Perjantaina saatiin lisää tieteellistä näyttöä siitä, mitä tapahtuu, kun puhtaan veden jakelu pettää. Infektiotautien erikoislääkäri Janne Laine väitteli tohtoriksi Nokian vesikriisin aiheuttamasta sairastavuudesta ja sen vaikutuksista terveydenhuollon kustannuksiin.
Kun likainen vesi levisi vesijohtoveteen Nokialla vuonna 2007, käynnistivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampereen yliopisto, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ja Nokian kaupunki yhdessä laajat tutkimukset onnettomuudesta. Kuhmalahdella syntynyt Laine liittyi tutkijaryhmään ja ryhtyi selvittämään, kuinka moni todella sairastui saastuneesta vedestä, ja mikä oli tavallista vatsatautia.
– Tutkimuksen vahvuus on siinä käytetty vertailuaineisto. Vertasimme Nokian likaisen veden alueen asukkaiden sairastavuutta Kangasalan tilanteeseen. Lisäksi teimme osalle reilun vuoden päästä seurantakyselyn, tutkija selvittää.
Oletuksena oli, että kangasalalaisten asiointi Nokialla on sen verran pientä, että mahdollisuudet sairastua likavedestä ovat vähäisiä. Sinänsä Nokia ja Kangasala ovat monilta ominaisuuksiltaan vertailukelpoisia keskenään.
Niveloireet jatkuivat pitkään
Nokian pilaantuneen veden alueen asukkaista yli puolet sairastui vatsatautiin, kun Kangasalla sairastuneita oli vain 6,5 prosenttia kunnan asukkaista. Mikrobien kirjo oli tavallista laajempi, ulostenäytteistä löydettiin seitsemän erilaista taudinaiheuttajaa. Saastunutta vettä juoneista 14 prosenttia sai myös niveloireita, kun vertailukunnassa niveloireista kärsi vain 1,5 prosenttia. Myös monet sellaiset nokialaiset, jotka säästyivät vatsataudilta, saivat silti niveloireita. Seurantatutkimuksessa selvisi, että Nokialla monien vatsa- ja niveloireet jatkuivat vielä pitkään onnettomuuden jälkeen.
– Vesionnettomuus toimi unilukkarina. Vaikka meillä on hyvät raakavesivarannot, puhdas vesi ei tule kuin Manulle illallinen. Jakelujärjestelmän pettäminen voi aiheuttaa mittavat vahingot. Erityisesti pienet vesilaitokset huolestuttavat, Laine summaa.
Nokialla suurin osa vatsatautiin sairastuneista tervehtyi itsestään ja enemmistöllä jälkioireetkin kaikkosivat muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Pelkästään Nokian vesikriisin suorat terveystaloudelliset kustannukset olivat 354 496 euroa, mikä kertoo vain vähimmäiskustannukset. Epidemian todelliset kustannukset työpoissaolot ja yritysten tappiot mukaan lukien ovat moninkertaiset.
