Medelplan-museon kesäkauden avajaisissa

 

Tilaisuuden lopussa koettiin juhlallinen hetki, kun Allan Frilander lahjoitti Pälkäneen kirjastolle Daniel Medelplanin aapisen alkulehden tarkan kopion, jonka Frilander oli painanut noudattaen mahdollisimman tarkasti sitä tekniikkaa, jota Medelplan käytti 300 vuotta sitten. Autenttisen kopion painamiseksi, täytyi Frilanderin ensin tehdä käsityönä puinen painokone. Valmiin painoksen otti vastaan Pälkäneen kirjastosta Seija Heikkilä.

Viime viikonloppuna oli jälleen aika juhlistaa oppimisen ja tiedon merkitystä. Koulujen sulkiessa ovensa lauantaina, avattiin sunnuntaina erään sivistyksen alkukodin ovet Kukkolassa: oli aika viettää Daniel Medelplanin museon kesäkauden avajaisia.

Avajaisten puhujana oli maatalous- ja metsätieteiden tohtori Pentti Aspila, joka on vaikuttanut muun muassa  seleenin läpimurtoon Suomen maanviljelyksessä.  Viimeisen kahdeksan vuoden aikana Aspila on työstänyt uutta läpimurtoa, mutta  tällä kertaa oppimisen alueella.  Aspila vetää Keniassa tietotekniikkaan perustuvaa kouluhanketta Pro Keniaa.

Medelplanin museon avajaisissa Pentti Aspila mietti lukutaidon ja oppimisen todellista sisältöä.

– Aikaisemmin pyrittiin mekaaniseen lukutaitoon, toistamiseen ja faktojen muistamiseen. Nykyään tärkeää on tiedonhankinta, tiedon sisäistäminen sekä sen soveltaminen. Oppiminen on valmiuksien kehittämistö, Aspila pohtii.

Tällainen käsitys oppimisesta on vallalla Suomessa ja suurimmassa osassa Eurooppaa. Euroopan alueella lukutaito onkin maailman parasta: lukutaitoisia on yli 97 prosenttia väestöstä. Euroopan lisäksi Australiassa lukutaitosuus on erinomaisella tasolla, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa lukutaito on selvästi alhaisempi verrattaessa Eurooppaan ja Australiaan.  Pentti Aspilan mukaan Aasian maissa lukutaidon taso vaihtelee suuresti.

– Intia on esimerkki kehittyvästä maasta, mutta sielläkin on todella pahoja ongelmia, kuten viime aikojen tyttöjen järkyttävät pahoinpitelyt ovat osoittaneet.

 

Pohjois-Koreassa hyvä lukutaito

Yllättävinä maina lukutaitoisuutta tarkasteltaessa ovat totalitaariset valtiot, sillä niissä lukutaitoisuus on yleensä varsin hyvä.

– Esimerkiksi Pohjois-Koreassa lukutaidon taso on tilastojen mukaan edellä Hollannin ja Ruotsin tasoa. Joka tapauksessa lukutaito on saatu näin korkealle ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden kustannuksella.  Ja tuloksiin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Suuntaa osaamisen tasosta ne kuitenkin antavat, Aspila kertoo.

Näitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, on selvää, että lukutaito korreloi yhteiskunnan kehittyneisyyden kanssa. Se on selkein kansakunnan hyvinvointia kuvaava ja myös kehittävä tekijä.

Heikointa lukutaitoisuus on Afrikassa, kuten esimerkiksi  Somaliassa, jossa  lukutaitoisia on noin 30 prosenttia väestöstä. Vaikein tilanne on Nigerissä, jossa lukutaitoisia on vain alle 20 prosenttia.

Tytöille koulunkäynti voi olla monessa Afrikan maassa jopa hengenvaarallista: tästä kertoo esimerkiksi viime huhtikuun tapahtumat Nigeriassa, kun Boko Haram -terroristijärjestö sieppasi yli kaksisataa päättökokeeseen valmistautunutta koulutyttöä.

 

Daniel Medelplanin museon kesäkauden avajaisten puhujana oli maatalous- ja metsätieteiden tohtori Pentti Aspila.

Tietokoneita Kenian maaseudulle

Pentti Aspilan aloittaessa Forssan rotaryklubin presidenttinä vuonna 2006, hän mietti klubin tulevaa toimintaa. Tärkeimmäksi toiminnan kohteiksi nousivat koulutus ja tasa-arvo.

– Aloittaessani rotaryklubin puheenjohtajana, kysyin itseltäni, onko kaikilla maailman lapsilla samanlaiset mahdollisuudet oppimiseen.

Kieltävä vastaus sai Aspilan tarttumaan toimeen. Rotarit halusivat kehittää oppimisen mahdollisuuksia erityisesti siellä, missä niitä syvimmin tarvittiin, eli Afrikan maaseudulla.

Kun Pentti Aspila esitteli ajatuksiaan koulutuksen kehittämisestä Afrikassa, monet suhtautuivat ideaan varsin kriittisesti:

– Useat asiantuntijat pitivät ideaa alusta asti naurettavana. Kyseltiin, että jos Afrikassa ei ole edes generaattoreita, niin miten sinne voitaisiin toimittaa tietokoneita. Nyt voin kertoa teille, etteivät asiantuntijat olisi voineet olla enempää väärässä, Pentti Aspila sanoo tyytyväisenä.

Aikaisemmin Afrikan kouluissa liitu ja taulu ovat olleet kaikki kaikessa. Oppiminen on perustunut faktojen opetteluun  ja ulkolukuun, kun muunlaiseen opetukseen ei ole ollut resursseja.  Aspila näki tietokoneen tarjoavan ratkaisun ongelmiin; tietokone ja internet tarjoavat lähes rajattomat tiedonhankinnan mahdollisuudet.

Pentti Aspila kertoo, kuinka projektin aloittaminen lähti kuitenkin varsin tyhjältä pöydältä.

– Kenian kouluissa on hyvin harvalla ollut aikaisemmin mitään tekemistä tietokoneiden kanssa.  Alussa ei ollut sähköä tai tietoliikenneyhteyksiä.  Totesimme, että jos kylä pystyy omin voimin hankkimaan nämä, niin me tuomme tietokoneet ja opetuksen. Tämän lupauksen kuultuaan, kyläläiset olivat äärimmäisen motivoituneita, ennen hankkeen alkua kylä oli jo saanut sähkön ja tietoliikenneyhteydet, Aspila kuvailee.

 

Tarkasti vartioidut koneet

Vuonna 2007 ensimmäisiin kyliin alettiin kuljettaa tietokoneita. Toimitetut koneet ovat käytettyjä, mutta hyväkuntoisia. Koulut maksavat koneista alennetun hinnan, yksi tietokone maksaa noin 80 euroa. Aspilan mukaan seitsemän vuotta sitten tuodut tietokoneet ovat edelleenkin erinomaisessa kunnossa:

– Tietokoneista pidetään kouluilla äärimmäisen hyvää huolta. Huoneessa, jossa niitä pidetään, on tarkka vartiointi ja kalterit ikkunoissa.  Kun astutaan tietokonehuoneeseen, niin sisään tultaessa riisutaan kengät.  Jos joku yrittäisi varastaa tietokoneet, niin siinä kyllä leikkisi hengellänsä.

Pro Kenia -hanke aloitettiin kahden lukion parissa syrjäisessä Länsi-Keniassa, mutta sana kiiri nopeasti ympäri maata. Pian joka puolelta Keniaa pormestarit ja koulujen rehtorit ottivat yhteyttä hankkeen vetäjiin.  Tässä vaiheessa heräsi kysymys siitä, miten voitaisiin vastata kokonaisen maan tarpeisiin.

Vaustaukseksi perustettiin Pro Kenia -yhdistys. Hankkeen varapuheenjohtajaksi löydettiin henkilö, joka on kotoisin siltä alueelta, missä toimintaa alettiin alunperin rakentamaan: Wilson Kirwa toimii aktiivisesti mukana järjestössä ja rahoittaa hanketta kirjojensa myyntituloilla.  Pro Kenia on saanut myös rahoitusta ulkoministeriöltä, mutta hanke pyörii käytännössä täysin vapaaehtoistyön voimin.