on pitänyt vähän kantaakin. Tässä on saanut olla esimerkiksi saksalaisille ja englantilaisille selittämässä, mikä se kumpare tuossa välissä oikein on.

Kannaksen poistamisen jälkeen Heposelän ja Iharinjoen yhdistävän väylän syvyyden pitäisi olla keskiveden aikaan vajaa metri ja leveyden noin 4,2 metriä.

Raija Ala-Kauppila uskoo, että virtaava vesi tekee hyvää lähistön vesialueille, jotka ovat hänen mukaansa peittyneet jo pitkään kesäisin erilaisiin vesikasveihin. Aluehallintovirasto näki yhtä lailla omaa lupapäätöstään tehdessään, että virtausten myötä veden laatu Iharinjoessa paranee. Kalojen vaellusmahdollisuuksien kasvun pitäisi puolestaan kohentaa kalastuksen edellytyksiä.

Kahdessa tunnissa ohi

Vuosikymmenten mietintään nähden itse avaaminen oli nopea prosessi.

– Olimme varanneet aikaa kahdeksan tuntia, puhuin ehtivämme kuudessa tunnissa, mutta lopulta työ oli tehty suunnilleen kahdessa tunnissa, Pekka Marttila kertoo.

Marttila, joka on ollut yksi avaushankkeen puuhamiehistä, muistelee olleensa kannaksen tulevaisuutta käsittelevässä kokouksessa jo vuosikymmeniä sitten.

Maa-aines kuljetettiin traktoreiden avulla pois rannasta. Marttilan mukaan kannaksen jäänteitä tuskin tullaan myymään muistoesineiksi, vaan maalle on jo kaavailtu muuta käyttöä.

Lisätulot kannaksen palojen myynnistä olisivat avaamista hakeneelle joukolle toisaalta tulleet tarpeeseen – aukaisulle taannoin ympäristöluvan myöntänyt Aluehallintovirastokin tunnusti, että hanke on työläs ja velotti poikkeuksellisen mittavasta lupakäsittelystä 35 prosenttia tavanomaista korkeamman hinnan.

Virasto on edellyttänyt hankkeen vaikutuksia vedenkorkeuteen ja -laatuun seurattavan useassa eri pisteessä.

Iharin mylläreitä

Jalmari Finnen aikanaan tekemän sukututkimuksen ansiosta Iharin mylläreitä tunnetaan lähes 400 vuoden takaa.

1637                    Klemet Klemetinpoika (vanhemmat Klemet Tuurenpoika ja Marketta Raikun Siurolasta)

–1668                 Hannu Klemetinpoika (vanhemmat Klemet Tuurenpoika ja Pirkko Matintytär Raikun Siurolasta)

–1679                 Yrjänä Klemetinpoika (vanhemmat Klemet Klemetinpoika ja Marketta Sipintytär Iharista)

–1686                 Esko Hannunpoika (vanhemmat Hannu Klemetinpoika ja Marketta Iharista)

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?