Tänä vuonna pääsee Suomessa ylioppilaaksi noin 36 000 nuorta. Tuskin on monta muuta yhtä ikimuistoista hetkeä, jossa yhteisesti voidaan jakaa tietty sukupolvikokemus. Onko mahtavampaa fiilistä kuin se, että tietää pääsevänsä koulutyön ikeestä ikuisiksi ajoiksi eroon?
Sataneljä vuotta sitten toukokuussa juhli Luopioisten seudulla vain yksi ylioppilas.
Kyseisenä vuonna suoritettiin maassamme kaiken kaikkiaankin ainoastaan 937 ylioppilastutkintoa. Luopioisissa se oli äärimmäisen harvinaista: vielä vuoteen 1920 mennessä sieltä kotoisin olevista vain 12 oli päässyt ylioppilaaksi. Heistäkin viisi oli samasta Pätiälän kartanon sisarussarjasta.
Se, että Tampereen Klassillisessa Lyseossa painoi 1910 muiden ylioppilaiden joukossa valkolakin päähänsä Syrjän torpan esikoinen Aitoon Lemmettylästä, oli jotain aivan poikkeuksellista.
Mitä silloin mahtoi ajatella kansakoulunopettaja, joka aikoinaan oli kannustanut laittamaan perheen etevän pojan oppikouluun?
Pysyivätkö vanhemmat nahoissaan siitä ylpeydestä, että silloisessa sääty-yhteiskunnassa edes tälle vanhimmalle lapselle oli voitu mahdollistaa koulunkäynti tilanteessa, jossa jokaista vahvatekoista poikaa olisi tarvittu työntekoon.
Osasiko Vähä-Lemmittylän kartanonväki iloita tietäessään, että vain heidän lastensa mukana torpparinpojalle alun alkaenkin oli avautunut koulutie ja kortteeri Tampereelle?
Miltä tuntui itse päähenkilöstä?
Suomenkielisissä 8-luokkaisissa poikalyseoissa oli Tampereella tuolloin yhteensä 540 oppilasta. Suomen tilastollinen vuosikirja kertoo, miten oppilaat sijoittuivat vanhempien taustan mukaan: oli virkamiesten, porvarien ja tilallisten lapsia.
Kuuluikohan torpan poika luokkaan ”muu rahvas”, johon molemmissa lyseoissa lukeutui yhteensä vain 16 oppilasta? Olikohan hän saanut maalaistaustansa ansiosta täydet pisteet matematiikan ylioppilaskoetehtävästä 6., jossa piti laskea maanviljelijän kuorimattomasta maidosta saama kilohinta, kun 15,5 rasvaprosentin kermasta sai 80 ja kuoritusta 0,5 %:sta maidosta 3 penniä kilolta?
Olikohan hän kirjoittanut äidinkielen aineen aiheesta Auringon vaikutuksesta maahan vai Mitä opinnoita enimmän harrastat?
Suomi on ollut tuolloin ihmeellinen maa ja ajankohta aivan erityinen. Ylioppilastutkinnon ja siihen johtavan koulutuksen arvostamisella oli juuret suomen- ja ruotsinmielisten välisessä kulttuuritaistelussa.
Venäläistämispolitiikan ja sortovuosien varjossa haluttiin tehdä myös kaikki, että kansakunnan sivistystaso kohoaisi ja että laajemmista väestönosista saataisiin koulutettua toimijoita suomenkieliseen virkakuntaan. Tästä saattoi olla kyse, kun aitoolaisen ylioppilaan lääketieteen opintoihinsa ottaman lainan takaajiksi tulivat perimätiedon mukaan Lemmittylän kartanoiden isännät!
Syrjän torpan raivasi omin käsin metsään Matti Heikinpoika vuoden 1850 paikkeilla. On uskomatonta, että jo tuon köyhän paikan seuraava polvi pääsi näkemään poikansa ylioppilaana.
Lyseon kevätjuhlassa 1910 oli valkolakkien lisäksi toinenkin seikka, joka teki unohtumattoman vaikutuksen. Sittemmin Henna-mummuksi kutsuttu torppari, ylioppilaan äiti, muisteli useasti vielä vanhoilla päivillään, miten ylioppilasneitojen hameen helmat oli koristeltu elävin kukkasin.
Me voisimme antaa mielissämme ruusut, paitsi tämän kevään ylioppilaille, myös 100 vuoden takaiselle sivistystahdolle ja tien avautumisesta opintoihin säädystä ja taustasta riippumatta.
Kommentointi on suljettu.