Lausuja: Arkin yleisön toiveet teettivät runomies Reijo Vähälällä kunnon työrupeaman

Mieliruno ravistelee kuin ukkospuuska

Runomies Reijo Vähälä on kulkenut lausuntakieruteilla 20 vuotta.

Ympäri Suomea tunnettu runomies, harrastajalausuja Reijo Vähälä on juuri saanut väkevän otteen ranskalaisen Charles Baudelairen rakkausrunosta, kun Pälkäneen pääkirjaston ikkunoihin rytisee raekuuro, ja ukkosen jyrähdys hukuttaa lausujan äänen.

Kuulijat vilkuilevat vuoroin ikkunoihin ja toisiinsa, mutta esiintyjä pysyy rauhallisena.

– Olen saanut kilpailijan, Vähälä toteaa ja lisää tehoa mikrofoniin, jotta lausunta voi jatkua.

Lamput sammuvat ja alkavat taas syttyä hitaasti yksi kerrallaan, kunnes seuraava salama taas pimentää ne. Kesän ensimmäinen ukkospuuska luo yhtäkkiä komeat vaikka pelottavat kehykset Arkin Älä elämää pelkää -runoillalle.

Pauhun keskellä tehdään niin kuin on suunniteltu: hypätään tunnelmasta toiseen ja annetaan

Merja Vaittista kiinnostaisivat toiverunoillat jatkossakin.

mielirunojen puhua, kuiskata tai ravistella.

Pälkäneen pääkirjaston ja kulttuuritoimen yhdessä järjestämän illan ohjelma muodostui lausujalle etukäteen jätetyistä runotoiveista sekä paikan päällä esitetyistä toivomuksista. Niitä sai ehdottaa Vähälän omasta 150 vaihtoehtoa sisältävästä runolistasta.

Lähes kaksituntiseen runonauhaan pujotettiin niin lausuntailtojen kestosuosikit, Aale Tynnin Kaarisilta ja Lauri Viidan Alfhild, kuin monet lausujalle itselleenkin uudet runot. Joukkoon sopi niin Juice Leskistä kuin Larin-Kyöstiä.

Kuulijat olivat runolle uskollista väkeä, pitkämatkaisin oli tullut Nokialta asti kuulemaan runomiestä. Pälkäneläinen Merja Vaittinen, itsekin vähintään lausunnan puoliammattilainen, kiinnostui toiverunoillasta heti siitä kuultuaan.

– Omaa runotoivetta en jättänyt, mutta idea on kiva. Päätin saman tien tulla, ja oikein mielenkiintoista tämä olikin, hän kiitti.

Toiveita vierailta mailta

Runomiehestä itsestään illan yleisö oppi ainakin sen, että hän on huolellinen ja työhönsä perusteellisesti paneutuva lausuja. Sen kertoivat monet

Illan viimeinen esitys oli runomiehen oma valinta, Matti Nummensalon Oodi naiselle, joka lausutaan polvistuneena.

varta vasten Arkin runoiltaa varten harjoitellut runot, joita Vähälä ei ollut koskaan ennen esittänyt.

Hänen oma runolistansa sisältää käytännössä pelkästään suomalaista lyriikkaa. Arkin runotoiveissa pyydettiin kuitenkin useita käännösrunoja, ja niinpä esitys alkoi puolalaisen Wislawa Szymborskan runolla Elämä pikatoimituksena. Illan mittaan yleisön toiveet johdattivat Vähälän muun muassa Baudelairen ja Pablo Nerudan pariin.

Runomies paljasti, että toiveiden joukossa oli hänelle uusia ja vaikeitakin, hitaasti avautuvia tekstejä, niin että työstäminen vei aikaa – mutta kaikki oli harjoiteltu ja kaikki toiveet tuli täytettyä.

Hieman runopääomaa kertyi miehen omankin pussin pohjalle.

– Olen tosi iloinen näistä uusista runolöydöistä. Varmaankin kolme tai neljä niistä otan jatkossa omalle listalleni, hän lupasi.

Syntyjään alajärveläinen Vähälä kertoi myös, että hän ei yleensä rohkene lausua muilla murteilla kuin kotoisella pohjalaisella. Arkissa yleisö pääsi silti todistamaan, miten mallikkaasti sujuivat sekä lappilaiseen että savolaiseen puheenparteen sovitetut runot.

Ukkosen aiheuttama valaistuksen vaihtelu tehosti Reijo Vähälän lausuntaa.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>