Pula!

Ajan yksin Lahdentietä itään. Vastaantulevat rekat roiskuttavat kuravettä tuulilasiin. Yritän piristää mieltäni laulamalla mummin opettamaa lastenlaulua: ”Kevätsatehilla vainen niin lysti on, että litsis ja lotsis mä astun. Kas, tuonne se kasvatti vuokkoja. Enpä huoli vaikka mä kastun.”

Kuivan joenuoman rannassa mustaviittainen nuorten joukko kohottaa kätensä ja huutaa kuorossa: ”Pula!” Se on setswanaa ja tarkoittaa sadetta. Tällä kertaa huuto tarkoittaa:” Eläköön!” Kaksikymmentä uutta teologia juhlii valmistumistaan. Edessä on elämä ja uudet mahdollisuudet. Takana on kolme raskasta vuotta opiskelua ja toisaalta iloista yhdessäoloa. Halu vapauteen on suuri, mutta mielessä on myös epävarmuus: Kantaako elämä? Tuleeko kaipuu koulun lihapatojen ääreen?

Viimeinen vuosi oli raskas myös siksi, että eteläistä Afrikkaa koetteli kuivuus. Kesä sateet olivat olleet niukat. Edessä oli kuiva talvijakso. Se joki, joka edellisenä vuonna tulvi, oli kuivunut. Pääkaupungin patoaltaan pinta oli painunut alle hälytysrajan. Se ennusti kovia aikoja ihmisille ja karjalle sekä maalla että kaupungissa.

Jeesus eli maassa, jossa puhtaan veden saanti ei ollut itsestään selvyys. Elämä oli riippuvaista oikeaan aikaan tulevista sateista. Toki oli olemassa jokia ja luonnonlähteitä. Kylien läheisyyteen oli kaivettu kaivoja ja Jerusalemin kaupungin ja temppelin vesihuoltoa auttoi vesijohto. Noista lähteistä ei kuitenkaan riittänyt vettä viljelyksille. Sadevettä kerättiin säiliöihin kuivan ajan varalta. Siellä se muuttui ajan kuluessa ummehtuneeksi ja pahanmakuiseksi, mutta jos parempaa ei ollut saatavilla, sitä oli pakko käyttää. Ihminen tulee toimeen ilman vettä 2­3 vuorokautta.

Jeesus puhui ”elävästä vedestä”, virtaavasta raikkaasta lähdevedestä, Pyhän Hengen vertauskuvana. Hän sanoi: ” Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun hänen sisimmästään  kumpuavat elävän veden virrat.” (Joh.7: 37­38) Jeesus kutsuu luokseen elämän uuvuttavan janoisen vaeltajan ja lupaa hänelle uuden voiman. Se ei tarkoita uutta energiaa, jolla jaksetaan juosta tehokkuusyhteiskunnan oravanpyörässä. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki avaa silmät näkemään elämän uudesta näkökulmasta. Kuivassa autiomaassa vaeltavan ainoa ajatus on ”vettä ja nopeasti tai minä kuolen janoon”. Hän kuluttaa hätäillessään voimansa ja tulee yhä janoisemmaksi.  Jeesus sanoo: ”Tässä on vettä, juo!”  Janoisen silmät avautuvat ja mieli kirkastuu. Ei vain usko, vaan koko elämämme on riippuvainen tästä elävästä vedestä. Kiireinen janoinen ihminen pysähdy, niin huomaat sen.

Marjo Ihalainen lähetyspappi, Kangasalan seurakunta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?