On kaiketi epäselvää, millä sarjatasolla Peter Panin Kadonneet pojat olisivat pelanneet jalkapalloa Mikä-mikä-maassa. Sen sijaan se tiedetään, että kangasalalaisen Tuomas Raatikaisen ”kadonneiden poikien” sarjataival alkaa kuutosdivisioonasta. ”Kadonneet pojat” ovat FC Kangasalan juniorikoulun läpikäyneitä ja sittemmin lähiseudun eri joukkueita eri tasoilla edustaneita vuonna 1993-95 syntyneitä pelureita, joita muun muassa Raatikainen oli viime talvena kokoamassa yhteen FC Kangasalan edustusjoukkueeksi.
Mukana on lähes kolmekymmentä kangasalalaista parikymppistä nuortamiestä, jotka pienestä ikäerostaan johtuen olivat jo entuudestaan enemmän tai vähemmän tuttuja toisilleen huolimatta siitä, että FC Kangasala koottiin kahdesta eri joukkueesta. Futsal-kentillä ja harrastemielessä nurmikentillä pelanneet joukkueet miettivät molemmat tahoillaan aloitusta kuutosdivisioonassa, ja kun joukkueiden välillä oli selkeä linkki muutamien pelureiden kautta, voimat päätettiin yhdistää.
– Olen itse pelannut niin 1993, -94 kuin -95 ja -96 syntyneiden kanssa, joten niin vanhemmat kuin nuoremmatkin pojat joukkueessa ovat minulle tuttuja. Riittävän iso pelaajarinki oli puolestaan yksi kriteeri sille, että lähdin vetämään joukkuetta, valmentajan viitan harteilleen ottanut Raatikainen sanoo.
Joukkueen ikärakenteesta ja varsin tiiviistä taustasta johtuen pelaajat ovat niin sanotusti samalla aaltopituudella. Raatikaisen mukaan tekemistä arjessa kuitenkin toisaalta vahvistaa se, että pelaajat tulivat kahdesta eri joukkueesta.
– Kukaan ei ole uskaltanut harjoituksissa löysäillä, kun kaikki eivät kumminkaan ole entuudestaan ihan täysin tuttuja. Tosi hyvin porukka on silti hitsautunut yhteen, jopa paremmin kuin uskalsin toivoakaan.
Samoilla linjoilla on joukkueen kapteeniksi valittu Jussi Kala, jonka mukaan yhteishenki on kunnossa – yhteispeli kentällä sen sijaan kaipaa ymmärrettävästi vielä hiomista. Niinpä nousun peräänkään ei heti ensimmäisellä kaudella haikailla, varsinkin kun oma ja muiden joukkueiden taso on ennen kauden alkua täysi kysymysmerkki.
– Tärkeintä on kaikille päästä pelaamaan ja samalla ehkä myös luoda vähän uutta perinnettä Kangasalle. Ainakin itselläni on ajatus, että tällä porukalla pelattaisiin pitkään yhdessä – ja ehkä sitten jossain vaiheessa myös noustaisiin ylemmälle sarjatasolle.
