Metsien hoito ja käyttö on Suomessa ollut vuosikymmeniä tiukasti säädeltyä ja monenlaisten suositusten ohjaamaa. Nuorena metsäsuunnittelijana Veikko Iittainen kulki vastavirtaan. Hänen näkemyksensä mukaan metsän hoidossa tärkeintä on metsänomistajan mielipide.
Metsäsuunnitelmaa laatiessaan Iittainen pyysi aina metsänomistajan mukaan maastoon suunnitelman tekoon. Suurin osa lähti mukaan ja metsässä keskusteltiin metsänomistajan tavoitteista yleensä ja tietyllä metsikkökuviolla.
– Keskustelun pohjalta kirjasin sovitut asiat suunnitelmaan, näin metsänomistaja sai suunnitelman, joka vastasi hänen omaa näkemystään, Kangasalla asustava Iittainen sanoo.
Asenne metsänhoitoa kohtaan on viime vuosina muuttunut. Monet metsänomistajat halusivat hoitaa metsiään eri tavalla kuin valtiovalta toivoi ja lopulta saivat tahtonsa läpi. Vuoden alussa voimaan tullut metsälaki on entistä sallivampi.
Puuta tarvitaan edelleen
Nykyisin ongelmana ei olekaan enää se, että metsänomistaja ei saisi hoitaa metsiään kuten haluaa, vaan se, että metsänomistajia ei kiinnosta metsäomaisuus lainkaan. Talousmetsiä jää hyödyntämättä, teollisuus ei saa raaka-ainetta ja tuotantolaitosten toiminta vaikeutuu.
Suomen metsäkeskuksen asiakkuuspäällikkönä Veikko Iittaisella on tähän ratkaisu.
– Jos metsänomistaja saadaan keskittymään omaan metsäänsä edes yksi tai kaksi tuntia vuodessa, se riittää tärkeiden ratkaisujen tekemiseen. Metsäorganisaatioiden on voitava tarjota tähän helppoja ja houkuttelevia tapoja.
Iittainen tietää ainakin yhden tavan: metsään.fi-palvelu, joka ehdottaa metsänhoitotöitä ja hakkuita tilan puustotietoihin ja metsänhoitosuosituksiin perustuen. Verkkopalvelu kertoo myös metsätilan arvokkaista luontokohteista.
– Palvelu on aikaan ja paikkaan sitomaton. Metsänomistaja voi avata sen missä tahansa.
Suomen metsät ovat parhaiten kartoitetut maailmassa. Tällä hetkellä jo useampaa kuin joka toista Suomen metsätilaa voi katsella metsään.fi-palvelussa. Tosin, palvelussa pääsee tarkastelemaan vain omistamaansa tilaa.
Tieto hyötykäyttöön
Paras mahdollinen tieto voi hyödyttää kaikkia. Sen pitkän uran Metsäkeskuksessa ja sitä edeltäneissä organisaatioissa tehnyt Veikko Iittainen oppi viimeistään työskennellessään 2000-luvun alussa toiminnanjohtajana metsänhoitoyhdistyksessä.
– Metsänomistajille voidaan tarjota erilaisia mahdollisuuksia. Urakoitsijat ja metsäyhtiöt voivat suunnitella omaa toimintaansa aiempaa paremmin, Iittainen listaa tiedon hyödyntämismahdollisuuksia.
Suomen metsäkeskus on Iittaisen mielestä looginen jakelukanava tiedolle, mutta se voi olla mikä tahansa muukin.
Itsekin etämetsänomistaja
– Metsäalalta toivoisin enemmän avarakatseisuutta. Tuntuu, että täällä on aina voitettava 6–0, vaikka välillä voisi olla hyödyllisempää voittaa vain 4–2 tai pelata tasan, pohtii Iittainen, jolle jalkapallo on lähellä sydäntä.
– Olen varmaankin oppinut sisukkaaksi, kun lapsena Padasjoella pelasin jatkuvasti jalkapalloa noin kolme vuotta vanhempien lasten kanssa.
Padasjoelta tie vei Evon perinteikkääseen metsäoppilaitokseen ja sieltä Itä-Hämeen kautta Pirkka-Hämeen metsälautakuntaan. Vaimo löytyi Hämeenkyröstä ja perhe muutti Kangasalle.
Lasten harrastusten myötä Iittainen päätyi valmentamaan FC Kangasalan junioreita ja toimii edelleen seuran taustajoukoissa.
Nykyisin työ on Metsäkeskuksen pääkonttorissa Lahdessa, mutta koti edelleen Kangasalla. Padasjoella sijaitsee Iittaisen metsätila.
Iittainen on itsekin tyypillinen etämetsänomistaja. Tilan metsät ovat kyllä hyvin hoidetut, mutta aikaa metsäomaisuuden hoitoon voisi käyttää nykyistä enemmän.
– Liian vähän minä siellä tilalla käyn, hän tunnustaa.
– Mutta polttopuita tulee kyllä tehtyä.
Aivan kuten tuhannet muutkin Suomen etämetsänomistajat.
Suomen metsäkeskus
