Hallitus on budjetissaan luvannut monia hyviä asioita: kotihoidontukea ja kansaneläkkeitä korotetaan, rintamaveteraaneja kuntoutetaan, kotitalousvähennystä laajennetaan ja kunnat saavat lisärahaa palveluihin.
Mutta suhteessa EU:n direktiiveihin hallitus tarvitsisi ryhdikästä isänmaallisuutta.
Otan esimerkin ns. palveludirektiivin alueelta. Liikenneministeriön työryhmä esittää, että taksilupien tarveharkinnasta luovuttaisiin. Jos näin tehdään, kilpailutetaanko koko maan ja varsinkin maaseudun taksit konkurssiin? Työryhmä vetoaa kilpailuttamisessa myös uuteen perustuslakiin, mutta ei mieti, miten maan joukkoliikennepalvelut säilyvät.
Itse palveludirektiivistä ei ole mitään tietoa, milloin se tulee voimaan ja koskeeko se edes takseja, mutta jo valmiiksi liikenneministeriö kumartaa Brysseliin päin.
Lisääntynyt taksien määrä jakautuisi ehdotuksen mukaan lukuisiin tilauskeskuksiin. Asiakkaan olisi soitettava sokkona useisiin numeroihin toivoen, että juuri sen tilauskeskuksen auto olisi lähellä. Tukholmassa keskuksia on 40. Myös hinnat saattaisivat vaihdella vaikkapa kahden viikon välein. Sinänsä on hyvä, että kartelleja puretaan kuten asfalttialalla, mutta kun tehdään äkillisesti kilpailun totaalinen vapauttaminen, seuraus voi olla taksipalvelujen rapauttaminen?
Olin kesällä Pietarissa. Siellä taksimatka keskustasta satamaan saattoi maksaa 900 ruplasta 500 ruplaan. Todellinen hinta on 200 ruplaa. Pitääkö meilläkin käydä keskustorilla huutokauppaa eri taksien kanssa, millä hinnalla ne vievät yöllä Pispalaan?
Ruotsissa on ollut paljon väärinkäytöksiä ja myös mustia takseja sen jälkeen, kun taksit ns. liberalisoitiin. Olen kokenut useita kertoja Tukholman satamassa, kuinka eräs joukko taksimiehiä valikoi asiakkaitaan. Heitä eivät kiinnosta muut kuin pitkät kyydit. Jos matka on vain keskustaan, he eivät lähde muuta kuin suurella ylitaksalla.
Baltiassa odottaa turistia viritetyt mittarit. Samalla tosin voi ostaa kaviaaria tai muuta pikkusuolasta kuskilta. Tuollaisen taksijärjestelmänkö me haluamme kotimaahamme?
Meren takana odotetaan ilmeisesti jo pääsyä Suomen taksimarkkinoille, mutta kiinnostaako heitä maaseudun vähävaraisimpien ihmisten palvelu? He ehkä tulisivat kuorimaan kerman päältä eli ajamaan yöravintoloista tulevia humaltuneita. Näiltä on helppo saada tippiä.
Olen läheltä nähnyt, miten tärkeä on pikkukylän kannalta aina päivystävä, palveleva, tunnettu ja luotettava taksiyrittäjä. Työryhmä esittää päivystyskorvauksia mm.
sivutoimisille taksiyrittäjille, mutta niihin tuskin kunnilla on varaa. Nykyisin taksit päivystävät ilman korvauksia, kun vain saavat arkiliikenteestä leipänsä. Mutta jos seniori- ja koululaiskyydit kilpailutetaan piloille, silloin ei elä kukaan taksihommalla.
Kysyin viranomaisilta, milloin taksilupien tarvetta harkitaan rajattavaksi. Eräs virkamies sanoi, että yleensä silloin, kun taksimiehiä alkaa mennä ulosottoon. Se on merkki, että lupia on liikaa.
Suomessa kuljettajalta vaaditaan jonkinlainen ura taksirenkinä ennen kuin hän saa oman taksiluvan. Jos taksia voi ryhtyä ajamaan lähes kuka vain, asiakkaan turvallisuus sekä kuskien ja autojen taso laskee. Tätä tuskin kukaan haluaa.
Olen Euroopassa ja USA:ssa joutunut joskus neuvomaan kuskia, mihin mennään, kun eivät tunne kaupunkia. Suoranaista huijaustakin voi joutua kokemaan ellei osaa olla tiukkana ja puhua paikallista murretta. Esimerkiksi New Yorkissa taksikuskit eivät puhu niinkään paikallista murretta, enemmänkin unkaria tai venättä.
Suomessa on yksi maailman turvallisimpia ja luotettavimpia taksisysteemeitä. Täällä voi taksiin laittaa vaikka pienen lapsen yksin matkustamaan. Myös rouva voi tulla promilleissa ravintolasta vaikka yksin pelkäämättä kuskin aikeita. Tällainen ei ole mahdollista monissa maailman maissa.
Yhdellä sektorilla voitaisiin lupakäytäntöä kuitenkin perata. Invatakseilla voisi olla hallitulle vapauttamiselle tilaa, että nuorempi polvi pääsisi nopeammin taksiyrittäjiksi. Tällainen viesti on tullut kentältä. Samalla invataksien kuljettajien koulutusta tulisi kehittää, koska he ovat monesti asiakkaidensa eräänlaisia tukihenkilöitä.
Kun työryhmä esitteli taksien kilpailuttamista meille EK:n liikennevaliokunnan jäsenille, kritisoin asiaa jo silloin. Toivottavasti talousvaliokunnassa löytyy ryhdikkyyttä, kun he käsittelevät taksiasiaa.
Luulen, että Helsingin taksien jonotusruuhkat joinakin aikoina ovat yhtenä syynä tähän haluun hypätä tuntemattomaan. Sen takia ei kuitenkaan kannata rapauttaa suurimmalta osalta toimivaa elinkeinoa, ei edes EU:n vuoksi. Ruotsissa ollaan kuulemma jälleen tiukentamassa taksien kriteerejä. Pitääkö meidänkin tehdä ensin samat virheet kuin Ruotsissa ja sitten palata heidän jälkeensä takaisin vanhaan hyvään systeemiin?
Mikko Alatalo
kansanedustaja
taksimiehen poika
