Uskon todellisuudesta

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on: ”Taivaan kansalaisena maailmassa”. Siihen liittyvät myös pyhän tekstit.

En tässä kirjoituksessani liity kuitenkaan niihin, vaan käytän tämän keskiviikon ”Päivän tunnussanassa” ollutta tekstin kohtaa. ( 1. Joh. 5:20.) Siinä kerrotaan ihmiselämän tärkeimmästä asiasta: Miten ihminen pääsee sisälle uskonelämän todellisuuteen. Tieksi ilmoitetaan yksin Kristus. Ihminen voi tulla tietoiseksi Jumalan todellisuudesta. Hän voi oppia tuntemaan Jumalaa ja päästä Hänen lapsekseen. ”Jumalan poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme Hänet, joka on todellinen.”

Tähän asiaan oppi-isämme Martti Luther palasi kerta toisensa jälkeen. Hänelle sanat: ”Yksin usko ja yksin Kristus olivat kaikkein tärkeimmällä sijalla.

Palatkaamme tekstiimme. Siinä sanotaan: ”Tässä todellisuudessa me elämme, kun olemme Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.”

Tuttu pienoisevankeliumi sanoo asian näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon , että Hän antoi ainokaisen poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16 )

Ne, jotka eivät halua uskoa, ovat uskontodellisuuden ulkopuolessa. Uskon synnyttää ja sitä myös ylläpitää Jumalan Pyhä Henki. Itse Jumala myös arvioi uskomme, joten ihminen ei saa eikä voi sitä onneksi tehdä, onneksi.

Hänen edessään jokainen meistä on tasa-arvoinen. Inhimilliset mittapuut eivät merkitse mitään. Yksi kuitenkin merkitsee kaikkea. Se on usko Kristukseen.

Seppo Lahtinen

eläkeläinen, Pälkäne

Seppo Lahtinen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?