Sappeen ratsutilan vikellyskurssilla oman kehityksen näkee nopeasti

Voimistelua hevosen selässä

 

Samuli Ukkonen näyttää, miten hevosen selässä seistään.

11-vuotias Santeri Ukkonen ponkaisee itsensä hevosen korkuisen vikellyspukin päälle.  Hän asettuu seisomaan sen takaosaan, huokaisee pari kertaa keskittyneesti ja ponnauttaa itsensä takaperin voltin kautta maahan.

– No, on se mennyt paremminkin, hän toteaa vaatimattomasti.

Santeri Ukkonen on harrastanut vajaat kaksi vuotta ratsastamista. Kun Sappeen ratsutilalla järjestettiin vikellyskurssi, Santeri päätti heti ottaa osaa kurssille. Kolme kerran kurssin jälkeen hän oli niin koukussa lajiin, että jatkoi toiselle kurssille.

 

Perusasioista se alkaa

Vikeltäminen tarkoittaa voimistelua hevosen selässä.   Kurssin ohjaaja Lilli Merisen mukaan vikeltämisen voi aloittaa ilman ratsastustaustaakin. Vaikka voimistelutaustasta ja kehonhallinnasta on lajissa hyötyä, ei Santeri Ukkosen taitamia takaperin voltteja lajin aloittajan tarvitse osata tehdä.

– Kurssilla treenataan vikellyksen perusliikkeitä, kuten selkäänhypyn, perusistunnan, polvivaa’an, myllyn ja seisonnan alkeita. Vaativamman tason liikkeitä saksia ja lankkua ei vielä tehdä.

Jokainen vikellyskerta kestää puolitoistatuntia, joista puoli tuntia verrytellään ja tehdään harjoituksia vikellyspukilla. Kun kroppa on lämminnyt, aloitetaan treenaaminen hevosella.

Sappeen ratsutilalla vikellyshevoseksi on valittu puoliverinen Kalle, joka on luonteeltaan rauhallinen ja säyseä.

– Hevosen on sallittava ihmisen juokseminen vierellään ja antaa tämän seistä selkänsä päällä. Hyvällä vikellyshevosella on pyöreä, tasainen laukka, Merinen kuvailee.

Lajissa voi kilpailla käynnissä ja laukassa. Sappeen kurssilla liikkeitä tehdään kuitenkin myös ravissa.

 

Hevosta ohjataan äänillä

Vikellyksessä hevosta juoksutetaan halkaisijaltaan vähintään 15-metrisellä ympyrällä ääniapujen, juoksutusraipan ja juoksutusliinan avulla. Hevosella on yllään erityinen vikellysvyö, jonka kahvat ja kaksi jalkalenkkiä helpottavat liikkeiden suorittamista.

11-vuotias Samuli Ukkonen puntataan Kallen selkään. Samuli Ukkonen ottaa perusistunta-asennon: hän taivuttaa nilkkansa suoriksi ja nostaa kädet ryhdikkäästi sivuilleen. Seuraavaksi on myllyn vuoro. Siinä vikeltäjä tekee hevosen selässä istuvassa asennossa 360 asteen käännöksen.

Lilli Merinen muistuttaa, kuinka tärkeätä on myötäillä kropalla hevosen liikkeitä.

– Ja hyvä ryhti pitää muistaa aina. Ylväydestä ei tässä lajissa ole haittaa. Päinvastoin.

 

Kärrynpyöriä hevosen selässä

Merinen päätyi vikellysohjaajaksi sekä oman että 13-vuotiaan siskonsa vikellysharrastuksen kautta. Tällä hetkellä hän ei itse vikellä, mutta valmentaa aloittelijoista maajoukkuetasolle vikeltäjiä. Merinen on Suomen Ratsastajainliiton 1-tason valmentaja ja vikellyksen tuomarikokelas. Vikellyksen lisäksi hän valmentaa myös ratsastuksessa.

– Ihastuin itse vikellyksessä siihen, että oman kehityksen huomaa nopeasti. Muistan, kuinka hieno tunne oli, kun ensi kertaa onnistuin seisomaan hevosen selässä.

Lajissa kilpaillaan käynnissä ja laukassa yksin, parina tai joukkueena. Merinen kilpaili yksin laukassa sekä parina käynnissä. Hän kertoo nauttineensa kilpailun vapaaohjelmaosuudesta, jossa luovuudella ei ollut rajaa.

– Vain mielikuvitus oli rajana liikkeiden kehittämisessä. Todella taitavat vikeltäjät tekevät hevosen selässä kärrynpyöriä ja takaperin voltteja, sekä pysyvät selässä olkaseisonnassa ja yhden jalan varassa.

Lajina vikellys on Suomessa pienimuotoista. Kilpailuja Suomessa järjestetään kesäisin pari kolme. Siksi Merinenkin on lähdössä kesällä maajoukkueeseen kuuluvan siskonsa kanssa Belgiaan kilpailemaan.

Esimerkkejä vikellysliikkeistä:

 

- Sakset. Siinä vikeltäjä ottaa ensin jaloillaan vauhtia edestä, kumartuu eteenpäin ja kahvoista kiinni pitäen heittää jalat suorina korkealle hevosen lautasten yläpuolelle ilmaan, jossa jalat saksaavat: vasen jalka siirtyy ristiin oikean yli ja vikeltäjä kääntyy istumaan takaperin. Seuraavaksi vikeltäjä tekee saman niin, että hän heittää jalat korkealle eteen- ja ylöspäin (eli jälleen hevosen lautasten yläpuolelle) ja uuden saksauksen jälkeen päätyy istumaan taas oikeinpäin.

 

- Lankku. Lankussa on kaksi vaihetta, joista jälkimmäinen päättyy alastuloon. Ensimmäisessä vaiheessa vikeltäjä heittää ojennetut jalkansa taakse ylös ja päätyy käsiseisontaan. Tästä asennosta lantio taitetaan terävästi alas ja vikeltäjä liukuu pehmeästi sivuittain istumaan vasemmalle puolelle, pää ja hartiat kuitenkin kääntyneinä eteenpäin. Toinen osa alkaa ensimmäisen tapaan käsiseisonnalla ja laskeutuu siitä laajassa kaaressa pehmeästi maahan ympyrän ulkopuolelle, katse ja vartalo suunnattuna hevosen menosuuntaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?