Kangasalla asustava Timo Petäjä oli 25-vuotias nuorukainen, kun hän tammikuussa 1993 muutti Pietariin käynnistämään John Nurminen Oy:n Venäjän toimintoja. Mies tajusi nopeasti opiskelleensa koulussa kielioppia eikä kieltä.
– Keskustelu ei oikein rullaa, jos kesken lauseen miettii, onko datiivi tai instrumentaali oikein. Latasin heti alkajaisiksi kaiken minkä osasin. Kun keskustelukumppani vastasi jotakin, jouduin miettimään, että mitä se sanoi.
Oikeakielisyys on tärkeää kirjallisessa ilmaisussa. Mutta puhuttaessa kuunnellaan asiaa, eikä mietitä kielioppisääntöjä.
– 85 prosenttia venäläisistä puhuu surkeampaa kieltä kuin suomalaiset venäjän opiskelijat, Petäjä väittää.
30 vuotta sitten Venäjältä Suomeen muuttanut Marina Ahonen vakuuttaa, että sama koskee myös suomen kieltä: yleiskieli ja kirjakieli ovat eri asia, ja kirjakieltä opiskelleen on alkuun vaikea saada selvää yleiskielestä.
Kieltä kannattaa käyttää
Anna Tapion koululla lähes parikymmentä oppilasta joka ikäryhmästä ottaa venäjän valinnaiskielekseen. Perjantaina venäjän opiskelijat pääsivät kuulemaan, millaisia portteja kielitaito voi avata, kun logistiikkakonserni ILP-Groupia Kangasalta käsin pyörittävä Timo Petäjä vieraili koululla.
– Oli Venäjän taloudellinen kehitys mikä tahansa, niin ei Venäjä tuosta mihinkään muuta. Se tarjoaa valtavan potentiaalin. Venäjän keskiluokka ja alempi keskiluokka ovat löytäneet Suomen kylpylät ja mökit. He ovat otettuja, jos pystyy sanomaan jotain venäjäksi, Petäjä perusteli kielitaidon merkitystä.
Hän rohkaisi puhumaan ja käyttämään venäjää, vaikkei kaikki menisikään aina kieliopillisesti oikein.
– Jos kieltä ei käytä, se muuttuu passiiviseksi. Englannin oppiminen on helpompaa, sillä sitä vyöryy koko ajan alitajuntaan elokuvista ja musiikista. Venäjää ei kuule samalla tavalla ympärillämme.
Hyvä keino on kuunnella esimerkiksi venäläisiä bändejä. Petäjä itse ihastui 1990-luvun alun venäläisrockiin, jossa kiteytyi neuvostoajan jälkeinen kapina.
Musiikki tarjoaa myös hyvän kosketuspinnan venäläiseen arkeen. Monet kansan suosikit ovat nykyisinkin soittokiellossa Kremlin vastaisten sanoitusten vuoksi.
Vieras kieli tuntui alkuun saasteelta
Vieraan kielen ympäröimä ihminen joutuu pinnistelemään arkisissakin asioissa. Timo Petäjä muistaa, miten raskasta tämä oli.
– Pietarissa ympärillä oli vain venäjää. Kieli alkoi tuntua saasteelta, jota tuli joka tuutista. Kun tuli päivän päätteeksi kotiin ja avasi väsyneenä telkkarin tai radion, niin sieltäkin tuli vain venäjää.
Alkujärkytyksestä toivuttuaan Petäjä huomasi, että telkkarista alkoi tarttua sanontoja – ja sananlaskuja, joita venäläiset suorastaan rakastavat.
– Yritin opiskella kieltä lukemalla sanomalehtiä, kuten Pravdaa tai Izvestijaa. Sitä en suosittele kenellekään: lehtien teksti on aivan liian vaikeita. Mieluummin kannattaa lukea venäläisiä klassikkokomedioita. Ne auttavat samalla lähemmäs venäläistä ajattelua.
Tavaranvaihdosta ulkomaankauppaan
Venäjä on aina ollut Suomelle tärkeä kauppakumppani. Sydän-Hämeen järvien rapusaaliit rahdattiin jo 150 vuotta sitten Pietarin rikkaille.
Neuvostoliiton aika mullisti kuviot muutamaksi vuosikymmeneksi. Kauppa muuttui valtioiden väliseksi tavaranvaihdoksi.
– Kekkonen joi votkaa ja saunoi venäläisten kanssa ja sopi, paljonko Suomesta viedään Venäjälle renkaita tai kenkiä ja paljonko sieltä tuodaan öljyä Suomeen, Timo Petäjä kuvaa neuvostokaupan aikaa.
Hän pääsi 1990-luvun taitteessa tutustumaan tämän aikakauden rakenteisiin.
– Ulkomaankauppaorganisaatiot olivat vielä olemassa, kun tein ensimmäisiä työmatkoja Pietariin vuonna 1990. Kaikki oli hyvin täsmällistä ja byrokraattista. Itseään piti tehdä tutuksi pienten päälliköiden kanssa, jotta pääsi tekemiseen seuraavan tason kanssa.
Venäjä on edelleen muodollinen ja byrokraattinen maa. Mutta myös sosiaaliset suhteet merkitsevät. Liikekumppaneihin on vieläkin tärkeämpi tutustua kuin Suomessa. Asiat hoituvat, jos liikekumppanin kutsuu kotiin saunomaan.
Korruptio on vähentynyt
– Olen tehnyt Venäjän kauppaa 24 vuotta. Kenelläkään ei voi olla siitä pidempää kokemusta, koska vuoteen 1990 saakka se oli valtioiden välistä kauppaa, Timo Petäjä sanoo.
Idänkauppa romahti 1990-luvun taitteessa, kun valtionjohtoinen tavaranvaihto loppui. Suomalaisyritysten oli itse lähdettävä etsimään asiakkaita ympäri Venäjää.
– Venäläiset halusivat ostaa, muttei heillä ollut rahaa maksaa.
Yritykset ottivat maksuksi mitä ihmeellisimpiä tuotteita, joille yritettiin löytää Suomessa ostajat.
– Venäjän tuotanto oli vanhanaikaista perustuotantoa. Alkuvuosina sinne vietiin esimerkiksi koneen osia. Olen vienyt myös meijereitä ja kanantappolinjan broilerteurastamolle, Petäjä muistelee.
Yli 20 vuotta logistiikan ja huolinnan parissa toiminut yrittäjä sanoo, että tänä aikana Venäjän tullijärjestelmä on kehittynyt kurinalaisemmaksi.
– Ei se vieläkään länsimainen ole. Korruption osuus on pienentynyt, muttei poistunut.
Petäjän mielestä lahjonta jatkuu niin kauan kuin maan ylin johto sen sallii.
– Asioita pyritään hankaloittamaan lainsäädäntöön vedoten. Tämä tarjoaa tilaisuuden nopeuttaa asioiden hoitamista rahan avulla.
Poliisin toimintaan on saatu kuria. Miliisejä on vaihdettu, jotta sakot tilitettäisiin valtion kassaan, eikä asioita hoidettaisi seteleillä tien päällä.
Yhteisökuri tuo turvallisuutta
– Venäjä on hyödyllinen, kaunis ja mielenkiintoinen kieli. Se vain on pikkuisen vaikea. Itse olen opiskellut kieltä nyt 35 vuotta, enkä vieläkään osaa sitä täysin, vaan aina löytyy uutta, Timo Petäjä sanoo.
– Eihän Venäjällä ole yhtä kivaa kuin Lontoossa. Mutta jos haluaa opiskella venäjää, kannattaa käydä maassa, sillä niin pääsee myös lähemmäs venäläistä sielunmaisemaa.
Venäjää Anna Tapion koululla opettava Marina Ahonen tarjoaa pehmeäksi laskuksi Petroskoita, jonka vanhoista asukkaista monet ymmärtävät edelleen suomea. Lisäksi muun muassa katukyltit ovat myös suomeksi.
Petroskoissa venäläisyyteen pääsee tutustumaan rauhallisemmin kuin asukasluvultaan Suomen kokoisessa Pietarissa tai vielä kaksi kertaa suuremmassa Moskovassa.
Timo Petäjä sanoo, että Pietarin ja Moskovan vilinässä ja asenteessa on samanlainen ero kuin Kangasalan ja Helsingin elämänmenossa.
– Moskovassa elämä on hektistä ja rytmi rassaavaa. Liikenneruuhkat ovat älyttömiä, ja 15 kilometrin automatkaan voi kulua puolitoista tuntia. Autot ovat lisääntyneet valtavasti. Vaikka joukossa on uusia kulkupelejä, vanhatkaan eivät ole kadonneet mihinkään.
Pietari ja Moskova ovat Venäjän kaupan keskuksia. Muut kaupungit ovat pääasiassa teollisuuskaupunkeja.
– Kun on löydetty öljylähde, keskelle ei mitään on rakennettu rautatie, tie ja asuntoja. 50 000 asukkaan kaupungissa 45 000 saattaa olla töissä kombinaatin tehtaissa, kouluissa, päiväkodeissa, Petäjä kuvaa.
Suomalainen on jörö, mutta luotettava
– Asuin Moskovassa vuodet 1994–1996. Niihin aikoihin itämafia oli suomalaisten iltapäivälehtien suosikkiaihe. Moskovassa en huomannut sellaista mitenkään. Mutta hyvä kun uskalsin takaisin palata sen jälkeen kuin olin lukenut suomalaislehtien kohujuttuja, Timo Petäjä sanoo.
Hänen mielestään eräänlainen yhteisökuri lisää turvallisuutta Venäjällä.
– Olen Moskovan yössä vähemmän peloissani kuin Helsingin asematunnelissa perjantai-iltana kahdeksan jälkeen.
Petäjä sanoo, että venäläiset ovat vieraanvaraisempia, lämpimämpiä ja sosiaalisesti avoimempia kuin suomalaiset.
– Alkuvuosina venäläisillä ei ollut mitään, mutta silti he loihtivat jostain notkuvat pitopöydät. Me suomalaiset olemme vähän kylmiä jöröjä. Venäjällä meitä pidetään hieman yksinkertaisina, mutta rehellisinä. Meidän kanssa tehdään mielellään kauppaa, koska suomalaiset pitävät sanansa.
Pienissä kaupungeissa ilmapiiri on välittömämpi kuin suurkaupungeissa, joissa ihmiset kulkevat kuin robotit.
– Mutta niinhän se on Suomessakin.
Venäläisyyteen kuuluvat myös hyvät käytöstavat. Naiselle kuuluu auttaa takki ylle ja tuoli alle.
– Naiset huomioidaan samaan tapaan kuin briteissä. Venäjällä sihteeriä saatetaan taputtaa selkään niin, että sitä pidettäisiin Amerikassa jo lähentelynä, Timo Petäjä vertailee eroja.
Venäjällä vaikuttaa monia kansalaisuuksia, joista osaan suhtaudutaan vähemmän arvostavasti. Asenne näkyy siinä, että esimerkiksi tatsikit ja aserit hoitavat suurkaupungissa taksikuskin hommat, kuten maahanmuuttajat muissa suurkaupungeissa.
Kansallistunteesta kansalliskiihkoon
Koko Venäjä ja sen talous saivat muutama vuosi sitten piristysruiskeen, kun maa voitti sekä Euroviisut että jääkiekon maailmanmestaruuden. Timo Petäjä odotti samanlaista buumia onnistuneiden ja menestyksekkäiden Sotshin talviolympialaisten jälkeen.
– Mutta venäläiset menivät ja käänsivät kansallistunteen kansalliskiihkoksi, hän harmittelee.
Petäjä tarkkailee Venäjän arkea ja Ukrainan kriisiä sekä venäläisestä että länsimaisesta kuvakulmasta. Ne ovat varsin kaukana toisistaan.
Petäjä sanoo, etteivät länsimediat ole uutisoinnissaan sen neutraalimpia kuin venäläiset. Täällä ei ole esimerkiksi kiinnitetty huomiota siihen, miten Nato ottaa Ukrainan tilanteesta kaiken irti: puolustusliitolla on pitkästä aikaa vihollinen, joka oikeuttaa liiton olemassaolon, jäsenmaksut ja laajentumisen.
– Venäjä menetteli Krimillä väärin. Mutta jos Ukrainan uusi johto olisi oikeasti halunnut pitää Krimistä kiinni, niin se olisi tehnyt jotakin. Alueen asukkaista 70 prosenttia on venäläisiä, ja Venäjällä on siellä suuret sotilastukikohdat. Ukraina puolestaan ei ole osannut hyödyntää Krimiä edes turistikohteena.
Timo Petäjä myöntää, että itäisen Ukrainan valtaus voisi poikia paljon isommat ongelmat.
Venäläisille Putin on paras johtaja
– Kun kommunisti sai Neuvostoliiton hajottua rahaa, hänestä tuli äärikapitalisti ihan niin kuin Eläinten vallankumous -kirjassa, Timo Petäjä sanoo.
Vapautta maistettuaan venäläiset kaipasivat vahvaa johtajaa, jollaiseen maassa on totuttu tsaarin ajoista alkaen.
– Gorbatshovin aikaan kokeiltiin heikolla menestyksellä demokraattisempaa systeemiä ja Jeltsinin aikaan oligarkit johtivat maata. Venäläisten mielestä Vladimir Putin on tässä tilanteessa paras mies johtamaan maata.
Entinen KGB-agentti on suuruuden ajat kokenut neuvostojärjestelmän kasvatti.
– Hänellä on suurmiesten tapaan tarve jättää jälkensä historiaan, Timo Petäjä kuvasi Venäjän tilannetta.
Urasuunnitelmat kirkastuivat lukiossa
1970-luvun Nokialla koulutiensä aloittanut Timo Petäjä ryhtyi lukemaan venäjää heti kun se tuli mahdolliseksi.
– Olisin halunnut lukea venäjää heti kolmannelta luokalta alkaen. Ryhmää ei kuitenkaan syntynyt, joten aloitin venäjän yläasteella C-kielenä kuten tekin, Petäjä kertoi Anna Tapion koululaisille.
Hän arvelee, että moni tämän päivän yläkoululainen elää samanlaista elämänvaihetta kuin hän 1980-luvun alussa.
– Eivät kouluhommat silloin kauheasti kiinnostaneet. Kun en ollut ihan varma, lähtisinkö opiskelemaan sähköasentajaksi vai parturi-kampaajaksi, menin kolmeksi vuodeksi lukioon.
Valkolakin jälkeen maailma näytti erilaiselta. Petäjä suosittelee lukiovaihtoehtoa lämpimästi myös annatapiolaisille.
– 15–16-vuotiaana pitäisi tehdä suuri päätös, joka vaikuttaa pitkälle elämään.
Lukion jälkeen Petäjä olisi halunnut kauppakorkeakouluun, mutta siellä ei vielä silloin ollut idän linjaa, jossa hänen venäjän taidosta olisi ollut hyötyä.
– Ainoa idänkaupan linja oli Kouvolassa liiketalouden instituutissa. Sinne otettiin 16 opiskelijaa, ja jäin 9,2:n keskiarvolla neljännelle varasijalle.
Lopulta Petäjä pääsi Kouvolaan opiskelemaan.
– Niihin aikoihin en ollut sliipattu ulkomaankaupan asiantuntija. Pää ja vaatteet olivat mustat, ja kirjat kulkivat viulukotelossa, Petäjä nauratti annatapiolaisia.
Armeijan jälkeen mies laittoi itsensä uskottavamman näköiseksi ja ryhtyi hoitamaan idänkauppaa. Ensimmäinen työpaikka oli Ermek Oy Kangasalla.
– Eli tavallaan ympyrä sulkeutui, kun palasimme tänne, reilut kaksi vuotta sitten Kangasalle muuttanut Petäjä sanoo.
Kangasalle veti tila ja rauha sekä se, että vaimo Mimmi on sieltä kotoisin.
Yritys poistaa kaupan esteitä
Venäjän kauppa kasvoi rajusti 1990-luvun puolivälissä. Timo Petäjän tietotaidolle Venäjän logistiikasta ja tavaravirtojen hallinnasta oli kysyntää.
Palattuaan vuonna 1996 Suomeen hän perusti yrityksen, jonka ympärille on kasvanut logistiikka- ja huolinta-alan yritysrypäs. ILP-Group poistaa yritysten kaupankäynnin esteitä sekä rajalla että sisämaassa. Se hoitaa esimerkiksi erilaisia sertifikaatteja asiakkailleen.
Petäjä pyörittää kotoaan Kangasalta yritystä, jolla on toimipisteet muun muassa Vantaalla, Helsingissä ja Moskovassa sekä terminaaleja Suomessa, Virossa ja Venäjällä.
Kuljetus- ja huolintaliike työllistää 90 logistiikan ammattilaista. Konserniin kuuluu kansainväliset logistiikkapalveluita hoitava ILP-Group Logistics Oy, Venäjän ja IVY-maiden rautatiekuljetuksia hoitava Belotron Logistics Oy, rautatiekaluston hallinnointiyhtiö Zeldorvag Eesti Oü sekä Venäjän sisämaan logistiikkapalveluita ja tullauksia hoitava Rosfindor OOO.
