Torjuntavoittoja ja kurkkupastilleja

Värikkäissä jääkiekon MM-kisoissa Suomi otti arvokkaasti hopeaa, Venäjä ylivoimaisesti ja tuomariäänin mutta vähemmän arvokkaasti kullan. Suomen suureksi sankariksi on leivottu valmentaja Erkka Westerlundia. Hän kokosi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti Suomelle nuorekkaan joukkueen jääkiekon MM-kisoihin, hitsasi yksilöt saumattomaksi kokonaisuudeksi ja sai pelaajista irti kaiken mahdollisen – jopa enemmän.

Näin puhutaan nyt jälkikäteen.

Hienoinen on raja sankarin ja roiston välillä. Jo turnauksen alussa Suomen taivalta varjosti joukkueen valintaan liittynyt narina, kun ensi kauden KHL-Jokereita valmentavan Westerlundin katsottiin valinneen maajoukkueen täyteen entisiä, tulevia tai nykyisiä narreja. Kaukalossa Suomen otteet ailahtelivat alkulohkossa niin, että pelien päättyminen jo ennen tosipelejä oli enemmän kuin lähellä – vaikka lehdistössä jälkikäteen vakuuteltiinkin, ettei se muiden avusta ollut kiinni.

Ilman maalivahti Pekka Rinnettä valmentaja Westerlund olisi saanut selitellä jo alkulohkovaiheen jälkeen, miten ”peli olisi juuri ollut loksahtamassa uomiinsa, jos vain joukkue olisi päässyt jatkoon”.

Rinne on edustanut Suomea aiemmin kaksissa MM-kisoissa hyvillä otteilla mutta vailla mitalin makua. Tänä keväänä hän oli suurin yksittäinen syy sille, että Suomen yllä jo leijunut vuosikymmeniin huonoin sijoitus kirkastui lopulta hopeaksi. Joukkueen menestyksen myötä Rinne puolivahingossa antoi Westerlundille aimo sympatiaruiskeen syksyllä alkavaan KHL-kauteen.

Rinne palkittiin syystä turnauksen parhaaksi pelaajaksi, sillä kisoissa vain Italian maalivahdille Daniel Bellissimolle kertyi enemmän torjuntoja – mikä kertoo omaa kieltään Suomen puolustuspelaamisen onnistumisesta.

 

Kisojen aikana Valko-Venäjällä huomattiin monella tasolla, että menestys vaientaa epäilijät. Vieläkö kukaan muistaa, mikä poru syntyi MM-kisojen viemisestä ihmisoikeuksia polkevaan Valko-Venäjän ”diktatuuriin”? Presidentti Aleksander Lukashenkoa varmasti lämmitti television studioryhmän kehuvan finaalin päätteeksi, miten MM-kisoissa tuskin koskaan on ollut parempi tunnelma.

Antoi turnaus jotakin myös jalkapallon ystäville. Jalkapallossa on pitkään pohdittu videoiden käyttöönottoa tuomarivirheiden välttämiseksi, mutta Minskin kisat valmistavat futisväkeä siihen, ettei videoiden myötä tavoitteeseen välttämättä päästä. Toisaalta kameroilla voi saada tallennettua esimerkiksi kiintoisan hetken, jolloin toisen joukkueen valmentaja pyytää veljellisesti viittoilemalla kurkkupastilleja naapurivaihtoaitiosta, kun oma kurkku on kylmästä pahoin kipeytynyt.

Jalkapallisteille lohduttava tieto on kuitenkin se, että ennalta arveluttaviin olosuhteisiin myönnetyt kisat voidaan viedä läpi onnistuneesti. Niinpä Qatarin vuoden 2022 kisoja tuskin tarvitsee perua, vaikka onkin jo käynyt ilmi, ettei kesäaikana äärimmäisessä kuumuudessa voida edes pelata.

Olen itse suhtautunut aina jääkiekon MM-kisoihin kunnioittavasti, vaikka osa kovan luokan kiekkofaneista on jaksanut mollata olympiavuoden MM-taistoa tasoltaan ja arvoltaan säälittäväksi turnaukseksi. Nyt en oikein tiedä, mitä ajatella. Optimisti sisälläni sanoo tyytyväisenä, että yksilöillä ei ole merkitystä ja Suomi voi jatkossakin haastaa nimekkäämmät vastustajansa hyvällä yhteispelillä. Pessimisti puolestaan ihmettelee, miten hasardin Atte Ohtamaan, epävarman Juuso Hietasen, ladon seinästä ohi laukovan Jori Lehterän ja täysin saamattoman Petri Kontiolan kaltaisten ”johtotähtien” ympärille kootulla porukalla voi ylipäätään päästä MM-finaaliin. Kuinka huonoja ne muut maat oikein olivat?

Turnauksen päättymisen jälkeen en liene ainoa hämmentynyt. Ajateltavaa sai ainakin Mtv3, kun vastoin firman oman mainoksen sanomaa mestaruuteen ei tarvita Mertsiä. Siihen tarvitaan Mertsin lisäksi Yle. Tai maalivahdin lisäksi se muukin joukkue. Tuomarit, jotka eivät nielaise pilliään kiperissä paikoissa, ovat sitten jo plussaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?