Talous oli tiukalla, kun opiskelija ja äitiyslomalainen ostivat ensiasunnon. Talous kaatui, kun uuden asunnon viemäri ei vetänyt, vaan jätevedet tulvivat parketin alle ja seinät paljastuivat kulisseiksi.
Sosiaalitoimistossa kerrottiin, etteivät tukikriteerit täyty, mutta silti kunta auttoi pahimman yli. Yhteiskunnan apu tuntui erityisen tärkeältä siksi, että vanhemmat ja sukulaiset olivat jääneet yli sadan kilometrin päähän.
Myöhemmin minäkin sosiaalipummi olen muuttunut lähes kunnon kansalaiseksi.
Meillä Suomessa on tapana, että yhteiskunta auttaa vaivihkaa, luottamuksellisesti. Minäkin olen kuvitellut, ettei sossun leima jää ikuisesti otsaan. Mutta valistunut perussuomalainen pystyy jopa ihonvärin perusteella kertomaan, kuka elää yhteiskunnan tuella.
Rautajärveläinen kunnanvaltuutettu Jani Luukkonen kopioi Facebook-sivulleen vuosikausia netin rasistipalstoilla pyörineen ”vitsin”. Ääliömäisyys edustaa sitä luokkaa, jota kunnanvaltuutettu ei kerta kaikkiaan voi sivuilleen laittaa.
Luukkonen puolustautui, ettei hänellä ole mitään vääränvärisiä vastaan, vaan hän paheksuu sosiaalituella eläjiä.
Tuhansien kilometrien päähän juuristaan päätynyt maahanmuuttaja tarvitsee apua enemmän ja pidempään kuin me suomalaiset. On inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää, että Suomi auttaa tulijoita.
Ruotsi on noudattanut Suomea avoimempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Sen ansiosta esimerkiksi Syyrian kriisi toi läntiseen naapuriin täysiä lentokoneellisia koulutettuja lääkäreitä ja tohtoreita.
Ruotsin ei tarvitse valita pakolaisten joukosta parhaimmistoa, vaan itse matkansa hankkiva oppinut ja varakas väki suuntaa maahan, jossa tulijat on ennenkin toivotettu tervetulleeksi.
Ruotsi saa maahanmuuttajista samanlaisen piristysruiskeen kuin Yhdysvallat aikanaan. Osaavien ja yritteliäiden tulijoiden ansiosta läntinen naapuri porskuttaa lähivuosina eteenpäin. Mummoutuva Suomi sen sijaan näivettyy, koska työikäistä väkeä ei ole tarpeeksi.
Muutamat taiteen ystävät raivostuivat muutama vuosi sitten, kun leimasin mekkoon pukeutuneen miehen mukataiteilijaksi. En silloin osannut pitää entisen huippu-urheilijan uutta ulkomuotoa kannanottona.
Lauantaiyönä olin ylpeä eurooppalaisuudestani. Samaan aikaan kun ahdasmielisyys nostaa päätään, Euroviisuvoittajaksi äänestettiin parrakas naishahmo.
Ihmiset osoittavat yllättävissä paikoissa, etteivät suvaitse suvaitsemattomuutta. Kun Suomen homokeskustelu alkoi muistuttaa 1930-luvun natseja tai 2010-luvun Putin-nuoria, tavalliset suomalaiset meinasivat valita homon presidentiksi.
Kommentointi on suljettu.