Huolehtiminen on rakkautta

M-L K

Aina ei ole helppo tietää, minkälaisessa suhteessa ihmiset ovat toisiinsa. Kolmivuotias lapsenlapseni, jolla on vain siskoja, yritti kerran kertoa hoitokaverinsa veljestä: – Ronjalla on yksi poikasisko!

Ensi sunnuntain tekstissä, Joh.17: 11–17 Jeesus on Jumalan edessä ja rukoilee meidän kaikkien puolesta. Hänestä tulee näkyviin uudenlainen näkökulma: hän käy aivan kuin työneuvotteluja Jumalan kanssa.

Jeesus kertoo, että hänen työnsä maailmassa on päättymässä, hän on kirkastanut Isänsä täällä maan päällä, ja hän on ilmoittanut Jumalan nimen omilleen. Nyt nämä tietävät, että kaikki on lähtöisin Jumalasta.

Vaikka tehtävä on suoritettu, niin Jeesuksella on suuri huoli seuraajistaan. Hän itse on jo kahden elämän ja maailman rajalla, mutta hänen oppilaansa tulevat jäämään maan päälle. Hän rukoileekin heille suojelusta. Kun hän oli itse vielä täällä, hän pystyi varjelemaan omiaan.

Erityisesti Jeesus pyytää, että hänen seuraajansa olisivat yhtä, ettei mikään repisi heitä erilleen. Esimerkiksi hän nostaa läheisen suhteen Isäänsä: kuinka he ovat yhtä.

 

Näin äitienpäivän lähellä Jeesuksen juhlallisesta, ylipapillisesta rukouksesta löytyy meille ihmisillekin tuttuja sävyjä. Jeesuksen huolessa opetuslapsistaan, jotka hän joutuu jättämään, on samanlaista huolta ja tuskaa, mitä me vanhemmat ja varsinkin äidit tunnemme, kun ajattelemme lapsiamme ja lastenlapsiamme.

Mietimme usein, miten he tulevat selviämään elämän myrskyissä. Mietimme mennyttä ja punnitsemme, olemmeko antaneet lapsille riittävästi matkaevästä, ja onko se sittenkään ollut oikeanlaista. Monenlainen huoli voi painaa äidin mieltä niin, että lasten asiat pyörivät päivät mielessä, ja yöunet karisevat.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei meidän tarvitse lähettää rakkaitamme yksin tulevaisuuteen, vaan voimme pyytää heille samalla tavalla suojaa ja varjelusta, niin kuin Jeesuskin pyysi seuraajiensa turvaksi.

 

Runossani Äitinä olemisesta puhun siitä, miten vanhemman suhde lapseen ja siihen liittyvät ilot ja huolet koko ajan muuttuvat.

 

   Juuri kun oppii olemaan

    vauvan äiti,

    lapsi onkin äkkiä

    taaperoiässä.

 

    Kun oppii olemaan

    uhmaikäisen äiti,

    täytyykin tukea

    kohta koululaista

    – kuljettaa pientä sormea

    eteenpäin

    elämän kirjaimilla.

 

    Ja kun oppii olemaan

    murkun äiti,

    pitääkin pian jo irrottaa,

    päästää ohjeiden ja neuvojen narut

    – luottaa nuori

    Isompien käsien kannettavaksi.

    – Näin äidin sydän voimistelee.

 

Toivotan lukijoille oikein mukavaa äitienpäivää ja yhdessäoloa,

Marja-Liisa Kuitunen

Padankoski

Kommentit (2)

  1. keijo

    Tämä on kaunis lahja tuntea sen, että minusta pidetään minua rakastetaan ja ollaan kiinostuneitä mieli piteistäni .Tämä tuo hyvää mieltä ja aina saa hyvää palautetta kun kylvää hyvää ja paras on se kun saamme kohdata laupeuden isän taivaassa ja saada anteeksi Jeesuksen veren kautta syntimme ja armo tule elämään ja Jumalan suosio ja varjelus rikkaassa elämässä meillä noudattaen Jamalan sanan opetusta vapaudessa ja kiitos mielessä kiitos ja siunausta,keijo

  2. Satan is the Lord

    On lahja ihmiselle olla uskossaan vahva ja tuomita toisin ajattelevat ja pyrkiä hurmokselliseen tilaan jossa mikään eikä kukaan voi olla oikeassa jos ei kaikessa luota ja usko yli 2000 vuotta sitten kirjoitettuun aikuisten satuun jota on muokattu vuosisatojen saatossa uskovien tarpeita tyydyttäväksi opiksi jonka varjolla voi tehdä syntiä kunhan kuittaa anteeksiannon katumalla. Ja sitten vielä pitäisi oppia välimerkkien käyttö. On tämä raskasta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?