Terveen järjen häväistys

Me elämme jälleen järjen häväistyksen sesonkia. Pääsiäinen, kaikista kristillisistä juhlista pahin. Sille ei vedä vertoja edes joulu, vaikka sitäkin vietetään joka vuosi ja vielä jopa suuremmalla innostuksella. Mutta pääsiäinen, se on ihan omaa luokkaansa.

Joulun kertomus vielä menee: se on kuin kaunis satu, joka kimaltelee kultaa ja hopeaa niveltyen osaksi monen nostalgisia tunnelmia lapsuudesta. Jollain tavalla se on monin tavoin verrattain vaaraton. Se on pehmeä ja suloinen, iloinen perhejuhla.

Pääsiäisessä pahinta eivät kuitenkaan ole hiljaisen viikon risti ja kärsimyksen kauhut. Tavallaan ne vain kertovat siitä todellisuudesta, jossa ihminen elää ja siitä, millainen ihminen on toiselle ihmiselle valitettavan usein. Häväistys ei ole siinä. Terve järki kohtaa skandaalin kolmantena päivänä haudalla.

Vähän ennen pääsiäistä isoissa sanomalehdissä toistuu jo jonkinlaiseksi rituaaliksi tullut ilmiö: mielipideosastoilla julkaistaan erilaisia kirjoituksia, jotka pyrkivät joko osoittamaan, että oikeastaan Jeesuksen opetuslapset lavastivat Jeesuksen kuoleman tai vaihtoehtoisesti Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat myyttejä, jotka ovat jo aiemmin esiintyneet lähes samankaltaisena joissain muinaisissa mysteeriuskonnoissa.

Ajatus siitä, että joku olisi herännyt kuolleista kolmantena päivänä herättää syvää pahennusta. Se ei mahdu ihmisen kokemusmaailmaan. Sille ei ole historiassa ennakkotapausta. On jotenkin helpompaa ajatella karusti, että todennäköisemmin ristille lyöty kiertävä opettaja ja ihmeidentekijä Jeesus päätyi joukkohautaan – aivan kuten muutkin teloitetut rikolliset. Pääsiäisen sanoma on vain aivan liian uskomaton ja hämmästyttävä.

Kuitenkin pääsiäisen ihmeelliset tapahtumat ovat koko kristinuskon perustus. Ei ole sattumaa, että neljässä evankeliumissa kaikkein merkittävimmän ja yksityiskohtaisimmin kuvatun osuuden muodostavat kärsimyskertomukset ja se, mikä niitä seuraa. Kristinuskoa ei ole ilman ristinkuolemaa, mutta ei myöskään ilman tyhjää hautaa pelkkine käärinliinoineen. Ilman Jeesuksen ruumiillista ylösnousemusta ja ilmestymistä opetuslapsille koko kristinusko kaatuu ja murenee. Usko Jeesuksen ylösnousemukseen on koko kristinuskon alku ja perusta.

Terveen järjen puutteesta emme kuitenkaan voi syyttää opetuslapsia. Jeesuksen vangitsemisen jälkeen opetuslapset jättivät uppoavan laivan. Kaikkein vannoutuneinkin – Pietari – kielsi mestarinsa kolmesti turvatakseen henkensä.  Järki oli mukana myös haudalle varhain sunnuntaiaamuna menneillä naisilla, jotka enkelin tavatessaan eivät riemuinneet vaan pakenivat pois kauhuissaan… Ja silti heidän keskellään tapahtui jotain kertakaikkista ja hämmästyttävää, joka muutti heidän ja kaikkien tulevien sukupolvien elämän käsittämättömällä tavalla.

Näin sanoo Herra Sebaot:

– Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä,

jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta,

tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni?

Sak. 8: 6

 

Heikki Repo

Pälkäneen seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?