Suvivirsi soi sittenkin koulujen kevätjuhlissa. Juhlapuheissa käytiin läpi mennyttä vuotta, ja niiden perusteella arki kouluilla sujuu pääosin hyvin; harvoinpa tosin puheissa enää puututaan lukuvuoden kipeimpiin asioihin.
Usein puheissa linjataan myös tulevaa – milloin remontti on valmistumassa tai alkamassa tai rehtori vaihtumassa. Joissakin kouluissa tulevaisuus näytti tänäkin keväänä epävarmalta, toisissa kouluissa tulevaisuutta ei enää aiemmassa muodossaan ole lainkaan.
Vaikka arvosanoja ei alakoulussa heti merkitäkään numeroin, tulosten vertailuilta ei peruskoulussa tai jatko-opinnoissakaan voi välttyä. Läheskään aina numerot eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Seiska tai kakkonen voi olla yhdelle pettymys, toiselle onnistuminen yli odotusten. Sama koskee myös opinahjoja, joita asetellaan mielellään paremmuusjärjestykseen etenkin mediassa. Esimerkiksi lukioiden välisessä ylioppilastulosten vertailussa Pälkäne jäi sijalle 352 Kangasalan sijoittuessa 135:nneksi. STT:n tekemässä listauksessa, jossa huomioitiin myös kirjoittaneiden oppilaiden lähtötaso, molemmat lukiot nostivat sijoitustaan – Pälkäne 240:n paremmalle puolelle ja Kangasala sijalle 131. Joillekin tulokset antavat aihetta tyytyväisyyteen, toisille eivät.
Juhlan arvoisia eivät kuitenkaan ole vain ylioppilaat, stipendein palkitut ja ammattikoulunsa tai yliopisto-opintonsa päättäneet, vaan myös opintojaan syksyllä jatkavat – kaikki, jotka ovat päättyneen lukuvuoden aikana yrittäneet parhaansa.
